Ero sivun ”Darracq” versioiden välillä
| Rivi 27: | Rivi 27: | ||
Automobiles Darracq vaurastui niin, että vuonna 1903 ostajille voitiin tarjota neljää erilaista mallia: 1,1-litrainen yksisylinterinen, 1,3- ja 1,9-litraiset [[Rivi-2|kaksisylinteriset]] ja 3,8-litrainen [[Rivi-4|nelisylinterinen]]. Vuonna 1904 yhtiö siirtyi autojensa [[Alusta|alustarakenteessa]] prässätyn teräksen käyttöön, aiemmin runko oli ollut ''sandwich''-rakenteinen, jossa kahden puupalkin välissä oli jäykisteenä teräspeltilevy. Uutena mallina esiteltiin [[Darracq Flying Fifteen|Flying Fifteen]], jonka runko oli täysin teräspellistä prässätty, voimanlähteenä autossa oli 3,0-litran nelisylinterinen moottori. Mallista muodostui myyntimenestys, jonka avulla yhtiö sai haltuunsa Ranskan silloisista ajoneuvomarkkinoista kymmenen prosentin osuuden. | Automobiles Darracq vaurastui niin, että vuonna 1903 ostajille voitiin tarjota neljää erilaista mallia: 1,1-litrainen yksisylinterinen, 1,3- ja 1,9-litraiset [[Rivi-2|kaksisylinteriset]] ja 3,8-litrainen [[Rivi-4|nelisylinterinen]]. Vuonna 1904 yhtiö siirtyi autojensa [[Alusta|alustarakenteessa]] prässätyn teräksen käyttöön, aiemmin runko oli ollut ''sandwich''-rakenteinen, jossa kahden puupalkin välissä oli jäykisteenä teräspeltilevy. Uutena mallina esiteltiin [[Darracq Flying Fifteen|Flying Fifteen]], jonka runko oli täysin teräspellistä prässätty, voimanlähteenä autossa oli 3,0-litran nelisylinterinen moottori. Mallista muodostui myyntimenestys, jonka avulla yhtiö sai haltuunsa Ranskan silloisista ajoneuvomarkkinoista kymmenen prosentin osuuden. | ||
| − | Vuonna | + | ===Britannia, Italia, Espanja=== |
| + | Vuonna 1905 yhtiö laajensi toimintaansa Britanniaan, perustamalla ''A. Darracq Company Ltd'' -nimisen yhtiön. | ||
| − | + | [[Tiedosto:Darracq lentokonemoottori.jpg|right|thumb|250px|Darracqin [[2-bokseri|flat-twin]] -lentokonemoottori]] | |
| − | |||
| − | |||
| − | + | Vuonna 1906 yhtiö laajensi toimintaansa Italiaan, perustamalla Milanon esikaupunkiin nimeltä Portello, ''Società Italiana Automobili Darracq'' (SIAD) -nimisen yhtiön. Darracqin lisenssien haltijana Italiassa toimi milanolainen aatelismies Cavaliere Ugo Stella. Yhtiön kaupallinen toiminta ei ollut kuitenkaan odotetunlaista, joten Darracq irtisanoi sen vuonna 1910. Uudeksi yhteistyökumppaniksi löytyi samana vuonna perustettu yhtiö ''Anonima Lombarda Fabbrica Automobili'' (A.L.F.A.). Yhteistyö päättyi vuonna 1914, kun ALFA:n pääomistajaksi ja johtajaksi noussut [[Nicola Romeo]] siirsi painopisteen sotatarviketuotantoon. Myöhemmin yhtiöstä muotoutui [[Alfa Romeo|Alfa Romeo Automobiles S.p.A.]]. | |
| − | Vuonna | + | Vuonna 1907 Darracq muodosti Espanjan Vitoriaan ''Sociedad Anonima Espanola de Automoviles Darracq'' -nimisen yhtiön. |
| + | |||
| + | ===Höyrybussit=== | ||
| + | Yritys valmistaa [[Leon Serpollet]]'n suunnitelemia höyrykonekäyttöisiä busseja ei ollut menestyksekäs; niitä saatiin kaupaksi kaksikymmentä kappaletta, joka oli investointeihin nähden liian vähän ja tuotannosta luovuttiin. | ||
| + | |||
| + | ===Ilmailu=== | ||
| + | Vuoden 1907 tienoilla Alexandre Darracq, muiden aikansa moottorimiesten tavoin, kiinnostui ilmailusta. Hänen yhtiönsä alkoi vuonna 1909 valmistaa kevyitä lentokonemoottoreita, joita käyttivät mm. Louis Blériot ja Alberto Santos-Dumont. | ||
[[Luokka:Ranska]] | [[Luokka:Ranska]] | ||
[[Luokka:Merkit]] | [[Luokka:Merkit]] | ||
Versio 22. kesäkuuta 2014 kello 18.04
| Automobiles Darracq S.A. | |
|---|---|
| |
| Yrityksen perustusmaa | Suresnes, |
| Tuotannon aloitus | 1896 |
| Yhtiön kohtalo | Myyty A.Darracq & Co Ltd:lle v. 1913 |
| Tuotannon lopetus | Merkki kuollut v. 1935 |
| Avainhenkilöt | Alexandre Darracq |
Automobiles Darracq S.A. oli ranskalainen moottoriajoneuvojen valmistaja, jonka Alexandre Darracq perusti vuonna 1896, myytyään Gladiator-polkupyörätehtaansa. Vuodesta 1905 lähtien yhtiö perusti haaroja Britanniaan, Espanjaan ja Italiaan sekä laajensi toimintaansa autojen ja lentokoneiden moottoreiden valmistukseen. Vuonna 1920 brittiläisestä haarasta tuli Sunbeam-Talbot-Darracq -yhtiön ('STD Motors') suurin osakkeenomistaja. Kun yhtiö myytin vuonna 1935 Rootes Groupille, Darracq lakkasi merkkinä olemasta ja siitä tuli badge-engineered Sunbeam.
