Ero sivun ”Adler” versioiden välillä
(→Aiheesta muualla) |
|||
| Rivi 55: | Rivi 55: | ||
==Aiheesta muualla== | ==Aiheesta muualla== | ||
| − | *[http://de.wikipedia.org/wiki/Adlerwerke Adlerwerke | + | *[http://de.wikipedia.org/wiki/Adlerwerke Adlerwerke saksankielisessä Wikipediassa] |
*[http://www.adler-ag.com/adler-ag/ Adler-kiinteistöyrityksen sivut] (englanniksi & saksaksi) | *[http://www.adler-ag.com/adler-ag/ Adler-kiinteistöyrityksen sivut] (englanniksi & saksaksi) | ||
[[Luokka:Saksa]] | [[Luokka:Saksa]] | ||
[[Luokka:Adler]] | [[Luokka:Adler]] | ||
Versio 31. toukokuuta 2014 kello 17.30
Adler oli Saksan Frankfurt am Mainissa sijainneen Adlerwerke vorm. H. Kleyer AG -yhtiön tuotemerkki, jonka alla valmistettiin polkupyöriä, autoja, moottoripyöriä ja vuoteen 1992 saakka myös konttori- ja toimistokoneita.
Sisällysluettelo
Historia
Vuonna 1880 hesseniläinen Heinrich Kleyer perusti, Adler-nimisten polkupyörien valmistamista varten, Frankfurt am Mainin kaupunkiin Heinrich Kleyer GmbH -nimisen yhtiön. Vuonna 1889 yhtiö muutti kaupungin sisällä tilavammalle alueelle ja hankki omistukseensa 18 000 m2:n tontin, jolle nousi 600 henkilöä työllistävä tehdas. Samaan aikaan yhtiö aloitti polkupyörien valmistuksen ohessa myös kolmipyörien ja kevyiden voiturette -autojen valmistuksen. Näiden voimanlähteenä käytettiin lisenssivalmisteista De Dion-Bouton -moottoria. Liiketoiminnan kasvaessa yhtiö muutti vuosien 1895-1896 vaihteessa toimintansa osakeyhtiömuotoon ja sen nimeksi tuli Adlerwerke vorm. H. Kleyer AG. Vuonna 1898 yhtiö aloitti kirjoituskoneiden valmistuksen.
Vuonna 1901 tuotantovalikoima laajeni De-Dion -moottorisilla, kaksipyöräisillä moottoripyörillä. Vuonna 1902 saksalainen toimittaja ja kirjailija Otto Julius Bierbaum suoritti Adler 8 PS -autolla matkan Italiaan ja tästä eeppisestä matkastaan hän kirjoitti kirjan nimeltä Eine empfindsame Reise im Automobil. Vuonna 1903 Adlerin palkkalistoille pestattiin itävaltalainen insinööri Edmund Rumpler, joka kehitti yhtiölle oman moottorin. Rumpler tuli myöhemmin tunnetuksi ilmailun uranuurtajana sekä lentokoneiden valmistajana, mutta hän ehti paneutua myös maakulkuneuvojen kehittämiseen. Adler oli ensimmäinen saksalainen autojen valmistaja, joka liitti moottorin ja vaihteiston toistensa yhteydessä olevaksi paketiksi, tämä tapahtui vuonna 1905. Yhtiössä keskityttiin nyt enemmän autojen valmistukseen ja moottoripyörien valmistus lopetettiin vuonna 1907, ne palasivat tuotantoon vasta II maailmansodan päätyttyä. Vuoden 1909 Kansainvälisessä Ilmailunäyttelyssä yhtiöllä oli esillä lentokonemoottorin prototyyppi. Vuosien 1910 ja 1912 välisenä aikana yhtiölle valmistui Frankfurt am Mainiin tuotantolaitos, joka on pystyssä tänäkin päivänä.
Vuonna 1914 20 prosenttia Saksassa liikenteeseen lasketuista henkilöautoista oli Adlerin valmistamia. Ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä lamasta ja Weimarin tasavallan kaoottisesta tilanteesta huolimatta, neljä vuotta sodan päättymisen jälkeen Adlerilla on palkkalistoillaan n. 10 000 henkilöä ja sivutoimipisteitä kymmenessä eri kaupungissa. Vuoden 1929 Wall Streetin pörssiromahdus on monille yhtiöille tuhoisa ja Adlerinkin työvoiman tarve kutistuu vuonna 1930 3000 henkilöön, josta se taas kasvaa II maailmansodan alkuun mennessä 7000 henkilöön.
Vuonna 1926 esiteltiin kuusisylinterisellä rivimoottorilla varustettu malli Adler Standard 6. Kyseinen malli oli ensimmäinen saksalainen henkilöauto, joka oli varustettu ATE:n Lockheed-lisensillä valmistamilla hydraulisilla jarruilla. Teräspellistä prässätyn korinsa ansiosta Standard 6 oli aikakautensa moderneimpia eurooppalaisia autoja ja se vastasi näin amerikkalaisten autojen antamaan haasteeseen. Adler valmisti tätä mallia vuoteen 1934 saakka, kaikkiaan n. 30 000 kappaletta. Samalle alustalle valmistettiin vuonna 1928 kahdeksansylinterisellä rivimoottorilla varustettu Standard 8 ja vuonna 1929 pienempi nelisylinterinen Favorit.
Vuonna 1930 yhtiön johdon neuvonantajaksi tuli saksalaisen Bauhaus-arkkitehtuurikoulukunnan luoja Walter Gropius, joka uusien korimuotojen lisäksi suunnitteli yhtiölle myös uuden tunnuksen. Nämä Gropiuksen suunnittelemalla korilla varustetut Standard-mallit tunnetaan nimellä Kubuslimousine (Kubus = kuutio). 1930-luvun ensimmäisellä puoliskolla Adler on Opelin ja Auto Unionin jälkeen Saksan henkilöautojen myyntitilaston kolmannella sijalla, vuonna 1936 Mercedes-Benz kiilasi ohi ja pudotti Adlerin neljänneksi.
Mallit
- Adler Trumpf-Junior 1 E
- Adler Trumpf-Junior 1 G
- Adler Trumpf-Junior Sport
- Adler Trumpf 1,5 AV
- Adler Trumpf Sport
- Adler Trumpf 1,7 AV
- Adler Trumpf 1,7 EV
- Adler 2 Liter 2 EV
- Adler 2,5 Liter
- Adler 2,5 Liter Sport
- Adler Diplomat 3 Liter
- Adler Standard 6
- Adler Standard 8
Lähteet
http://www.cartype.com/pages/111/adler
History of Adler
Spiegel On-line / Otto Julius Bierbaum: Eine empfindsame Reise im Automobil
[http://www.motor-klassik.de/szene/adler-standard-6-und-8-von-walter-gropius-verkannte-genies-1104711.html
Adler Standard 6 und 8 von Walter Gropius - Verkannte Genies]
Aiheesta muualla
- Adlerwerke saksankielisessä Wikipediassa
- Adler-kiinteistöyrityksen sivut (englanniksi & saksaksi)