Jeep Gladiator (SJ)

Kohteesta AutoWiki
(Ohjattu sivulta Jeep Pickup)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jeep Gladiator
Jeep J-sarja
Jeep Gladiator J300.jpg
Valmistaja ja valmistusmaa Willys Motors,
Kaiser Jeep Corporation
(AMC) Jeep Corporation
Chrysler Corp. Jeep/Eagle-divisioona
Flag of the United States.svg.png USA, Ohio, Toledo[1]
Flag of Argentina.svg.png Argentiina,
Santa Isabel [2]
Flag of Mexico.svg.png Meksiko,
Mexico City [3]
Valmistusaika 19621988
Luokka Kevyt hyötyajoneuvo
Kori Lava-auto
Suunnittelija
Pohjalevy
Moottori R6, V8
Iskutilavuus 3800 – 6600 cm3
Teho
Voimanvälitys Takaveto, neliveto
Kiihtyvyys
Huippunopeus
Kulutus
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka
Edeltäjä Willys Jeep Truck
Seuraaja
Saman luokan autoja Chevrolet C/K -sarjat
Dodge D/W -sarjat
Ford F-sarja
International Harvester C- ja D-sarjat

Jeep Gladiator on syksyllä 1962 myyntiin tullut Jeepin avolavamalli, joka perustuu samalle alustalle Jeep Wagoneer SJ:n kanssa. Myös keulan peltiosat sekä ohjaamo ovat yhteiset.

Gladiatorin muita kauppanimiä olivat Jeep J-series ja Jeep Pickup. Mallia valmistettiin 27 vuoden ajan, mallivuoden 1987 loppuun.[4]

Gladiator (1962 – 1971)[muokkaa]

1962–1965[muokkaa]

Gladiator tuli markkinoille syksyllä 1962, mallivuoden 1963 autona. Rakenteeltaan se oli perinteinen erillisrunkoinen lava-auto, joka jakoi alustansa perusarkkitehtuurin ja keulansa Wagoneer station wagonin kanssa.

Versioina olivat J200 (akseliväli 120 tuumaa (3048 mm)), J300 (akseliväli 126 tuumaa (3200 mm)) sekä umpikorinen Panel Delivery (akseliväli 110 tuumaa (2794 mm)). Kaikki Gladiator-versiot olivat saatavana joko takavetoisina tai mekaanisesti kytkettävällä nelivedolla. Eräs tekninen innovaatio oli valinnainen nelivetoisten mallien etupyörien erillistuenta vääntösauvajousituksella, ainoana merkkinä silloisilla markkinoilla. Näiden tuotantomäärä jäi kuitenkin vähäiseksi.[5]

Gladiator oli valittavissa työtehtävien mukaan; kahden eri akselivälin lisäksi versioina olivat sileäkylkinen Townside (pyöräholvit lavatilan puolella), Thriftside (pyöräholvit lavan ulkopuolella) sekä Stake Bed (täysleveä lava). Kokonaispainoluokat olivat 4000–8600 paunaa (n. 1800–3900 kg), kantavuuksien ollessa noin 500–2000 kg.

Gladiatorin voimanlähteenä oli uusi, 230-kuutiotuumainen OHC Jeep Tornado R6, joka antoi tehoa 140 hv (SAE). Jeepin OHC-moottori oli ensimmäinen lajiaan amerikkalaisvalmisteisen kevyen hyötyajoneuvon keulalla ja ylipäätään yksi ensimmäisistä amerikkalaisista OHC-moottoreista markkinoilla. Lisävarusteena oli tarjolla automaattivaihteisto, markkinoiden ensimmäisenä nelivetoisena autona, ohjaustehostin, jarrutehostin ja mm. voiman ulosotto.

Korkeasta tasosta kertoo mm. se, että vakiona olleen 3-portaisen manuaalin kaikki vaihteet olivat synkronoidut ja sähkön tuottamiseen käytettiin vaihtovirtalaturia. Yksittäisten lisävarusteiden avulla Gladiatorista sai aikaan hyvinkin tasokkaan ajoneuvon, lisäksi tarjolla oli ulko- ja sisäpuolien paketit, joilla autoon sai lisää kromia ja sisätiloihin lisää väriä ja mukavuusvarusteita.

Alkuvuodesta 1963 valmistajayhtiön nimeksi muutettiin Kaiser Jeep Corporation.

1965–1971[muokkaa]

Gladiatorien tunnukset vaihtuvat mallivuodelle 1965, uusien ollessa J2000 (akseliväli 120 tuumaa (3048 mm)), J3000 (akseliväli 126 tuumaa (3200 mm)) ja uutena alustana J4000 (akseliväli 132 tuumaa (3353 mm)). Poikkeuksena Panel Delivery, joka jatkoi J-100:na.[6]

Vuonna 1965 valinnaiseksi voimanlähteeksi tuli AMC:n valmistama, 327-kuutiotuumainen (5,4 l) V8, joka sai Jeepillä nimen Vigilante. Aiempi Tornado-vakiomoottori korvattiin AMC:n 232-kuutiotuumaisella (3,8 l) OHV Rivi-6:lla.

Vuonna 1967 takavetoiset versiot, J-100 panel deliverya lukuunottamatta, poistettiin alhaisten myyntilukujen vuoksi pois valikoimasta.[5]

Vuonna 1968 uutena tulokkaana oli tehdasvalmis camper eli lavalle asennetulla moduulilla toteutettu asuntoauto.[5] AMC:n poistettua 327 V8:n valikoimastaan, Gladiatorin valinnaiseksi voimanlähteeksi tuli Buickin 350-kuutiotuumainen, 230-hevosvoimainen V8, jolle annettiin Jeepillä nimi Dauntless.

