Luettelo AMC-moottoreista

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun


American Motors Corporation (AMC) on vuosien 1954 - 1987 aikana valmistanut useita erilaisia 4- ja 6-sylinterisiä rivimoottoreita sekä V6 ja V8-moottoreita, joita on käytetty sen omissa että muiden valmistajien autoissa. Jotkin moottoreista perityivät yhtiöiltä jotka vuonna 1954 muodostivat AMC:n ja osa on sen omaa suunnittelua. Lisäksi käytössä oli moottoreita jotka olivat muiden suunnittelemia ja AMC:n valmistamia, tai täysin yhtiön ulkopuolelta tulleita. Chrysler Corporationin hankittua AMC:n omistukseensa, se jatkoi tämän moottoreiden valmistusta ja käyttöä omissa ajoneuvoissaan vuoteen 2007 asti.

Nelisylinteriset moottorit[muokkaa]

AMC:lla oli käytössä useita erilaisia nelisylinterisiä moottoreita.

Ilmajäähdytteinen 108[muokkaa]

Tammikuusta 1960 tammikuuhun 1963 AMC valmisti iskutilavuudeltaan 108 kuutiotuumaista (1,8 l), ilmajäähdytteistä V4-moottoria. Moottori oli AMC:n omaa suunnittelua sekä tuotantoa ja se palveli voimanlähteenä AMC:n kevyessä, alumiinikorisessa M422 Mighty Mite maastoajoneuvossa. Mighty Mite oli suunniteltu Yhdysvaltain merijalkaväen operaatioihin, joissa liikkumiseen tarvittava kalusto siirrettiin paikanpäälle helikoptereilla.[1] Tuohon aikaan tämä moottori oli amerikkalaisesta näkökulmasta liian pieni ja alitehoinen, jotta sitä olisi voitu ajatella siviilikäyttöön henkilöautoissa.

  • Poraus: 3 1/4 tuumaa (82,55 mm)
  • Iskunpituus: 3 1/4 tuumaa (82,55 mm)
  • Puristussuhde: 7,5:1
  • Teho: 52 hevosvoimaa (39 kW) / 3600 kierr.min.
  • Vääntömomentti: 90 lb ft (122 Nm) / 2500 kierr.min

EA827 - VW / Audi 121[muokkaa]

Vuosina 1977 - 1979 käytti Volkswagen AG:lta ostamiaan, iskutilavuudeltaan 121 kuutiotuumaisia (2,0 l) moottoreita. Omana aikanaan nämä olivat teknisesti kehittyneitä SOHC -moottoreita ja ne tarjosivat, amerikkalaisittain pienestä iskutilavuudestaan huolimatta, kohtuullisen tehon ja vääntömomentin. Näitä moottoreita käytettiin eri viritysasteilla Audi 100:n, Volkswagen LT:n ja Porsche 924:n voimanlähteinä. Moottorit valmistettiin AMC:n teknisiin arvoihin, jotka poikkesivat Audin, VW:n ja Porschen vastaavista arvoista. AMC käytti omissa versioissaan kaasutinta ja virranjakajassa katkojankärkiä. Yleisesti kaikki moottorin toleranssit olivat isompia.

AMC:n ja Volkswagenin alkuperäisen sopimuksen mukaan AMC:n oli tarkoitus ostaa vain koneen suunnitelmat ja aloittaa niiden lisenssivalmistus Yhdysvalloissa. AMC osti tilat, joissa moottoria oli tarkoitus alkaa valmistaa, mutta lopulta moottorin myyntilukemat olivat niin pienet, että koko valmistuslinjan Yhdysvaltoihin rakentamisesta luovuttiin. Näin päädyttiin ratkaisuun, jossa VW toimitti moottorilohkot raakavaluina AMC:lle, joka suoritti itse lohkojen viimeistelyn ja moottorien kokoonpanon. Näin tehtiin siksi, että amerikkalainen moottorin- rakennustapa, ja sitä myöden huoltotoiminta, suosi suurempia toleransseja eri komponenttien mitoituksessa. Sopimukseen kuului myös ettei AMC saanut moottorista puhuessaan mitenkään viitata niiden yhteydestä Volkswageniin tai Audiin. Jokainen vähänkään VW:n moottoreiden kanssa tekemisiin joutunut tunnisti moottoreiden sukuyhteyden niiden ulkonäön perusteella ja amerikkalainen autolehdistö nimesi ne pian joko VW- tai Audi-moottoreiksi, siksi tässä artikkelissa käytetään myös tuota ilmaisua. Vuoden 1977 puolivälin paikkeilla VW:n, Audin ja Porschen Yhdysvaltojen vientiversioiden tehot olivat 95 - 110 hevosvoimaa (71 - 82 kW), AMC:n moottori tuotti tehoa 15 - 30 hevosvoimaa vähemmän.

