Ero sivun ”Protos” versioiden välillä

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rivi 13: Rivi 13:
 
== Yrityshistoria ==
 
== Yrityshistoria ==
 
[[Tiedosto:Protos G2 8-21 PS Doppelphaeton 1913 - emblem.jpg|right|250px]]
 
[[Tiedosto:Protos G2 8-21 PS Doppelphaeton 1913 - emblem.jpg|right|250px]]
−
[[Tiedosto:NAG-Protos, Emblem.jpg|right|250px]]
 
  
 
Insinöörit Alfred Sternberg ja Oskar Heymann perustivat vuonna 1898 ''Motorenfabrik Protos'' -nimisen yhtiön juuri kaupunkioikeudet saaneeseen Schönebergiin, Berliinin liepeille. Vuonna 1906 yritys siirtyi Berliinin luoteispuolelle Reinickendorfiin. Vuonna 1908 [[Siemens-Schuckert]] osti Protos-yhtiön kokonaisuudessaan ja siirsi sen toiminnot Nonnendammin alueelle Siemensstadtiin, Berliinin länsipuolelle. Uudelle yhtiölle tuli nimeksi ''Protos Automobilwerk Nonnendamm GmbH''. Vuonna 1911 yhtiön nimeksi muutettiin yksinkertaisempi ''Protos Automobile GmbH''. Polttomoottoristen ajoneuvojen ohella Protos suunnitteli myös sähköautoja, jotka valmistettiin osin Berliinin pohjoispuolella, Wilhelmsruhissa, sijainneen ''[[Bergmann|Bergmann Elektrizitätswerken]]'' tehtaalla. Vuonna 1926 sähkölaitteita valmistaneen ''AEG'':n ajoneuvoja valmistanut tytär NAG ([[Nationale Automobil-Gesellschaft]]) osti Protosin ja fuusioi sen itseensä, mutta uusi ''NAG-Protos AG'' ei ehtinyt toimia kuin yhden vuoden. Ensimmäinen tammikuuta 1928 NAG-Protos fuusioi itseensä 300 kilometriä etelämpänä, Chemnitzin kaupungissa sijainneen [[Presto]]-yhtiön. Tämän fuusion myötä markkinanimi "Protos" poistui käytöstä.<ref>Wolfgang H. Gebhardt: ''Die Geschichte des deutschen LKW-Baus.'' Nide 2b, sivut 133–135.</ref><ref>[https://www.siemens.com/history/en/news/1145_protos.htm  The “Protos:” Siemens as an automobile producer]</ref>
 
Insinöörit Alfred Sternberg ja Oskar Heymann perustivat vuonna 1898 ''Motorenfabrik Protos'' -nimisen yhtiön juuri kaupunkioikeudet saaneeseen Schönebergiin, Berliinin liepeille. Vuonna 1906 yritys siirtyi Berliinin luoteispuolelle Reinickendorfiin. Vuonna 1908 [[Siemens-Schuckert]] osti Protos-yhtiön kokonaisuudessaan ja siirsi sen toiminnot Nonnendammin alueelle Siemensstadtiin, Berliinin länsipuolelle. Uudelle yhtiölle tuli nimeksi ''Protos Automobilwerk Nonnendamm GmbH''. Vuonna 1911 yhtiön nimeksi muutettiin yksinkertaisempi ''Protos Automobile GmbH''. Polttomoottoristen ajoneuvojen ohella Protos suunnitteli myös sähköautoja, jotka valmistettiin osin Berliinin pohjoispuolella, Wilhelmsruhissa, sijainneen ''[[Bergmann|Bergmann Elektrizitätswerken]]'' tehtaalla. Vuonna 1926 sähkölaitteita valmistaneen ''AEG'':n ajoneuvoja valmistanut tytär NAG ([[Nationale Automobil-Gesellschaft]]) osti Protosin ja fuusioi sen itseensä, mutta uusi ''NAG-Protos AG'' ei ehtinyt toimia kuin yhden vuoden. Ensimmäinen tammikuuta 1928 NAG-Protos fuusioi itseensä 300 kilometriä etelämpänä, Chemnitzin kaupungissa sijainneen [[Presto]]-yhtiön. Tämän fuusion myötä markkinanimi "Protos" poistui käytöstä.<ref>Wolfgang H. Gebhardt: ''Die Geschichte des deutschen LKW-Baus.'' Nide 2b, sivut 133–135.</ref><ref>[https://www.siemens.com/history/en/news/1145_protos.htm  The “Protos:” Siemens as an automobile producer]</ref>
Rivi 19: Rivi 18:
 
