Dodge Ramcharger 2. sukupolvi
| Dodge Ramcharger | |
|---|---|
| |
| Valmistaja ja valmistusmaa | Chrysler Corporation,  USA, Michigan, Warren [1]
|
| Valmistusaika | 1981 – 1994 |
| Luokka | Full-size SUV |
| Kori | 2-ovinen SUV |
| Suunnittelija | |
| Pohjalevy | Chrysler AD |
| Moottori | V8 |
| Iskutilavuus | 318 cid (5,2 l) 360 cid (5,9 l) |
| Teho | |
| Voimanvälitys | Takaveto, neliveto |
| Kiihtyvyys | |
| Huippunopeus | |
| Kulutus | |
| CO2-päästöt | g/km |
| Hintaluokka | |
| Edeltäjä | Dodge Ramcharger 1. sukupolvi |
| Seuraaja | Dodge Durango 1. sukupolvi Dodge Ramcharger 3. sukupolvi (Meksiko) |
| Saman luokan autoja | |
Pääartikkeli: Dodge Ramcharger
Toisen sukupolven Ramcharger, sekä sen sisarmalli Plymouth Trailduster saivat osakseen samat muutokset, mitkä koskivat Dodgen D-sarjan lava-automallistoa, sen muuttuessa Ram Pickupiksi.
Sisällysluettelo
Yleistä[muokkaa]
Ramcharger oli varustuksensa, somisteidensa ja viimeistelyjensä osalta nostettu aiempaa korkeammalle tasolle. Irrotettavan katon sijasta kori oli nyt umpinainen, kiinteällä teräskatolla. Plymouth Trailduster pysyi markkinoilla ainoastaan mallivuoden 1981 ajan, jonka jälkeen se poistui valikoimasta.
Mallivuodelle 1988 D150 / W150 Ramchargerien rinnalle tuotiin kevyemmän painoluokan malli D100 / W100 (D = takaveto, W = neliveto).[2]
Tekniikka[muokkaa]
Vuodesta 1981 mallivuoden 1987 loppuun kaikki mallit olivat kaasuttimella varustettuja. Vuonna 1988 318-kuutiotuumainen moottori sai kaksipisteruiskun (Throttle-body fuel injection, TBI), jossa kaksitasoiselle imusarjalle oli omat suuttimensa. Polttoaineen suihkutus tuli 360-kuutiotuumaisen moottorin varusteeksi vuonna 1989.
TBI 318:n suurin teho oli 127 kW (172 hv) ja suurin vääntömomentti 332 Nm. 360 TBI antoi tehoa 144 kW (196 hv), väännön ollessa 386 Nm. Vuonna 1992 monipistesuihkutuksella varustetusta Magnum 5.2 V8:sta tuli vakiomoottori, LA 360 TBI:n pysyessä edelleen vaihtoehtona. Vuonna 1993 Magnum 5.9 V8 korvasi historiallisen LA 360:n.
Malliin oli sen valmistushistorian aikana tarjolla useita eri manuaalivaihteistoja, alkaen 3-portaisesta A-230:sta, joka oli tarjolla vielä vuonna 1981, 5-portaiseen New Process Gearin NP535-vaihteistoon. Yleisin manuaalivaihteisto nelivetomalleissa on 4-portainen NP435, sekä siitä lyhyillä välityksillä tehty versio NP445. Vuonna 1988 kytkimen käyttö muuttui mekaanisesta hydrauliseksi. Automaattivaihteistona oli käytössä Chryslerin 3-portainen Loadflite TF-727A tai B vuoteen 1991, jolloin se korvattiin 4-portaisilla A-500- / A-518 -automaateilla.
Nelivetomallien vakiojakolaatikko vuoteen 1988 asti oli NP-208, jolloin sen tilalle tuli NP-241.
Nelivetomallien etuakselina on Dana 44. Vuonna 1980 oli otettu käyttöön automaattinapalukoilla varustettu versio. Mallivuoden 1984 lopulla Dana 44:ssä siirryttiin CAD (Center Axle Disconnect) -versioon, jossa voimansiirto jakolaatikolta etukardaanille kytketään päälle ja pois alipainetoimisesti. CAD Dana 44 oli käytössä Ramchargerin valmistuksen loppuun asti vuonna 1993.
Taka-akselilla oli Chryslerin 8 1/4"- tai 9 1/4" vetopyörästö. Jäljempänä mainittuun oli saatavana rajoitetun luiston tasauspyörästö. Nelivetomallien pulttijako on 5 x 5½". Takavetomallien pulttijako oli alkuun 5 x 4½", vuonna 1985 niissäkin siirryttiin 5 x 5½-jakoon.
Ramcharger poistui Yhdysvaltain markkinoilta mallivuoden 1993 jälkeen, mutta sen tuotanto jatkui edelleen ja sitä myytiin Meksikossa ja Kanadassa vuoteen 1996 asti.[2]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- 1987 Ramcharger -esite
- 1990 Ramcharger -esite
- 1992 Ram wagons -esite
- 1993 Dodge cars & trucks -esite
- 1983 Ramcharger -lehtimainos
- 1984 lehtimainos