Kaiser Industries -konsernin päätettyä vetäytyä pois autojen valmistuksesta, American Motors Corporation (AMC) osti vuonna 1970 Kaiser Jeepin toiminnot ja perusti niistä Jeep Corporation -nimisen tytäryhtiön.

Vuonna 1970 Gladiator sai saman maskin kuin oli Wagoneerilla. Tämä oli mallisarjan ensimmäinen ulkoinen muutos sen siihenastisen valmistushistorian aikana.

Pickup (1971 – 1988)[muokkaa]

Vuonna 1971 mallinimi Gladiator jäi pois käytöstä ja sen tilalla käytettiin nimiä J-sarja, Truck sekä Pickup. Mallivuoden 1971 jälkeen 3000-versio pudotettiin pois valikoimasta ja jäljelle jäivät 2000- ja 4000-versiot. Voimanlähteinä toimivat mallivuoden 1971 jälkeen AMC:n omat moottorit, Versiosta riippuen vakiomoottoreina palvelivat 258-kuutiotuumainen (4,2 l) R6 ja 360-kuutiotuumainen (5,9 l) V8. Valinnaisena moottorina oli 304-kuutiotuumainen (5,0 l) V8

Mallivuodelle 1973 Pickup sai mm. uuden kojetaulun ja uuden leveämmän perälaudan myötä uuden malliset takavalot. Vuonna 1974 mallitunnukset vaihtuivat muotoon J-10 ja J-20. Muiden amerikkalaisvalmistajien tavoin numero kertoi nyt ajoneuvon kantavuusluokan. 70-luvun puolivälin paikkeilla Jeepin markkinointiosasto etsi Pickupille uusia kohderyhmiä ja tarjolle tulivat erilaiset varustepaketit, joilla Gladiator muuttui seikkailu- ja ulkoilmahenkiseksi "lifestyle"-autoksi.

Vuonna 1976 Pickup sai uuden, osittain boksatun rungon, jota oli levitetty ohjaamon tuliseinästä taaksepäin. Kääntyvyyttä parannettiin uusitulla etuakseliston rakenteella. Thriftside-lava jäi pois mallistosta. Tehostetut levyjarrut eteen tulivat J-10:n valinnais- ja J-20:n vakiovarusteeksi. Ohjauspylväs vaihtui törmäyksessä kokoonpainuvaksi ja moottorit saivat elektronisen sytytysjärjestelmän. Quadra-Trac-nelivetojärjestelmä, alennusvaihteella tai ilman, tuli valinnaisvarusteeksi.

1970-luvun loppupuoliskolla elämäntapamallien tarjonta Jeep Pickup -sarjassa kasvoi. Vuonna 1977 mallistoon kuuluivat Honcho, Golden Eagle, 10-4 ja Custom-versiot.

Vuonna 1977 tehostetut levyjarrut eteen tulivat kaikkien mallien vakiovarusteeksi. Uutena valinnaisena moottorina oli AMC 401-kuutiotuumainen (6,6 l) V8, mutta tämä optio jäi pois jo mallivuoden 1978 jälkeen.

Vuonna 1979 Pickup sai Wagoneerin ja Cherokeen tavoin uuden etumaskin. Vuoden 1980 sarja koostui vakiomallien lisäksi J-10 Custom- ja Honcho-versioista. Uutuutena Laredo, joka oli askel ylellisempään suuntaan. Etenkin valinnaisvarusteiden lista kasvoi ja painottui hyvinkin henkilöautomaisiin varusteisiin.

Vuonna 1983 Quadra-Trac vaihtui Selec-Trac-nelivetojärjestelmään. Vuonna 1985 markkinoille tullut, itsekantavalla korirakenteella toteutettu, kompakti Comanche-pickup otti isomman mallin paikan elämäntapa-autona ja täysikokoinen Pickup sai jälleen kantaakseen hyötyajoneuvon manttelin, ilman erikoisversioita.

Mallivuosi 1987 jäi Pickupin viimeiseksi.

Lähteet[muokkaa]

  1. Toledo Assembly Plants and Supplier Park: Jeep and Dodge – Allpar, Viitattu: 10. helmikuu 2020.
  2. Old cars of Argentina, Jeep – Old Car and Truck Pictures, Viitattu: 10. helmikuu 2020.
  3. Historia De Vam – Club Rambler Mexico, Viitattu: 10. helmikuu 2020.
  4. Jeep History 1980-1989 – jeep.com, Viitattu: 11. helmikuu 2020.
  5. 5,0 5,1 5,2 1963-1987 Jeep Gladiator and J-Series Pickups – Allpar, Viitattu: 12. helmikuu 2020.
  6. The J-Series Pickups – JeepTech.com, Viitattu: 13. helmikuu 2020.


Jeep-mallien aikajana
Tyyppi 1940-luku 1950-luku 1960-luku 1970-luku 1980-luku 1990-luku 2000-luku
5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9
Perinteinen CJ-2A CJ-3A CJ-5A
CJ-3B CJ-7 Wrangler YJ Wrangler TJ Wrangler JK
CJ-6 CJ-8 LJ JKU
Crossover Compass MK
Patriot MK
Pieni SUV VJ C101 C104 Cherokee XJ / Wagoneer XJ Liberty KJ Liberty KK
SUV Willys Jeep Wagon G.Cherokee ZJ G.Cherokee WJ G.Cherokee WK
Wagoneer SJ / Cherokee SJ G.Wagoneer Commander XK
Pickup Willys Jeep Truck CJ-10 Comanche MJ
Gladiator (SJ) J-sarja
Kuorma-auto Forward Control
Pakettiauto FJ-3/3A