Adler

Adlerwerke vorm. H. Kleyer AG
Yrityksen perustusmaa	Frankfurt am Main, Saksa
Tuotannon aloitus	1880, polkupyörävalmistaja Heinrich Kleyer GmbH, moottoriajoneuvojen valmistus alloitetaan v. 1889.
Nykytila	Autojen valmistus lopetetaan v. 1940. Nykyisin pörssinoteerattu ADLER Real Estate AG -kiinteistösijoitusyhtiö

Adler oli Saksan Frankfurt am Mainissa sijainneen Adlerwerke vorm. H. Kleyer AG -yhtiön tuotemerkki, jonka alla valmistettiin polkupyöriä, autoja, moottoripyöriä ja vuoteen 1992 saakka myös konttori- ja toimistokoneita.

Historia

Vuonna 1880 hesseniläinen Heinrich Kleyer perusti, Adler-nimisten polkupyörien valmistamista varten, Frankfurt am Mainin kaupunkiin Heinrich Kleyer GmbH -nimisen yhtiön. Vuonna 1889 yhtiö muutti kaupungin sisällä tilavammalle alueelle ja hankki omistukseensa 18 000 m²:n tontin, jolle nousi 600 henkilöä työllistävä tehdas. Samaan aikaan yhtiö aloitti polkupyörien valmistuksen ohessa myös kolmipyörien ja kevyiden voiturette -autojen valmistuksen. Näiden voimanlähteenä käytettiin lisenssivalmisteista De Dion-Bouton -moottoria. Liiketoiminnan kasvaessa yhtiö muutti vuosien 1895-1896 vaihteessa toimintansa osakeyhtiömuotoon ja sen nimeksi tuli Adlerwerke vorm. H. Kleyer AG. Vuonna 1898 yhtiö aloitti kirjoituskoneiden valmistuksen.

Vuonna 1901 tuotantovalikoima laajeni De-Dion -moottorisilla, kaksipyöräisillä moottoripyörillä. Vuonna 1902 saksalainen toimittaja ja kirjailija Otto Julius Bierbaum suoritti Adler 8 PS -autolla matkan Italiaan ja tästä eeppisestä matkastaan hän kirjoitti kirjan nimeltä Eine empfindsame Reise im Automobil. Vuonna 1903 Adlerin palkkalistoille pestattiin itävaltalainen insinööri Edmund Rumpler, joka kehitti yhtiölle oman moottorin. Rumpler tuli myöhemmin tunnetuksi ilmailun uranuurtajana sekä lentokoneiden valmistajana, mutta hän ehti paneutua myös maakulkuneuvojen kehittämiseen. Adler oli ensimmäinen saksalainen autojen valmistaja, joka liitti moottorin ja vaihteiston toistensa yhteydessä olevaksi paketiksi, tämä tapahtui vuonna 1905. Yhtiössä keskityttiin nyt enemmän autojen valmistukseen ja moottoripyörien valmistus lopetettiin vuonna 1907, ne palasivat tuotantoon vasta II maailmansodan päätyttyä. Vuoden 1909 Kansainvälisessä Ilmailunäyttelyssä yhtiöllä oli esillä lentokonemoottorin prototyyppi. Vuosien 1910 ja 1912 välisenä aikana yhtiölle valmistui Frankfurt am Mainiin tuotantolaitos, joka on pystyssä tänäkin päivänä.

Entiset Adler-tehtaat

Vuonna 1914 20 prosenttia Saksassa liikenteeseen lasketuista henkilöautoista oli Adlerin valmistamia. Ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä lamasta ja Weimarin tasavallan kaoottisesta tilanteesta huolimatta, neljä vuotta sodan päättymisen jälkeen Adlerilla on palkkalistoillaan n. 10 000 henkilöä ja sivutoimipisteitä kymmenessä eri kaupungissa. Vuoden 1929 Wall Streetin pörssiromahdus on monille yhtiöille tuhoisa ja Adlerinkin työvoiman tarve kutistuu vuonna 1930 3000 henkilöön, josta se taas kasvaa II maailmansodan alkuun mennessä 7000 henkilöön.

