Heinrich Büssing

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nuori Heinrich Büssing, ennen vuotta 1900
Pronssipysti Heinrich-Büssing-Haus -museossa
Länsisaksalainen postimerkki vuodelta 1985. Aiheena Büssing-polkupyörä.


Heinrich Büssing (* 29.6. 1843, Nordsteimke (nyk. Wolfsburgin kaupunginosa) – † 27.10. 1929, Braunschweig) oli saksalainen keksijä, suunnittelija, yrittäjä ja teollisuusmies. Büssingin hallussa oli lähes 250 patenttia ja hyötyajoneuvojen valmistuksen lisäksi hän oli pioneeri myös liikennöinnin saralla.

Henkilöhistoria[muokkaa]

Heinrich syntyi yhdeksänlapsisen perheen järjestyksessä toisena lapsena ja pojista ensimmäisenä. Hänen kahdeksasta sisaruksestaan viisi kuoli jo lapsuusiällä. Heinrichin isä oli Nordsteimken kyläseppä, tämä ammatti oli periytynyt hänen suvussaan jo sukupolvien ajan. Heinrich kävi yksiluokkaisen kansakoulun vuosina 1849 – 1857 ja oli samalla opissa isänsä pajalla.

Vuonna 1859 Heinrich lähti ensin kisälliksi toisen kylän sepälle ja 18 vuotta täytettyään saksalaisen Wanderschaft-perinteen mukaisesti kiertämään pajasta toiseen laajalla alueella, saadakseen mahdollisimman monipuolisen opin sepän taidoista. Elettiin voimakkaan teollistumisen aikaa ja kiertäessään Heinrich Büssing tuli siihen johtopäätökseen että tulevaisuus on käsityövaltaisten pienpajojen sijaan teollisessa tuotannossa. Heinrich jätti vastoin isänsä toivetta sepän taitojen opettelun sikseen. Hänen onnistui päästä kuunteluoppilaaksi Braunschweigin kaupungissa sijainneeseen Collegium Carolinum -oppilaitokseen (nyk. Braunschweigin teknillinen yliopisto), jossa hän opiskeli kolmen vuoden ajan konetekniikkaa.

Heinrich Büssing sai opintonsa päätökseen vuonna 1866, asepalveluksesta hänet vapautettiin heikkojen keuhkojensa vuoksi. Kaksi vuotta myöhemmin hän avioitui oppilaitoksensa vahtimestarin tyttären Marie Zimmermannin kanssa ja he saivat viisi lasta. Marien kuoltua vuonna 1900, Büssing avioitui 67 vuoden iässä toisen kerran, nyt Dürenin kaupungin ylipormestarin tyttären kanssa.

Yritystoiminta[muokkaa]

Alkutaival[muokkaa]

Vuonna 1869 Büssing perusti Braunschweigiin ensimmäisen yrityksensä nimeltä "Velocipedes-Fabrik". Yritys toimi pienessä verstaassa, jossa Büssing valmisti itse suunnittelemiaan polkupyöriä. Niiden menekki oli sen verran hyvä, että kysyntää tyydyttääkseen Büssing palkkasi muutamia työntekijöitä. Vuosina 1870 – 71 käyty Saksan - Ranskan sota kuitenkin katkaisi Büssingin luomat kansainväliset kauppasuhteet. Büssing perusti seuraavan yrityksensä jo heti vuonna 1870, mutta tämä vanhoissa verstastiloissa toiminut pieni konepaja poiki hänelle ainoastaan vaikeuksia ja velkaa. Vuonna 1873 Büssing oli toisena osakkaana perustamassa rautateiden opastin- ja asetinlaitteita valmistaneeseen erikoistunutta Eisenbahnsignal-Bauanstalt Max Jüdel & Co -yhtiötä. Büssingilla oli 92 opastin- ja asetinlaitteisiin liittyvää patenttia.

Ajoneuvoteollisuus[muokkaa]

Vuonna 1903 Büssing oli eräässä elämänsä tärkeistä risteyskohdista. Sen sijaan että olisi vetäytynyt eläkkeelle 60 vuoden iässä, hän myi osuutensa "Eisenbahnsignal-Bauanstalt" -yhtiössä ja perusti kahden poikansa kanssa kuorma- ja linja-autoja valmistaneen Heinrich-Büssing-Spezialfabrik für Motorwagen und Motoromnibusse -yhtiön.

Linja-autojen valmistukseen liittyen Büssing perusti Automobil-Omnibus-Betriebs-Gesellschaft Braunschweig -yhtiön, joka aloitti aikataulunmukaisen bussiliikenteen välillä Braunschweig - Wendeburg vuonna 1904.

Vuonna 1908 Büssing perusti Berliiniin yhtiönsä valmistamilla kuorma-autoilla operoineen rahtiliikenneyhtiön. Vuonna 1914 Büssing suunnitteli Saksan armeijan pääesikunnan OHL:n (Oberste Heeresleitung) vaatimusten mukaisen panssaroidun tiedusteluajoneuvon Büssing-A5P-Panzerspähwagen.

Heinrich Büssing oli eräs hyötyajoneuvojen valmistuksen pioneereista ja hänellä oli niihin liittyen yli 150 patenttia. Büssingin innovatiivisten ja laadukkaiden tuotteiden ansiosta hänen yhtiönsä nousi lähes välittömästi kansainväliseksi toimijaksi ja Büssingin lnja-autoja saattoi nähdä niin Berliinissä, Wienissä, Lontoossa, Prahassa kuin venäläisissäkin kaupungeissa. Heinrich Büssingin kuoltua vuonna 1929 hänen poikansa jatkoivat yhtiön johdossa. Perheyhtiöstä kasvanut suuryhtiö Büssing AG oli 1960-luvulla taloudeltaan huonossa tilassa ja sen silloinen pääomistaja, teräskonserni Salzgitter AG myi yhtiön. Büssingin uudeksi omistajaksi tuli vuonna 1971 MAN AG, jonka tuotemerkistä löytyy edelleen Braunschweigin kaupungin vaakunaleijona.

Lähteet[muokkaa]

  • Eckhard Fischer, Heinrich Büssing - Leben und Werk, oeding magazin GmbH, 2016, ISBN 9783875970159