Dodge Coronet R/T

Dodge Coronet R/T / Super Bee
Valmistaja ja valmistusmaa	Dodge, Yhdysvallat
Valmistusaika	1968–1969
Luokka
Kori	2-ovinen coupe Hardtop Convertible
Suunnittelija
Pohjalevy
Moottori	V8
Iskutilavuus	383 cid–440 cid
Teho	335–425 hv
Voimanvälitys	takaveto
Kiihtyvyys
Huippunopeus
Kulutus
CO2-päästöt	g/km
Hintaluokka
Edeltäjä
Seuraaja
Saman luokan autoja

Dodge Coronet R/T. Dodge ei halunnut antaa Pontiac GTO:lle tai millekään muullekaan muskeliautolle yhtään liikaa tilaa markkinoilla, joten Coronetin uuden malliston ilmestyessä siihenkin otettiin urheilullismielisiä kosiskeleva R/T-versio. Uusi Dodge Coronet oli pitkä, matala ja pyöreämuotoinen ja sitä pidettiin yleisesti eräänä viehättävimmän näköisistä mid-size-autoista.

Varustelu

Kuten Dodge Dart GTS ja Charger R/T- malleissakin, myös Coronet R/T:n tyypillinen ulkonäköön liittyvä seikka oli takapään kimalais (Bumble Bee)-raidoitus, jonka halutessaan sai kuitenkin jättää pois. Coronet -mallistoon kuuluivat sekä hardtop-coupe että Convertible, joissa molemmissa oli luonnollisesti erilliset istuimet. Coronet R/T:n vakiovarustukseen kuuluva voimanlähde oli 440-kuutiotuumainen jyhkeä V8-moottori, joka pystyi kehittämään 375 hevosvoimaa. Vakiovaihteistoksi oli puolestaan valittu tunnetusti hyvin toimiva kolmepykäläinen TorqueFlite-automaatti. Sekä moottorin että vaihteiston puolesta valinnan varaa, sillä lisäpotkua kaipaaville oli tarjolla 425 hevosvoimaista 426 Hemi-moottoria, ja käsin vaihtamisesta pitävät saivat autoonsa nelivaihteisen manuaalilaatikon. R/T-mallin jarrut olivat suurikokoisemmat kuin muiden Coronet-mallien, mutta kyseessä olivat kuitenkin vain rumpujarrut, joskin 73 dollarin lisähintaan sai etupyöriin levyjarrut. Pakokaasut johdettiin ulos tuplaputkiston kautta ja myös jousitus jaiskunvaimennus oli vakiomalleista poikkeava. Tämänkään Dodgen vakiovarustukseen ei kuulunut kierroslukumittaria, vaan siitäkin sai maksaa lisähintaa 90 dollaria. "Car Life"-lehti koeajoi avomallista Magnum-moottorilla varustettua avomallista R/T-versiota ja kehui sen etenevän todela vaivattomasti. Suuren 440 kuutiotuumaisen moottorin vääntömomentti olikin niin valtava, ettei sitä tarvinnut lainkaan kiljuttaa korkeilla kierroksilla nopeissakaan kiihdytyksissä. Lehden mittauksissa tämä convertible kiihtyi 6,6 sekunnista nollasta kuuteenkymmeneen mailiin tunnissa

Coronet R/T hardtop coupen hinta 3379 dollaria oli monille aivan liian paljon, ja Dodge toikin markkinoille keskellä mallivuotta 1968 kukkarolle sopivamman riisutun version, jonka nimeksi annettiin Super Bee. Super Bee -mallistoon kuuluivat hardtop coupe sekä keskipilarillinen coupe (pk. tolppa) ja ne olivat sisältä enemmän vaikkapa taksin näköinen kuin mitään ylellisiä ja urheilullisia menopelejä. Erillisiä istuimiakaan siinä ei ollut, vaan tavallinen täyspitkä sohva. Super Bee -malleihinkin oli saatavana 426 Hemi, mutta vakiomoottoriksi otettiin 383 kuutiotuumainen V8. Kyseiseen moottoriin oli lainattu 440 Magnum -moottorista muun muassa sylinterikannet ja rajuhko nokka-akseli, joiden turvin moottori pystyi kehittämään 335 hevosvoimaa.

Vuonna 1969 Super Been moottoripuolelle tapahtui erinäisiä merkittäviä asioita. Ensinnäkin 73 dollarin lisähintaan tuli tarjolle "Ramcharger Air Induction System" -järjestelmä, jossa kaasuttimeen johdettiin kylmää ja siten tiheämpää ulkoilmaa (Hemi-moottorissa tämä kuului vakiovarustukseen). Vielä enemmän julkisuutta sai osakseen Super Been "Six-Pack" -varustepaketti, jossa 440 kuutiotuumaista Magnumia ruokittiin kolmen kaksikurkkuisen Holley-kaasuttimen voimin. Konepelti oli tällöin valmistettu lasikuidusta ja sen alapuolelta hevosvoimia löytyi 390 kappaletta. Tällaisella Super Bee -versiolla nollasta kuuteenkymmeneen mailin tunnissa 6,3 sekuntia. Enemmän tai vähemmän ihmetystä herättää kuitenkin se, että "Car and Driver" -Lehden testissä vaisummalla 383 cid:illä varustetulla Super Bee:llä kiihdytettiin samaan nopeuteen 5,6 sekunnissa.