Ero sivun ”Chrysler Slant-6 -moottori” versioiden välillä
NJo (keskustelu | muokkaukset) p (Metriset yksiköt) |
|||
| Rivi 48: | Rivi 48: | ||
== Viritys == | == Viritys == | ||
| − | Moottorilla on osallistuttu myös kilpailutoimintaan. Muun muassa Chryslerin omaa Hyper Pak -muunnossarjaa hyödyntäen se kehittää lähes 200 hevosvoimaa 8000 kierroksella. Hyper Pak on sisältänyt vain viritysnokan, 4-kurkkuisen imusarjan ja 3-3-2-peltipakosarjan. | + | Moottorilla on osallistuttu myös kilpailutoimintaan. Muun muassa Chryslerin omaa Hyper Pak -muunnossarjaa hyödyntäen se kehittää lähes 200 hevosvoimaa 8000 kierroksella. Hyper Pak on sisältänyt vain viritysnokan, 4-kurkkuisen imusarjan ja 3-3-2-peltipakosarjan. puristussuhdetta oli kasvatettu 10.5/1:n pattipäämännillä. |
== Tyyppiviat == | == Tyyppiviat == | ||
Versio 21. marraskuuta 2007 kello 10.47
| Slant Six | |
|---|---|
| [[Tiedosto:{{{kuva}}}|250px]] | |
| Automerkit ja mallit, joissa käytetty | Chrysler Dodge Plymouth |
| Käyttöaika | 1959–1991 |
| Tyyppi | R6 työntötanko |
| Sylinterimitat | - |
| Iskutilavuus | 2800–3700 cm3 |
| Venttiilien lukumäärä | 12 |
| Puristussuhde | 8.4:1 |
| Teho | (85–145 hv) @ ? r/min |
| Vääntömomentti | ? Nm @ ? r/min |
| Materiaali | valurauta |
| Polttoaineensyöttö- järjestelmä | 1bbl / 2bbl kaasutin |
| Öljytilavuus | 3,8 l |
| Sytytysjärjestys | 1-5-3-6-2-4 |
Slant Six on Chrysler-yhtymän jo vuonna 1959 esittelemä 6-sylinterinen rivimoottori, joka on kallistettu 30 astetta sivulle, jotta saataisiin lisätilaa imu- ja pakosarjoille. Nokka-akseli on perinteiseen tapaan sijoitettu sylinteriryhmän sivulle ja venttiilejä käytetään keinuvipujen ja työntötankojen välityksellä.
Useimmiten varustettu yksikurkkuisella kaasuttimella, kuten listasta selviää, mutta loppuvuosinaan myös 2-kurkkuisella versiolla. Pakosarja on kaikissa ollut samanlainen 6-1-tyyppinen ja imusarja on lähes samalla muotilla tehty. Tämän vuoksi sylinterien hengitys on melko epätasaista ja tämä onkin koneen pahin kompastuskivi.
Moottori on ollut niin henkilöauto-, pick-up-, kuin myös venekäytössäkin. Siitä on valmistettu myös alumiinisella imusarjalla ja lohkolla olevia versioita, jotka tosin jäivät lyhytaikaisiksi kokeiluiksi.
Sisällysluettelo
Tekniset tiedot
3 eri kokoista versiota.
- 2 venttiiliä per sylinteri
- Nokka-akseli on sylinteriryhmän sivulla ja venttiileitä käytetään työntötankojen ja keinuvipujen välityksellä
- 4 runkolaakeria
- vuoden 70 paikkeilla päättyi takoalakertojen aika ja siirryttiin valuakseleihin.
Lohkot pääasiassa valurautaisia, ilman suurempia muutoksia. Mukaan mahtui myös muutaman vuoden ajan alumiininen lohko, jota ei voinut erikseen tilata, se vain päätyi joihinkin autoihin. Kokeilu jäi kuitenkin vain lyhytaikaiseksi. 170 cid -lohko on matalampi kuin 198- ja 225-lohkot, mutta muuten samanlainen. Männät ovat kaikissa samanlaiset, tosin näissä on vuosimallikohtaisia eroja.
Kaasuttimet
- 1960–1971: Carter BBS one-barrel
- 1962–1972: Holley 1920 one-barrel
- 1963: Stromburg WA-3 one-barrel
- 1974–1980: Holley 1945 one-barrel
- 1981–1987: Holley 6145 feedback one-barrel
- 1976–1981: Carter BBD two-barrel
Viritys
Moottorilla on osallistuttu myös kilpailutoimintaan. Muun muassa Chryslerin omaa Hyper Pak -muunnossarjaa hyödyntäen se kehittää lähes 200 hevosvoimaa 8000 kierroksella. Hyper Pak on sisältänyt vain viritysnokan, 4-kurkkuisen imusarjan ja 3-3-2-peltipakosarjan. puristussuhdetta oli kasvatettu 10.5/1:n pattipäämännillä.
Tyyppiviat
- Imu- ja pakosarjojen vuotaminen ja halkeilu.
- Epätasaiset seossuhteet sylinterien välillä, johtuen eri pituisista imusarjan kanavista.
Tyyppivikalistan pituus ei myöskään kerro auton huonoudesta tai hyvyydestä.