Stutz
| Stutz Motor Company | |
|---|---|
.jpg){kind=logo}
| |
| Yrityksen perustusmaa ja paikka |  Yhdysvallat, {{{perustuspaikka}}}
|
| Tuotannon aloitus | 1911 |
| Autokonserni | |
| Vuotuinen valmistusmäärä | |
| Sijainti Suomen rekisteröintitilastossa | |
| Suomen maahantuoja | |
| Suosituin malli | |
Stutz oli amerikkalainen automerkki, jota valmistettiin vuosina 1911-1935 ja toisen kerran vuosina 1970-1995.
Indianan Indianapolisin kaupungissa sijainnut Stutz Motor Company profiloitui erityisesti nopeiden autojen - ensimmäisten amerikkalaisten urheiluautojen - sekä toisaalta ylellisten luksusautojen valmistajana. Molempien autotyyppien kohderyhmänä olivat rikkaat ja kuuluisat ihmiset. Alkuperäisen Stutzin tuotanto alkoi vuonna 1911 ja päättyi vuonna 1935. Merkki heräsi uudelleen henkiin vuonna 1968, Stutz Motor Car of America, Inc. -yhtiön toimesta, ajanmukaisiin korirakenteisiin retro-piirteitä yhdistäneillä malleilla. Vaikka yhtiö on edelleen toimiva, se lopetti tehdasvalmisteisten autojen tuotannon vuonna 1995.
Sisällysluettelo
Historia
Vuonna 1911 Harry C. Stutz perusti Indianan osavaltion Indianapolisiin autojen valmistusta varten yhtiön nimeltä Ideal Motor Car Company. Samana vuonna Ideal Motors osallistui Indianapolis 500 -autokilpailuun, sijoittuen 11. sijalle, ansaiten autolleen iskulauseen The car that made good in a day (vapaasti suomennettuna: Auto, joka lunasti paikkansa päivässä). Vuonna 1912 yhtiön nimeksi muutettiin Stutz Motor Company ja yhtiö aloitti aikansa high-performance roadster-mallin, Stutz Bearcatin valmistuksen. Bearcatin voimanlähteenä oli 4-sylinterinen T-head -sivuventtiilimoottori, jossa oli neljä venttiiliä sylinteriä kohden. Stutzin moottori oli eräs kaikkien aikojen ensimmäisistä multivalve-moottoreista. Stutz oli ennen oman yritystoiminnan perustamista toiminut suunnittelijana American Motor Car Company -nimisessä yhtiössä ja siellä hän oli innovoinut under-slung alustarakenteen. Under-slung -alustassa korikehikko on ripustettu akseleiden alapuolelle, jolloin auton painopiste oli huomattavasti muita aikalaisiaan alempana. Toinen Stutzin under-slung -alustan ominaispiirre oli muita aikalaisiaan leveämpi raideväli, joka paransi auton ajettavuutta huomattavasti. Nämä American Underslung -merkissä esitellyt ominaisuudet Stutz siirsi myös omaa nimeään kantavaan automalliin.
Vuonna 1919 rahoittajat pakottivat Harry Stutzin ulos perustamastaan yhtiöstä. Uuden johdon myötä Stutzin autoissa alettiin suorituskyvyn lisäksi kehittää myös turvallisuutta ja käyttömukavuutta lisääviä ominaisuuksia, näistä varsinkaan ensinmainittu ei ollut tuohon aikaan ajoneuvojen valmistuksen valtatrendejä. Stutzin kohdalla turvallisuusparannukset tarkoittivat korien varustamista laminoiduilla turvalaseilla, painopisteen pitämistä mahdollisimman alhaalla sekä Noback-nimisen, mäkilähtöä helpottavan varusteen käyttöönottoa. Stutz on ensimmäisiä autoja, joiden varusteena on ollut mäkilähtöavustin.
Vuonna 1927 Stutzilla ajettiin 24 tunnin maanopeusennätys, auton keskinopeuden ollessa 68 mph (109,5 km/h). Seuraavana vuonna ranskalaisen korivalmistaja Charles Weymannin omistama 4,9-litrainen Stutz osallistui Le Mansin 24 tunnin ajo -autokilpailuun. Ajoparin Robert Bloch - Edouard Brisson ohjastamana Stutz saavutti yleiskilpailun toisen sijan. Kakkossijan arvoa lisää se seikka, että Stutzista katosi suurin vaihde 90 minuuttia ennen ruutulippua. Stutzilla vuonna 1928 ajettu tulos pysyi Le Mans'ssa amerikkalaisvalmisteisella autolla ajettuna parhaana tuloksena aina vuoteen 1966 saakka.
Vuonna 1968 vuosimallin 1928 ainoa ajokuntoinen Stutz Phaeton oli entisöity Suomessa (lähde Suomen Kuvalehti 50/1968, Vanhat mukavat autot). Stutz Phaetonissa oli 8-sylinterinen rivimoottori, jossa oli yläpuolinen nokka-akseli. Huippunopeutensa 145 km/t ansiosta Stutz oli muiden nopeiden autojen tapaan kieltolain ajan pirtukauppiaiden suosima.
DV32 Convertible Coupe 1930
SV16 Monte Carlo by Weymann, 1930
Merkki syntyi uudelleen vuonna 1968. Elokuussa 1968 newyorkilainen pankkiiri James O'Donnell perusti Stutz Motor Car of America -yhtiön, joka alkoi valmistaa ylellisiä Stutz-autoja. Uusi Stutz esiteltiin 1970 ja tuotanto alkoi seuraavana vuonna. Uudelleen syntyneen yrityksen Stutz Blackhawk mallin prototyypin valmisti Ghia. Mallia ja siitä johdettuja muita versioita myytiin yli vuosikymmen ajan vuoteen 1987 asti jolloin suurimman osan tuotanto päättyi.
Stutz-autot olivat ylellisesti varustettuja: sähköikkunat, ilmastointi, keskuslukitus ja ylellinen sisustus olivat vakiovarusteita. Stutz-autot olivat kuitenkin hyvin kalliita, jopa maailman kalleimmiksi mainittuja ja niitä valmistui vain 617 kappaletta vuosina 1971-1995.
Mallit
- Stutz 8-cylinder
- Stutz Bear
- Stutz Bearcat
- Stutz Blackhawk
- Stutz Defender
- Stutz Diplomatica
- Stutz Duplex
- Stutz Gazelle
- Stutz Royale
Aiheesta muualla
Amerikkalaisia Stutz-lehtimainoksia