Sisällysluettelo
1890-luku - Alku
Myytyään polkupyöriä valmistaneen Gladiator-yhtiönsä Adolphe Clémentille, Darracq pysti voittonsa turvin perustamaan Pariisin esikaupunki Suresnes'een uuden tehtaan. Uusi tehdas aloitti toimintansa valmistamalla Millet-merkkisiä moottoripyöriä, joiden omintakeinen piirre oli takapyörän keskiölle asennettu viisisylinterinen pyörivä tähtimoottori. Pian yhtiö esitteli sähkövoimalla liikkuvan, hevosettoman brougham-vaunun ja vuonna 1898 Léon Bolléen suunnitteleman voiturette-kolmipyörän. Tämä ajoneuvo ei kuitenkaan ollut Darracqille kaupallinen menestys, ohjausjärjestelmä oli ongelmallinen, viisiportainen, hihnavetoinen voimansiirto ei myöskään tominut ongelmitta ja kuumaputkisytytys teki moottorista karkeatoimisen. Darrcq ei tosin ollut ongelmineen yksin, samat murheet vaivasivat kaikkia hevosettomien ajoneuvojen valmistajia, etenkin niitä, jotka valmistivat polttomoottorin avulla liikkuvia ajoneuvoja.
1900-luku
Vuonna 1900 yhtiö valmisti ensimmäisen, omaa suunnittelua olevan polttomoottorikäyttöisen autonsa. Voiture legére-tyyppisen auton (riisuttu malli, usein kilpa-auto, joka kokonsa perusteella sijoittuu voituretten ja "oikean" auton väliin) suunnitteli yhtiön tekninen johtaja Paul Ribeyrolles. Voimanlähteenä siinä oli 6,5-hevosvoimainen, 785 cm3:n 1-sylinterinen moottori, voimansiirto tapahtui akselivedolla ja vaihteisto oli kolmeportainen. Autosta ei muodostunut sellaista menestystä kuin toivottiin, niitä valmistettiin ainoastaan sata kappaletta. Vuonna 1902 Darracq solmi saksalaisen Adam Opel AG:n kanssa yhteistyösopimuksen, jonka perusteella Saksassa alettiin valmistaa Opel Darracq -nimellä autoja joissa oli Darracqin alusta ja kaksisylinterinen moottori ja Opelin valmistama kori.
Automobiles Darracq vaurastui niin, että vuonna 1903 ostajille voitiin tarjota neljää erilaista mallia: 1,1-litrainen yksisylinterinen, 1,3- ja 1,9-litraiset kaksisylinteriset ja 3,8-litrainen nelisylinterinen. Vuonna 1904 yhtiö siirtyi autojensa alustarakenteessa prässätyn teräksen käyttöön, aiemmin runko oli ollut sandwich-rakenteinen, jossa kahden puupalkin välissä oli jäykisteenä teräspeltilevy. Uutena mallina esiteltiin Flying Fifteen, jonka runko oli täysin teräspellistä prässätty, voimanlähteenä autossa oli 3,0-litran nelisylinterinen moottori. Mallista muodostui myyntimenestys, jonka avulla yhtiö sai haltuunsa Ranskan silloisista ajoneuvomarkkinoista kymmenen prosentin osuuden.
Britannia, Italia, Espanja
Vuonna 1905 yhtiö laajensi toimintaansa Britanniaan, perustamalla A. Darracq Company Ltd -nimisen yhtiön.
Vuonna 1906 yhtiö laajensi toimintaansa Italiaan, perustamalla Milanon esikaupunkiin nimeltä Portello, Società Italiana Automobili Darracq (SIAD) -nimisen yhtiön. Darracqin lisenssien haltijana Italiassa toimi milanolainen aatelismies Cavaliere Ugo Stella. Yhtiön kaupallinen toiminta ei ollut kuitenkaan odotetunlaista, joten Darracq irtisanoi sen vuonna 1910. Uudeksi yhteistyökumppaniksi löytyi samana vuonna perustettu yhtiö Anonima Lombarda Fabbrica Automobili (A.L.F.A.). Yhteistyö päättyi vuonna 1914, kun ALFA:n pääomistajaksi ja johtajaksi noussut Nicola Romeo siirsi painopisteen sotatarviketuotantoon. Myöhemmin yhtiöstä muotoutui Alfa Romeo Automobiles S.p.A..
Vuonna 1907 Darracq muodosti Espanjan Vitoriaan Sociedad Anonima Espanola de Automoviles Darracq -nimisen yhtiön.
Höyrybussit
Yritys valmistaa Leon Serpollet'n suunnitelemia höyrykonekäyttöisiä busseja ei ollut menestyksekäs; niitä saatiin kaupaksi kaksikymmentä kappaletta, joka oli investointeihin nähden liian vähän ja tuotannosta luovuttiin.
Ilmailu
Vuoden 1907 tienoilla Alexandre Darracq, muiden aikansa moottorimiesten tavoin, kiinnostui ilmailusta. Hänen yhtiönsä alkoi vuonna 1909 valmistaa kevyitä lentokonemoottoreita, joita käyttivät mm. Louis Blériot ja Alberto Santos-Dumont.