== Protos-hyötyajoneuvot ==
 
== Protos-hyötyajoneuvot ==
 
Vuodesta 1908 lähtien Protos valmisti kunnalliskäyttöön tarkoitettuja sähkökuorma-autoja. Voimanlähteenä niissä oli kaksi taka-akselille sijoitettua [[napamoottori]]a. Tavanomaisen ohjauspyörän lisäksi autossa oli lisäohjauslaitteisto sekä oikealla- että vasemmalla ulkosivulla. Näiden avulla kuljettaja pystyi ohjaamaan ajoneuvoa, työskennellessään sen ulkopuolella. Vastaavaa konseptia katujen puhtaanapitokoneissaan käytti mm. nürnbergiläinen [[Faun]]. Sähkökäyttöisten kunnallisajoneuvojen lisäksi Protos valmisti tavanomaisia sähkökuorma-autoja neljän tonnin kantavuudella sekä sähkölinja-autoja. Yhtiö lopetti sähkökäyttöisten hyötyajoneuvojen valmistuksen vuoden 1911 paikkeilla. Polttomoottoristen henkilö- ja pakettiautojen ohella Protos tarjosi vuodesta 1913 lähtien [[Ohjaamomallit|pystykeulaisia]] kuorma- ja linja-autoja 2,5 tonnin kantavuudella ja 30 [[hevosvoima]]isella moottorilla. Ensimmäisen maailmansodan aikana yhtiö valmisti Saksan armeijan ajoneuvokaluston yhtenäistämisohjeiden mukaisia, 40-hevosvoimaisia, 3 tonnin kantavuuden omaavia kuorma-autoja. Sodan päätyttyä Protos lopetti raskaiden hyötyajoneuvojen valmistuksen ja keskittyi henkilö- ja pakettiautomarkkinoille. Mallien valmistusoikeudet, piirrustukset ja työkalut yhtiö myi kölniläiselle ''Kraftfahrzeug AG:lle (KAG)'', mutta jo valmistetut autot jäivät sille itselleen ja Protos myi niitä vielä 1920-luvulla.
 