  • Poraus 3,41" (86,61 mm)
  • Iskunpituus 3,32" (84,33 mm)
  • Puristussuhde 8,1:1
  • Teho (SAE netto) 80 hv (60 kW) / 5000 kierr.min.
  • Vääntömomentti (SAE netto) 105 lb·ft (142 Nm) / 2800 kierr.min.

Moottoria käytettiin AMC Gremlin, AMC Spirit ja AMC Concord-mallien voimanlähteenä. Lisäksi se asennettiin vuonna 1979 Jeep DJ5G:n keulalle, USA:n postilaitokselle toimitettuihin versioihin, muista Jeepeistä sitä ei löydy.

Renault 126 Turbo Diesel[muokkaa]

Pääartikkeli: Renault Douvrin-moottorit

Renaultin kehittämä ja valmistama, iskutilavuudeltaan 126 kuutiotuumainen (2,1 l), 4-sylinterinen Turbo Diesel oli tarjolla yhtenä Jeep Cherokeen moottorivaihtoehtona. Pohjois-Amerikassa se oli valikoimissa vuosina 1985 - 1987, monilla muilla markkina-alueilla se oli saatavilla vuoteen 1995 asti. Moottorin tekniset arvot olivat omana aikanaan ja iskutilavuuteen verraten, todella hyvät, moottorin teho oli 85 hevosvoimaa (63 kW) / 3750 kierr.min. ja vääntömomentti 132 lb·ft (179 Nm) / 2750 kierr.min. Näillä suoritusarvoilla Jeep Cherokee (XJ) pääsi kyseisellä moottorilla hyvin taloudellisiin kulutuslukemiin. Renault 126 TD oli tunnettu hyvästä kaasupolkimen vasteestaan, toisin kuin monet muut aikakauden samankokoiset dieselmoottorit, joille oli tyypillistä ahtamattomana hidas kiihtyvyys, ahdetuilla moottoreilla taas oli ongelmana iso viive ahtimen tehonannossa. Yhdellä kannen yläpuolisella nokka-akselilla ja ahtoilman väli- jäähdyttimellä moottori oli kokoluokassaan teknisesti oman aikansa huippua. Painoa moottorilla oli noin 150 kg. Tullessaan markkinoille, se oli Yhdysvalloissa ensimmäinen ahdettu dieselmoottori joka oli tehdasasenteisena saatavilla maastohenkilöautoon / SUV:iin.

Pontiac 151[muokkaa]

Pääartikkeli: GM Iron Duke-moottori

"Iron Duke" on tästä Pontiacin 151 kuutiotuumaisesta (2,5 l) moottorista yleisesti käytetty nimi. Vuosina 1979 - 1983 AMC käytti tätä moottoria etuvetoisten Spirit ja Concord sekä neli- vetoisten Eagle-mallien perusmoottorina, . Lisäksi se oli käytössä Jeep CJ:n taloudellisena moottorivaihtoehtona. Vaihteiston kiinnityksen pulttijärjestys on näissä moottoreissa sama kuin Chevroletin V8 pikkulohkomoottoreissa. Vuonna 1984 GM muutti Iron Duken vaihteiston kiinnityksen vastaamaan nelisylinteristen ja pienten V6-moottorien kiinnityskuviota. Tämä muutos ei koske AMC:n käyttämiä moottoreita, joiden pulttikuvio pysyi ennallaan.

  • Poraus: 4,00" (101,60mm)
  • Iskunpituus: 3,00" (76,20 mm)
  • Puristussuhde: 8,2:1
  • Teho (SAE netto): 82 hv (61 kW) / 4000 kierr.min.
  • Vääntömoentti (SAE netto) 125 lb·ft (169 Nm) / 2600 kierr.min.

