Monivarsituenta

Monivarsituenta (engl. multi-link suspension) on auton pyöräntuentatyyppi, jossa käytetään yleensä neljää tai viittä tukivartta yksittäisen pyörän tukemiseen. Sen etuja ovat parempi ajettavuus, mukavuus ja pito erilaisissa ajo-olosuhteissa. Monivarsituentaa käytetään erityisesti moderneissa henkilöautoissa ja urheiluautoissa. Monivarsituentaa ei tule sekoittaa rakenteisiin, jossa jäykkää akselelia tukee useampi tukivarsi.

Yleistä

Monivarsituennassa käytetään tyypillisesti vähintään kolmea tai useampaa tukivartta, jotka on kiinnitetty pyörännapaan ja auton koriin. Näiden varsien eri pituudet ja kulmat mahdollistavat monipuoliset geometriset säätömahdollisuudet, mutta toisaalta aiheuttaa korkeahkot kehittämiskulut, mikä tekee järjestelmästä suositun pääasiassa kalliimmissa urheiluautoissa ja premium-autoissa.. Monivarsituenta esiteltiin 1960-luvulla Mercedes-Benz C111 -prototyypissä ja otettiin massatuotantoon Mercedes-Benz W201 -mallissa.

Monivarsituenta on suunniteltu tarjoamaan hyvä joustavuus ja säädettävyys, koska se käyttää useita erillisiä tukivarsia pyörän ohjaamiseen. Tämä mahdollistaa kunkin pyörän liikkeen hallinnan erikseen, mikä parantaa auton ajettavuutta ja mukavuutta erityisesti epätasaisilla teillä ja kovassa ajossa. Monivarsituennan yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on myös sen kyky hallita pyöränkulmia tarkasti. Jousituksen eri varret on suunniteltu liikkumaan niin, että pyörän asento säilyisi optimaalisena kaikissa ajotilanteissa. Tämä tarkoittaa, että vaikka auto kallistuisi mutkissa tai jousitus liikkuisi epätasaisuuksien vuoksi, pyörät pysyvät oikeassa kulmassa tien pintaan nähden, mikä maksimoi renkaiden pidon. Jos monivarsituentaa käytetään ohjaavassa pyörässä, pyörä muuttaa asentoa itsensä ympäri eikä ulkoisen tukipisteen ympärillä, kuten monissa muissa jousitustyypeissä.