Vuonna 1926 esiteltiin kuusisylinterisellä rivimoottorilla varustettu malli Adler Standard 6. Kyseinen malli oli ensimmäinen saksalainen henkilöauto, joka oli varustettu ATE:n Lockheed-lisensillä valmistamilla hydraulisilla jarruilla. Teräspellistä prässätyn korinsa ansiosta Standard 6 oli aikakautensa moderneimpia eurooppalaisia autoja ja se vastasi näin amerikkalaisten autojen antamaan haasteeseen. Adler valmisti tätä mallia vuoteen 1934 saakka, kaikkiaan n. 30 000 kappaletta. Samalle alustalle valmistettiin vuonna 1928 kahdeksansylinterisellä rivimoottorilla varustettu Standard 8 ja vuonna 1929 pienempi nelisylinterinen Favorit.

Vuonna 1930 yhtiön johdon neuvonantajaksi tuli saksalaisen Bauhaus-arkkitehtuurikoulukunnan luoja Walter Gropius, joka uusien korimuotojen lisäksi suunnitteli yhtiölle myös uuden tunnuksen. Nämä Gropiuksen suunnittelemalla korilla varustetut Standard-mallit tunnetaan nimellä Kubuslimousine (Kubus = kuutio). 1930-luvun ensimmäisellä puoliskolla Adler on Opelin ja Auto Unionin jälkeen Saksan henkilöautojen myyntitilaston kolmannella sijalla, vuonna 1936 Mercedes-Benz kiilasi ohi ja pudotti Adlerin neljänneksi.

Röhr Auto AG:n jouduttua konkurssiin vuonna 1930, sen perustaja Hans Gustav Röhr siirtyi Adlerille, jossa hän työskenteli pääsuunnittelijana vuodesta 1931 vuoden 1935 loppuun. Hänen käsialaansa on vuonna 1932 esitelty keskikokoluokan Adler Trumpf, jossa on aikaudelleen epätyypillisinä ominaisuuksina kaikkien neljän pyörän erillistuenta ja etuveto. Tätä seurasi vuonna 1934, 1,0-litran iskutilavuuksisella moottorilla varustettu, etuvetoinen pikkuauto Adler Trumpf Junior, joka nousi suureen suosioon. Vuoteen 1939 mennessä sitä valmistettiin yli 100 000 kappaletta. Kaikkiaan Adlerwerke valmisti noin 210 000 autoa, joten Trumpf Juniorin osuus yhtiön kokonaistuotannosta on huomattava. Koska autoilun tulevaisuus vaikutti olevan Stromlinie und Autobahn -käsitteiden värittämä, Adler-yhtiöön palkattiin Max Gerner -niminen lentokoneinsinööri.

• 

  Adler vuosimalli 1903

• 

  Adler Trumph Junior vm. 1938

Mallit

• Adler Trumpf-Junior 1 E
• Adler Trumpf-Junior 1 G
• Adler Trumpf-Junior Sport
• Adler Trumpf 1,5 AV
• Adler Trumpf Sport
• Adler Trumpf 1,7 AV
• Adler Trumpf 1,7 EV
• Adler 2 Liter 2 EV
• Adler 2,5 Liter
• Adler 2,5 Liter Sport
• Adler Diplomat 3 Liter
• Adler Standard 6
• Adler Standard 8

Lähteet

http://www.cartype.com/pages/111/adler
History of Adler
Spiegel On-line / Otto Julius Bierbaum: Eine empfindsame Reise im Automobil
[http://www.motor-klassik.de/szene/adler-standard-6-und-8-von-walter-gropius-verkannte-genies-1104711.html Adler Standard 6 und 8 von Walter Gropius - Verkannte Genies]

Aiheesta muualla

• Adlerwerke saksankielisessä Wikipediassa
• Adler-kiinteistöyrityksen sivut (englanniksi & saksaksi)