AMC 150[muokkaa]

Pääartikkeli: AMC R4-moottori

Vuonna 1984 AMC esitteli oman, 150 kuutiotuumaisen (2,5 l), nelisylinterisen rivimoottorinsa. Tämän moottorin myotä AMC pudotti valikoimistaan pois GM:n Iron Duke-moottorin. Enemmän AMC 150-moottorista pääartikkelissa.

Kuusisylinteriset moottorit[muokkaa]

Pääartikkeli: AMC R6-moottorit

Alkuaikojen Nash- ja Hudson-moottorit[muokkaa]

Nash Motors ja Hudson Motor Car Company yhdistyivät vuonna 1954, muodostaakseen AMC:n. Yhdistymistä seuranneena vuonna kaikki Hudsonin omat korimallit pudotettiin pois valikoimista. Nash Ambassador- ja Statesman-malleista saatiin aikaan uudet Hudson Hornet- ja Wasp-mallit, muokkaamalla niiden ulkonäköä Hudsonille ominaisilla piirteillä. Vuosina 1955 - 56 Nash Ambassador Six-mallin voimanlähteenä oli Nashin 252,6 kuutiotuumainen (4139 cm3) OHV-rivikuutonen, jonka perustana oli vuoden 1934, Nashin 20-sarjan "Big Six" -moottori. Tämä moottori oli täysin erilainen kuin vuonna 1958 markinoille esitelty Rambler 195.6 rivikuutonen, jonka perustana oli vuoden 1941 Nash 600-mallin 172,6 kuutiotuumainen (2828 cm3) Ambassador OHV-rivikuutonen. Hudsonin kuusiylinteriset mallit pitivät edelleen vanhat sivuventtiilimoottorinsa, Hornetissa 308 kuutiotuumainen (5047 cm3) ja Waspissa 203 kuutiotuumainen (3327 cm3). Nämä moottorit, joiden juuret olivat myös 1940-luvulla, olivatkin lähes ainoa asia mitä oli jäljellä perinteisistä Hudsoneista. Kaikissa Rambler-malleissa, olivat ne sitten Hudsoneita tai Nasheja, käytettiin moottorina Rambler 195.6 OHV-rivikuutosta[2]

Rambler 195.6[muokkaa]

Pääartikkeli: AMC R6-moottorit

Tämän alunperin Nashin peruja olevan moottorin juuret ulottuvat vuoteen 1941, sen perustana oli Nash 600-mallin 172,6 kuutiotuumainen (2828 cm3) sivuventtiilikuutonen. AMC valmisti tätä moottoria sivuventtiiliversiona vuonna 1955 ja uudelleen vuosina 1958 – 65, OHV-versiona vuosina 1956 – 65 ja alumiinilohkoisena versiona vuosina 1961 – 63. Nämä kaikki versiot olivat samankokoisella porauksella ja iskunpituudella, lisäksi ne jakoivat joitain muita teknisiä ominaisuuksia sekä komponentteja.

Kaiser 230[muokkaa]

Pääartikkeli: Jeep Tornado-moottori

Tornado 230 ei ole AMC:n suunnittelema moottori, eikä se ollut käytössä yhdessäkään Pohjois-Amerikassa valmistetussa, AMC-nimisessä ajoneuvossa. AMC:n liitettyä Kaiser-Jeepin itseensä vuonna 1970, tämän moottorin valmistus kuitenkin jatkui argentiinalaisen ajoneuvovalmistaja Industrias Kaiser Argentinan ( IKA )toimesta, tästä oli fuusion myötä tullut AMC:n tytäryhtiö. Tämä moottori sekoitetaan usein AMC 232-moottoriin, jonka käyttöön Kaiser-Jeep siirtyi vuonna 1965, poistettuaan SOHC Kaiser 230-moottorin siviili-Jeeppien moottorivalikoimasta. AMC 232:n ja Kaiser 230:n vaihteiston kiinnityksen pulttikuvio on molemmissa moottoreissa omanlaisensa.