Vuodesta 1908 lähtien Protos valmisti kunnalliskäyttöön tarkoitettuja sähkökuorma-autoja. Voimanlähteenä niissä oli kaksi taka-akselille sijoitettua [[napamoottori]]a. Tavanomaisen ohjauspyörän lisäksi autossa oli lisäohjauslaitteisto sekä oikealla- että vasemmalla ulkosivulla. Näiden avulla kuljettaja pystyi ohjaamaan ajoneuvoa, työskennellessään sen ulkopuolella. Vastaavaa konseptia katujen puhtaanapitokoneissaan käytti mm. nürnbergiläinen [[Faun]]. Sähkökäyttöisten kunnallisajoneuvojen lisäksi Protos valmisti tavanomaisia sähkökuorma-autoja neljän tonnin kantavuudella sekä sähkölinja-autoja. Yhtiö lopetti sähkökäyttöisten hyötyajoneuvojen valmistuksen vuoden 1911 paikkeilla. Polttomoottoristen henkilö- ja pakettiautojen ohella Protos tarjosi vuodesta 1913 lähtien [[Ohjaamomallit|pystykeulaisia]] kuorma- ja linja-autoja 2,5 tonnin kantavuudella ja 30 [[hevosvoima]]isella moottorilla. Ensimmäisen maailmansodan aikana yhtiö valmisti Saksan armeijan ajoneuvokaluston yhtenäistämisohjeiden mukaisia, 40-hevosvoimaisia, 3 tonnin kantavuuden omaavia kuorma-autoja. Sodan päätyttyä Protos lopetti raskaiden hyötyajoneuvojen valmistuksen ja keskittyi henkilö- ja pakettiautomarkkinoille. Mallien valmistusoikeudet, piirrustukset ja työkalut yhtiö myi kölniläiselle ''Kraftfahrzeug AG:lle (KAG)'', mutta jo valmistetut autot jäivät sille itselleen ja Protos myi niitä vielä 1920-luvulla.
 +
 +
== Henkilöautot 1905 &ndash; 1927 ==
 +
Protos-henkilöautot, ja niihin perustuneet pakettiautot, olivat suhteellisen suosittuja ja yhtiöllä oli maine laadukkaiden autojen valmistajana. Tätä edesauttoi Protos-autolla vuonna 1908 ajettu matka New Yorkista Pariisiin. Kyseinen suoritus tosin tehtiin kevyen kuorma-auton voimin.
 +
 +
{| class="wikitable"
 +
|-
 +
! style="background:#efefef;" | Malli
 +
! style="background:#efefef;" | Valmistusaika
 +
! style="background:#efefef;" | Moottori
 +
! style="background:#efefef;" | Iskutilavuus
 +
! style="background:#efefef;" | Teho
 +
! style="background:#efefef;" | Huippunopeus
 +
|- align=center
 +
| 17/35 PS
 +
| 1905–1908
 +
| [[R4]]
 +
| 4560 cm³
 +
| 35 hv (25,7 kW)
 +
| 85 km/h
 +
|- align=center
 +
| Typ E1 (18/42 PS)
 +
| 1906–1914
 +
| R4
 +
| 4560 cm³
 +
| 44 hv (32,3 kW)
 +
| 90 km/h
 +
|- align=center
 +
| 6/10 PS
 +
| 1908
 +
| R4
 +
| 1596 cm³
 +
| 11 hv (8,1 kW)
 +
| 60 km/h
 +
|- align=center
 +
| Typ G (6/12 PS)
 +
| 1908
 +
| R4
 +
| 1502 cm³
 +
| 12 hv (8,8 kW)
 +
| 55 km/h
 +
|- align=center
 +
| 26/50 PS
 +
| 1908–1914
 +
| [[R6]]
 +
| 6840 cm³
 +
| 55 hv (40 kW)
 +
| 100 km/h
 +
|- align=center
 +
| Typ E2 (27/65 PS)
 +
| 1908–1914
 +
| R6
 +
| 6840 cm³
 +
| 65 hv (48 kW)
 +
| 115 km/h
 +
|- align=center
 +
| Typ F (18/45 PS)
 +
| 1910–1912
 +
| R6
 +
| 4578 cm³
 +
| 48 hv (35,3 kW)
 +
| 100 km/h
 +
|- align=center
 +
| Typ G1 (6/18 PS)
 +
| 1910–1914
 +
| R4
 +
| 1570 cm³
 +
| 18 hv (13,2 kW)
 +
| 60 km/h
 +
|- align=center
 +
| [[Protos Typ C|Typ C (10/30 PS)]]
 +
| 1918–1924
 +
| R4
 +
| 2614 cm³
 +
| 30 hv (22 kW)
 +
| 75 km/h
 +
|- align=center
 +
| [[Protos Typ C1|Typ C1 (10/45 PS)]]
 +
| 1924–1927
 +
| R4
 +
| 2614 cm³
 +
| 45 hv (33 kW)
 +
| 85 km/h
 +
|}
  
 
== Lähteet ==
 
== Lähteet ==
 +
* ''Die Geschichte des deutschen LKW-Baus.'' Nide 1, s.&nbsp;148. Weltbild Verlag 1994 ISBN 3-89350-811-2.
 +
* ''Aller Laster Anfang.'' s. 55–56. Westermann-Verlag 1985 ISBN 3-07-508991-5.
 +
* Hans Koeppen: ''Im Auto um die Welt.'' Ullstein, Berlin 1908. Neubearbeitung. Ullstein, Hamburg 1935.
 +
* Hans-Otto Neubauer: ''Autos aus Berlin – PROTOS und NAG.'' edition Auto & Verkehr. Kohlhammer, Stuttgart 1983, ISBN 3-17-008130-6.
 +
* Werner Oswald: ''Deutsche Autos 1920–1945.'' 10. painos, Motorbuch Verlag, Stuttgart 1996, ISBN 3-87943-519-7.
 +
* George Schuster, Tom Mahoney, (saksannus: Reinhart Becker): ''Das längste Autorennen aller Zeiten. New York – Moskau – Paris (1908).'' Reprint. Motorbuch Verlag, Stuttgart 1997, ISBN 3-613-87162-9.
 +
* Halwart Schrader: ''Deutsche Autos 1885–1920.'' 1. painos, nide 1, Motorbuch Verlag, Stuttgart 2002, ISBN 3-613-02211-7.
 
