Mulliners Ltd

AutoWiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mulliner-sukupuu

Mulliners of Birmingham oli 1800-luvun lopusta vuoden 1960 joulukuuhun toiminut, autojen koreja valmistanut yhtiö.

Yrityshistoria[muokkaa]

Henry Mullinerilla oli sukunsa perinteisesti harjoittamaa vaunukorien valmistustoimintaa Leamington Spa'ssa sekä Northamptonissa. Hänen kuoltuaan vuonna 1887, hänen vanhin poikansa Arthur Felton Mulliner otti haltuunsa perheen Northamptonin liiketoiminnan. Leamington Span toiminnot siirtyivät tämän nuoremman veljen, Henry Hall Mullinerin haltuun, joka siirsi ne Birminghamiin. Vuonna 1896 Lontoossa pidetyssä näyttelyssä Mulliners of Birmingham toi esille Daimlerin alustalle rakennetun korin.[1][2]

H.H. Mullinerilla oli myös tykistöön liittyvää suunnittelu- ja hienomekaanista konepajatoimintaa. Vuonna 1903 nämä kaikki, korinvalmistus mukaanlukien, siirtyivät ase- ja telakkayhtiö Cammell Lairdin omistukseen. Samanaikaisesti H.H. Mulliner sai paikan Cammel Lairdin johtajistossa. Vuonna 1909 H.H. Mulliner joutui vetäytymään tästä yhtiöstä ja korien valmistus jäi kokonaan Cammel Lairdin haltuun. Yhtiö teki jonkin verran töitä Daimlerille, ennenkuin päätti siirtyä edullisemman hintaluokan autojen korittamiseen.[3]

Pääasiassa Mulliner valmisti koreja samalla Bordesley Greenin alueella Birminghamissa sijainneelle Calthorpe Motor Companylle, joka vuonna 1917 osti Mullinerin omistukseensa.[1]

Mulliners Limited[muokkaa]

Calthorpen lopetettua henkilöautojen valmistuksen vuonna 1924, Mulliners-yhtiön toimitusjohtaja Louis Antweiler, joka kuului myös Calthorpen hallitukseen, osti koritehtaan toiminnot ja teki siitä osakeyhtiön nimeltä Mulliners Limited. Hän neuvotteli yhtiölle sopimukset Clyno Engineering Companyn ja Austin Motor Companyn kanssa, joille Mulliners valmisti Weymann-tyyppisiä, lentokonekankaisia koreja. Kun kangaskorien toimitukset Austinille vähenivät, Mulliners hankki niille uusia ostajia, ja niitä käytettiin mm. Hillman-, Humber, Standard- ja Lanchester -merkkien yhtenä korivaihtoehtona.[4]

Vuonna 1928 yhtiön eri toiminnoille perustettiin kattoyhtiö Mulliners (Holdings) Ltd, josta vuonna 1929 tuli julkinen osakeyhtiö. Pääasiakkaat olivat nyt Daimler ja Lanchester, joille Mulliners Ltd toimitti korit näiden alempien luokkien malleihin. Samanaikaisesti northamptonilainen Arthur Mulliner koritti samojen merkkien ylempien luokkien malleja ja tämä voi aiheuttaa sekaannusta, koska korinvalmistajana mainitaan vain yksinkertaisesti Mulliners. Uusi iso asiakas oli Alvis.[4]

Toisen maailmansodan aikana Mulliners valmisti koreja sotilasajoneuvoihin sekä maahanlaskujoukkojen käyttöön tarkoitettuja liitokoneita.

Standard-Triumph[muokkaa]

Toisen maailmansodan päätyttyä Mulliners jatkoi korien toimittamista Alvisille, mm. merkin ensimmäisen sodanjälkeisen uuden mallin, Alvis TA 14:n neliovinen saloon-kori oli Mulliners Ltd:n valmistama. 1950-luvun alussa yhtiö oli laajentanut asiakaskuntaansa ja sen tuotteita olivat mm. Triumph TR2:n, Standard Vanguard estaten ja Aston Martin DB2/4:n korit. Yhtiö oli myös merkittävä linja-autokorien valmistaja.[5][6]

1950-luvun puolivälissä Standard-Triumph ja Mulliners tekivät sopimuksen, jonka perusteella korivalmistaja täytti muiden valmistajien kanssa sopimansa velvoitteet, mutta sitoutuisi varaamaan kaiken liikenevän ja tulevan kapasiteettinsa Standard-Triumph-autojen käyttöön kymmenen vuoden ajaksi. Vuonna 1958 Mulliners osti omistukseensa birminghamilaisen, korien peltiosia prässänneen Forward Radiator Co:n. Samana vuonna saatiin päätökseen kauppa, jolla Standard Motor Company osti koko Mulliners (Holdings) Ltd:n osakekannan. Kaupan myötä Standard-Triumphin omistukseen siirtyi neljä tehdasta (yli 33 000 m2), jotka tuottivat noin 700 koria viikossa.[7] Yrityskaupan seurauksena Standard-Triumph myi Mullinersin linja-autokorien valmistuksen cambridgeläiselle Marshall Motor Bodies -yhtiölle.[8]

Vuonna 1960 Leyland Motors osti vuotta aiemmin nimensä Standard-Triumph Internationaliksi muuttaneen konsernin. Joulukuussa 1960 annettiin ilmoitus, että Mullinersin korivalmistus siirretään Leyland-konsernin muihin tuotantolaitoksiin. 750 työntekijää irtisanottiin.[1] Tehtaat jatkoivat toimintaansa osana Leyland-, ja myöhemmin British Leyland -konsernia. Vuonna 1974 Bordesley Greenin tehdas valmisti mm. Triumph Spitfiren koreja ja työllisti noin 800 henkilöä. Samana vuonna Mulliners (Holdings) sulautettiin lopullisesti konserniin.[9]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]

  1. 1,0 1,1 1,2 Mulliners - Graces Guide
  2. T.R. Nicholson, The Birth of the British Motor Car 1769–1897: Volume 3 The Last Battle 1894–97, Springer, 1982, ISBN 9781349053384
  3. Simon Cars - Coachbuilder Mulliner of Bordesley Green
  4. 4,0 4,1 Coach Builders - Mulliners - Motor Car History
  5. James Taylor, A-Z of British Bus Bodies, Crowood, 2013, ISBN 9781847976390
  6. Nigel R B Furness, Bedford Buses and Coaches, The Crowood Press, 2016, ISBN 9781785002083
  7. Graham Robson, The Book of the Standard Motor Company, Veloce Publishing Ltd, 2011, ISBN 9781845843434
  8. Marshall Motor Bodies - Graces Guide
  9. British Leyland Motor Corporation - Graces Guide