Tornado esiteltiin ensimmäiseksi siviili-Jeeppien voimanlähteenä vuonna 1963, mutta tässä käytössä se palveli vain vuoteen 1965 asti. USA:n armeijan M-715-malleissa ja muissa sotilas- Jeep johdannaisissa ajoneuvoissa se oli käytössä 1970-luvun alkuun. Suurin syy moottorin käytöstä luopumiselle oli sen nokka-akseliongelmat, jotka tosin johtuivat senaikaisten moottoriöljyjen riittämättömästä suoritustasosta.

Moottori oli pitkäiskuinen, ts. poraus on pienempi kuin iskunpituus, joten se tarjosi hyvän vääntömomentin jo alhaisilla kierrosluvuilla. Nokka-akselien nopeasta kulumisesta huolimatta moottori oli luotettava, säännöllisesti ja hyvin huollettuna sillä saavutettiin jopa 250 000 mailin (yli 420 000 km) elinikä, joka yleensä tuon aikakauden moottoreille oli käsittämätön saavutus. Argentiinalainen ajoneuvovalmistaja IKA, joka myöhemmin muuttui Renault Argentinaksi, Renaultin AMC:n omistuskuvioiden myötä, jatkoi näiden moottoreiden valmistusta vuoteen 1984 asti, käyttäen niitä erilaisten Kaiser-Jeep ja AMC-perustaisten ajoneuvojen voimanlähteenä.

Buick 225[muokkaa]

Pääartikkeli: Buick V6-moottorit

Buickin 225 kuutiotuumainen (3,7 l) "Dauntless" V6-moottori esiteltiin vuonna 1966 Jeep CJ-mallien voimanlähteenä, sekä C101 Jeepster Commandon optiomoottorina. Kaiser-Jeep osti moottorien valmistukseen vaadittavat työkalut ja työstökoneet Buickilta, valmistaakseen itse Jeeppeihin asennettavat Dauntless-moottorit.

AMC:n hankittua Kaiser-Jeepin omistukseensa vuonna 1970, Buickin moottori siirrettiin pian syrjään. Sen valmistus lopetettiin vuonna 1971, ja työkalut sekä työstökoneet myytiin takaisin General Motorsille vuonna 1974.

Dauntless V6 on ns. "odd-fire"-moottori, tämä tarkoittaa että sylintereiden syttyminen ei tapahdu kampiakselin kierroksen tasavälein, vaan vaihtelevasti 90 ja 150 asteen välein. Tämä aiheuttaa tuntuvia värinöitä, etenkin tyhjäkäynnillä. Dauntless 225 oli luotettavan ja suorituskykyisen moottorin maineessa.

AMC käytti Dauntless 225-moottoria seuraavissa ajoneuvoissa:

Modernit R6-moottorit[muokkaa]

Pääartikkeli: AMC R6-moottorit

Vuonna 1964 American Motors esitteli täysin uuden kuusisylinterisen rivimoottorin. Tämä perusmoottori pysyi tuotannossa, teknisten päivitysten myötä, vuoteen 2007 asti. Moottorista on useita eri iskutilavuuksisia vesioita, joita valmistettiin osin päällekkäin.

199 kuutiotuumaa (3,3 l) 1965 - 1970
232 kuutiotuumaa (3,8 l) 1964 - 1979
258 kuutiotuumaa (4,2 l) 1971 - 1990
242 kuutiotuumaa (4,0 l) 1986 - 2006

Alkuvuosien R6-moottoreissa vaihteiston kiinnityksen pulttikuvio poikkeaa AMC:n V8-moottoreissaan käyttämästä kuviosta. Vuonna 1971 alkupään 199- ja 232-moottorien lohkon korkeutta (deck height), eli mittaa kampiakselin keskipisteestä sylinterilohkon yläpintaan, kasvatettiin. Vanhasta 199-moottorista tuli 232 kuutiotuumainen ja vanhasta 232:sta tuli nyt 258. Vuoden 1971 mallivuoden autoissa, näiden RB (raised block)-moottoreiden vaihteiston kiinnityksen pulttikuvio on vielä sama kuin vanhemmissa moottoreissa. Vuonna 1972, AMC:n siiryttyä käyttämään Chryslerin valmistamia automaattivaihteistoja aiemman Borg-Warnerin sijaan, sekä 232- että 258-moottorin vaihteistokiinnitys muutetaan vastaamaan AMC V8-moottoreiden vaihteiston kiinnityskuviota.[3]