<references/>
 
<references/>
  
 
[[Luokka:Saksa]]
 
[[Luokka:Saksa]]
 
[[Luokka:Sähköautot]]
 
[[Luokka:Sähköautot]]

Versio 10. elokuuta 2017 kello 17.29

Protos Automobile GmbH
Protos Logo.jpg
Yrityksen perustuspaikka Saksan keisarikunnan lippu.png Saksan keisarikunta, Schöneberg, (Berliini)
Toiminnassa 1898 – 1927
Yhtiön kohtalo Yhtiö sulautetaan vuoden 1927 aikana silloiseen emoyhtiöönsä ja markkinanimi "Presto" poistuu käytöstä
Kokonais valmistusmäärä
Suosituin malli
Seuraaja


Protos oli berliiniläinen, vuosina 1898 – 1927 valmistettu henkilö- ja hyötyajoneuvomerkki.

Yrityshistoria

Protos G2 8-21 PS Doppelphaeton 1913 - emblem.jpg

Insinöörit Alfred Sternberg ja Oskar Heymann perustivat vuonna 1898 Motorenfabrik Protos -nimisen yhtiön juuri kaupunkioikeudet saaneeseen Schönebergiin, Berliinin liepeille. Vuonna 1906 yritys siirtyi Berliinin luoteispuolelle Reinickendorfiin. Vuonna 1908 Siemens-Schuckert osti Protos-yhtiön kokonaisuudessaan ja siirsi sen toiminnot Nonnendammin alueelle Siemensstadtiin, Berliinin länsipuolelle. Uudelle yhtiölle tuli nimeksi Protos Automobilwerk Nonnendamm GmbH. Vuonna 1911 yhtiön nimeksi muutettiin yksinkertaisempi Protos Automobile GmbH. Polttomoottoristen ajoneuvojen ohella Protos suunnitteli myös sähköautoja, jotka valmistettiin osin Berliinin pohjoispuolella, Wilhelmsruhissa, sijainneen Bergmann Elektrizitätswerken tehtaalla. Vuonna 1926 sähkölaitteita valmistaneen AEG:n ajoneuvoja valmistanut tytär NAG (Nationale Automobil-Gesellschaft) osti Protosin ja fuusioi sen itseensä, mutta uusi NAG-Protos AG ei ehtinyt toimia kuin yhden vuoden. Ensimmäinen tammikuuta 1928 NAG-Protos fuusioi itseensä 300 kilometriä etelämpänä, Chemnitzin kaupungissa sijainneen Presto-yhtiön. Tämän fuusion myötä markkinanimi "Protos" poistui käytöstä.[1][2]

Protos-hyötyajoneuvot

Vuodesta 1908 lähtien Protos valmisti kunnalliskäyttöön tarkoitettuja sähkökuorma-autoja. Voimanlähteenä niissä oli kaksi taka-akselille sijoitettua napamoottoria. Tavanomaisen ohjauspyörän lisäksi autossa oli lisäohjauslaitteisto sekä oikealla- että vasemmalla ulkosivulla. Näiden avulla kuljettaja pystyi ohjaamaan ajoneuvoa, työskennellessään sen ulkopuolella. Vastaavaa konseptia katujen puhtaanapitokoneissaan käytti mm. nürnbergiläinen Faun. Sähkökäyttöisten kunnallisajoneuvojen lisäksi Protos valmisti tavanomaisia sähkökuorma-autoja neljän tonnin kantavuudella sekä sähkölinja-autoja. Yhtiö lopetti sähkökäyttöisten hyötyajoneuvojen valmistuksen vuoden 1911 paikkeilla. Polttomoottoristen henkilö- ja pakettiautojen ohella Protos tarjosi vuodesta 1913 lähtien pystykeulaisia kuorma- ja linja-autoja 2,5 tonnin kantavuudella ja 30 hevosvoimaisella moottorilla. Ensimmäisen maailmansodan aikana yhtiö valmisti Saksan armeijan ajoneuvokaluston yhtenäistämisohjeiden mukaisia, 40-hevosvoimaisia, 3 tonnin kantavuuden omaavia kuorma-autoja. Sodan päätyttyä Protos lopetti raskaiden hyötyajoneuvojen valmistuksen ja keskittyi henkilö- ja pakettiautomarkkinoille. Mallien valmistusoikeudet, piirrustukset ja työkalut yhtiö myi kölniläiselle Kraftfahrzeug AG:lle (KAG), mutta jo valmistetut autot jäivät sille itselleen ja Protos myi niitä vielä 1920-luvulla.

