Deutsches Institut für Normung

Deutsche Institut für Normung e. V. (DIN) (Saksan standardointi-instituutti) on Saksan liittotasavallan tärkein kansallinen standardointiorganisaatio. Se perustettiin 22.12.1917 nimellä "Normenausschuß der deutschen Industrie" (Saksan teollisuuden standardikomitea). Vuonna 1926 organisaation nimeksi vaihdettiin "Deutscher Normenausschuß" (Saksan standardointikomitea), joka ilmaisi, että sen työkenttä ei enää rajoittunut teollisuuteen. Nykyinen nimi "DIN Deutsches Institut für Normung e. V." valittiin vuonna 1975, järjestön ja Saksan liittotasavallan välisen standardisopimuksen yhteydessä. Tämän standardointiorganisaation työkomiteoiden johdolla kehitettyjä standardeja kutsutaan DIN-standardiksi tai Saksan teollisuusstandardiksi DIN.

Saksan standardointi-instituutti on yksityinen rekisteröity yhdistys, jota Saksan liittotasavalta ainoana kansallisena standardointiorganisaationa tukee, sen eurooppalaisissa ja kansainvälisissä standardointitoimissa. Se tarjoaa niin kutsutuille "asianomaisille osapuolille" (valmistajat, kauppa, teollisuus, tiede, kuluttajat, testauslaitokset ja viranomaiset) foorumin standardien kehittämiseksi yksimielisesti. Kuluttajapiiriä organisaatiossa edustaa DIN:n kuluttajaneuvosto. DIN on Saksan Eurooppa-liikkeen jäsen.

Tehtävä

DIN:n tehtävänä on edistää, organisoida, valvoa ja ohjata standardointia kansalaisten eduksi ja samalla turvata yleinen etu. Työtulokset palvelevat innovaatioita, rationalisointia, ymmärrystä liiketoiminnassa, tieteessä, hallinnossa ja julkisuudessa, käytettävyyden varmuutta, laadunvarmistusta, yhteensopivuutta, vaihdettavuutta, terveyttä, turvallisuutta, kuluttajansuojaa, työturvallisuutta ja ympäristönsuojelua. Niiden valmistelussa pyritään noudattamaan yleisesti hyväksyttyjä teknologiasääntöjä ja ottamaan huomioon nykytilanne.

DIN-standardeja paperimuodossa ja maksua vastaan ladattavana, jakaa DIN-konsernin tytäryhtiö Beuth Verlag. Julkaisija jakaa vakioasiakirjoja myös muilta saksalaisilta ja ulkomaisilta standardointielimiltä.

Historia

Ensimmäisen maailmansodan aikana Saksan armeijalla oli ongelmana käytössä olleen arsenaalin kirjo, joka korostui etenkin kenttätykistön kohdalla. Erilaisia tykkejä ja niiden a-tarvikkeita sekä varaosia oli tehokkaan tuotannon ja logistiikan kannalta aivan liian paljon. Tammikuussa 1917 valmisteleva työ asetuotannon järkeistämiseksi johti siihen päätelmään, että koko Saksasta oli tultava asiakkaan, asevoimien, tuotantoyhteisö ja että tämä edellytti perusvaatimuksia erityisesti konetekniikan yhteistyölle. Komissiotyön tekijä ja lausunnon antaja oli berliiniläinen "Königlichen Fabrikationsbüro für Artillerie (Fabo-A)", jota voidaan pitää DIN:n esiasteena.

Toukokuussa 1917 perustettiin "Normalienauschuß für den Maschinenbau" (Konetekniikan standardikomitea), jonka tehtävänä oli vakioida tärkeimmät kone-elementit. 22. päivänä joulukuuta 1917 se sai uuden nimen "Normenausschuß der deutschen Industrie (NADI)" (Saksan teollisuuden standardikomitea). NADI:n tulokset julkaistiin otsakkeella "Deutschen Industrie-Normen" (Saksan teollisuusstandardit), ensin muodossa "DI-Norm", mutta pian lyhennettynä "DIN". Ensimmäinen standardi, DI-Norm 1, ilmestyi 1.3.1918 ja se täsmensi koneiden valmistuksessa komponenttien toisiinsa liittämiseen käytettyjen kartioneulojen materiaaleja ja ominaisuuksia. DIN on ollut rekisteröity yhdistys vuodesta 1920, ja vuonna 1922 julkaistiin kuluttajien kenties parhaiten tuntemat standardit, DIN 476 -paperimuodot (esim. DIN A4).

Toisen maailmansodan jälkeen liittoutuneiden valvontakomissio hyväksyi DIN:n jatkamaan toimintaansa vuonna 1946. DIN:stä tuli Kansainvälisen standardointijärjestön (International Organization for Standardization, ISO) jäsen vuonna 1951, ja sen tavoitteena oli edustaa saksankielistä maailmaa.

DIN-standardin vastine DDR:ssä oli TGL (Technische Normen, Gütevorschriften und Lieferbedingungen), joka perustui aluksi suurelta osin DIN-standardeihin, mutta otti myöhemmin yhä enemmän huomioon SEV-standardit. Itä-Länsi-Saksan yhteistyö standardoinnin alalla heikkeni jyrkästi sen jälkeen, kun DDR:n hallitus sulki DIN:n toimistot Itä-Berliinissä, Jenassa ja Ilmenaussa vuonna 1961. Vuonna 1990 tapahtuneen DDR:n standardointi-, mittaus- ja tavaratestausviraston (ASMW) hajotuksen jälkeen DIN on jälleen vastannut standardointityöstä koko Saksassa.