General Motors V6[muokkaa]

Pääartikkeli: General Motors 60° V6-moottorit

171 kuutiotuumainen (2,8 l) GM 60° LR2 V6-moottori oli AMC:n käytössä vuosimallien 1984 – 1986 Jeep Cherokeessa (XJ)

V8-moottorit[muokkaa]

Pääartikkeli: AMC V8-moottorit

Ennen oman V8:n kehittämistä AMC osti V8-moottorinsa Packardilta. Ne olivat käytössä vuosimallien 1955 - 56 Nash Ambassador ja Hudson Hornetin voimanlähteenä, 320 kuutiotuumainen vuonna 1955 ja 352 vuonna 1956. Loppuvuodesta 1956 AMC esitteli oman, 250 kuutiotuumaisen GEN-1 V8-moottorinsa, joka asennettiin Ambassador ja Hornet Specialien keulalle. Special-mallit oli tehty yhdistämällä pienempien ja kevyempien Nash Statesman ja Hudson Wasp-mallien kaksioviseen hardtop-koriin isompien ja kalliimpien Ambassadorin / Hornetin ulkoiset tunnusmerkit ja koristelu. Kalliit Packard-moottorit pudotettiin pois valikoimasta vuodeen 1956 jälkeen. Kaikki Packardin V8:t toimitettiin yhdessä Packardin Ultramatic automaattivaihteiston kanssa.

AMC:n V8-moottoreiden kehityskaari käsittää kolme eri versiota, tunnetuin lienee kuitenkin kolmannen sukupolven moottori, AMC:n muskeliautojen keulalta. Yleisesti GEN-2 ja GEN-3 AMC V8-moottoreista puhuttaessa käytetään ilmaisua "pikkulohko", tämä johtuu näiden moottorien fyysisistä mitoista sekä iskutilavuudesta. GEN-1 V8 taaas on iskutilavuuteensa nähden suuri ja painava, kokonsa ja painonsa puolesta siitä voisi hyvin käyttää nimitystä "isolohko". Itseasiassa AMC:n V8-moottorit eivät jakaudu pikku- tai isolohkoihin, kuten monilla muilla valmistajilla. Joka sukupolven moottorit on valmistettu aina samaan lohkoon ja eri iskutilavuudet saatiin aikaan lohkon porausta muuttamalla. Versiosta riippumatta, kaikilla AMC:n V8:lla on yksi yhteinen tekijä, sylinteriporauksen keskipisteiden välinen mitta on joka moottorissa 4,75" (120,65 mm). Tämä mitta on täsmälleen sama kuin Chryslerin isolohko V8:ssa,
ja se on lähempänä monien isolohkomoottoreiden, kuin pikkulohkojen vastaavaa mittaa. Monet muut mitat, etenkin GEN-2 ja GEN-3-moottoreissa ovat taas tyypillisiä pikkulohko V8- moottoreille.

GEN-1 Nash / Hudson / Rambler V8 (1956–1966)[muokkaa]

250 kuutiotuumaa (4,1 l)
287 kuutiotuumaa (4,7 l)
327 kuutiotuumaa (5,4 l)

GEN-2 AMC Short-deck V8 (1966–1970)[muokkaa]

290 kuutiotuumaa (4,8 l)
343 kuutiotuumaa (5,6 l)
AMX 390, 390 kuutiotuumaa (6,4 l)

GEN-3 AMC Tall-deck V8 (1970–1991)[muokkaa]

304 kuutiotuumaa (5,0 l)
360 kuutiotuumaa (5,9 l)
390 kuutiotuumaa (6,4 l)
401 kuutiotuumaa (6,6 l)

Tutustu myös näihin artikkeleihin[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

http://www.allpar.com/mopar/amc-engines.html
http://www.amcyclopedia.org
http://www.amcrc.com
http://www.amonational.com

Lähteet[muokkaa]

[[1]] Off-road Adventures Magazine: "The Forgotten Marine M-422 Mighty Mite"
[[2]] Nash engines
[[3]] Lund, Robert (October 1971). "AMC gets it together". Popular Mechanics 136 (4): 118. Retrieved 27 April 2012.