Henkilöautot 1905 – 1927

Protos-henkilöautot, ja niihin perustuneet pakettiautot, olivat suhteellisen suosittuja ja yhtiöllä oli maine laadukkaiden autojen valmistajana. Tätä edesauttoi Protos-autolla vuonna 1908 ajettu matka New Yorkista Pariisiin. Kyseinen suoritus tosin tehtiin kevyen kuorma-auton voimin.

Malli Valmistusaika Moottori Iskutilavuus Teho Huippunopeus
17/35 PS 1905–1908 R4 4560 cm³ 35 hv (25,7 kW) 85 km/h
Typ E1 (18/42 PS) 1906–1914 R4 4560 cm³ 44 hv (32,3 kW) 90 km/h
6/10 PS 1908 R4 1596 cm³ 11 hv (8,1 kW) 60 km/h
Typ G (6/12 PS) 1908 R4 1502 cm³ 12 hv (8,8 kW) 55 km/h
26/50 PS 1908–1914 R6 6840 cm³ 55 hv (40 kW) 100 km/h
Typ E2 (27/65 PS) 1908–1914 R6 6840 cm³ 65 hv (48 kW) 115 km/h
Typ F (18/45 PS) 1910–1912 R6 4578 cm³ 48 hv (35,3 kW) 100 km/h
Typ G1 (6/18 PS) 1910–1914 R4 1570 cm³ 18 hv (13,2 kW) 60 km/h
Typ C (10/30 PS) 1918–1924 R4 2614 cm³ 30 hv (22 kW) 75 km/h
Typ C1 (10/45 PS) 1924–1927 R4 2614 cm³ 45 hv (33 kW) 85 km/h

Lähteet

  • Die Geschichte des deutschen LKW-Baus. Nide 1, s. 148. Weltbild Verlag 1994 ISBN 3-89350-811-2.
  • Aller Laster Anfang. s. 55–56. Westermann-Verlag 1985 ISBN 3-07-508991-5.
  • Hans Koeppen: Im Auto um die Welt. Ullstein, Berlin 1908. Neubearbeitung. Ullstein, Hamburg 1935.
  • Hans-Otto Neubauer: Autos aus Berlin – PROTOS und NAG. edition Auto & Verkehr. Kohlhammer, Stuttgart 1983, ISBN 3-17-008130-6.
  • Werner Oswald: Deutsche Autos 1920–1945. 10. painos, Motorbuch Verlag, Stuttgart 1996, ISBN 3-87943-519-7.
  • George Schuster, Tom Mahoney, (saksannus: Reinhart Becker): Das längste Autorennen aller Zeiten. New York – Moskau – Paris (1908). Reprint. Motorbuch Verlag, Stuttgart 1997, ISBN 3-613-87162-9.
  • Halwart Schrader: Deutsche Autos 1885–1920. 1. painos, nide 1, Motorbuch Verlag, Stuttgart 2002, ISBN 3-613-02211-7.
  1. ↑ Wolfgang H. Gebhardt: Die Geschichte des deutschen LKW-Baus. Nide 2b, sivut 133–135.
  2. ↑ The “Protos:” Siemens as an automobile producer
Noudettu kohteesta "http://www.autowiki.fi/index.php?title=Protos&oldid=162842"