Viskositeetti

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Viskositeetti kertoo öljyn (tai muun nesteen) juoksevuuden. Viskositeetin yksikkö on centistoke (cSt), mutta yleisesti viskositeetin ilmaisemiseen käytetään SAE-standardissa määriteltyjä viskositeettiluokkia. Viskositeettiluokka määrittää mitattavat raja-arvot, joiden sisällä öljyn viskositeetin tulee pysyä. Mitä pienempi viskositeettiluokan lukuarvo, sitä juoksevampaa (tai ohuempaa) öljy on.[1] [2]

Yksiasteöljyissä on mainittu vain yksi viskositeettiluokka. Moniasteöljyissä viskositeetti ilmoitetaan kahdella luvulla, esimerkiksi moottoriöljyissä 5W-30, joista W-lukema on talvikäytön viskositeetti- ja viivan jälkeinen lukema kuumaviskositeettiluokka. Kylmäviskositeetti määritellään 40 celsiusasteen lämpötilassa ja kuumaviskositeetti 100 celsiusasteen lämpötilassa.

Lisäksi moottoriöljyille on määritelty HTHS-viskositeetti (High Temperature High Shear), eli suuren lämpötilan ja korkean leikkautuvuuden viskositeetti. Tässä öljyyn kohdistetaan leikkaava voima 150 celsiusasteen lämpötilassa. Tätä viskositeettia ei ilmoiteta erikseen, vaan sen vaatimukset tulevat öljyn laatuluokitusten kautta. HTHS-testillä mitataan öljyn viskositeetin vakautta korkeassa lämpötilassa.[3]

Viskositeetin merkitys[muokkaa]

Viskositeetin alhaisempi W-lukema tarkoittaa varmempaa toimivuutta kylmässä ja jälkimmäinen lukema öljyn paksuutta kuumana. Moniasteöljyillä on yleensä yksiasteöljyjä laajempi käyttölämpötila, joten ne soveltuvat usein sekä talvi- että kesäkäyttöön.[1]

Öljyn viskositeetilla on merkitystä polttoaineenkulutuksen kannalta. Alhaisen viskositeetin öljyllä on alhainen sisäinen kitka (virtausvastus), minkä vuoksi ne voivat auttaa alentamaan polttoaineenkulutusta. Korkeamman viskositeetin öljyn sisäinen kitka on suurempi, joten niiden pumppaamiseksi joudutaan tekemään enemmän työtä ja näin polttoaineenkulutus saattaa olla korkeampi verrattuna matalaviskositeettiseen öljyyn.

Voitelun kannalta suurempi viskositeetti tarkoittaa periaatteessa parempaa voitelua.[1] Suuriviskositeettinen öljykalvo on paksu ja kestää kuormitusta. Korkea viskositeetti ei kuitenkaan aina ole eduksi, vaan sen haittapuolina ovat suurempi virtausvastus mikä nostaa polttoaineenkulutusta ja vaikeuttaa myös öljyn toista tehtävää, eli lämmönsiirtoa pois voideltavilta pinnoilta. Suurempiviskositeettinen öljy virtaa heikommin ja täten siirtää myös lämpöä pois heikommin, jolloin osat käyvät kuumempana.

Oikean viskositeetin valinta[muokkaa]

Auton ja öljynvalmistajat antavat usein suosituksia oikean viskositeetin valintaan. Vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa käyttölämpötila-alue jossa öljyä käytetään ja moottorin suunnittelun yhteydessä käytettäväksi tarkoitettu viskositeetti. Viskositeetin valinnan lisäksi tulee huomioida myös muiden asetettujen öljynlaatuvaatimusten täyttyminen (API XX, ACEA XX yms.)

Lähteet[muokkaa]