Citroën Traction Avant

Citroën Traction Avant
Valmistaja ja valmistusmaa	Automobiles Citroën S.A., (Michelin-konserni) Ranska, Pariisi Belgia, Vorst Saksa, Köln Iso-Britannia, Slough Tanska, Kööpenhamina
Valmistusaika	1934 – 1957
Luokka	Ylempi keskiluokka
Kori	Berline Limousine Familiale Faux-cabriolet Cabriolet Commerciale
Suunnittelija	André Lefébvre Flaminio Bertoni
Pohjalevy
Moottori	R4, R6
Iskutilavuus	1303–2867 cm3
Teho	24–57 kW (32–77 hv)
Voimanvälitys	Etuveto
Kiihtyvyys
Huippunopeus	100–130 km/h
Kulutus	11 l/100 km
CO2-päästöt	g/km
Hintaluokka	8.000–10.200 € (1939)
Edeltäjä	Citroën C4 Citroën C6
Seuraaja	Citroën ID Citroën DS
Saman luokan autoja

Traction Avant on ranskalaisen Citroënin vuosina 1934–1957 (pl. 1940–45) valmistama mallisarja.

Traction Avant oli innovatiivinen malli, sillä etuveto, itsekantava kokoteräksinen kori, neljän pyörän hydrauliset jarrut ja etupyörien erillistuenta eivät olleet ajoneuvojen valmistuksen valtavirtaa sen tullessa markkinoille. Näiden ominaisuuksien valossa Traction Avant ei ollut vanhanaikainen vielä sen valmistuksen päättyessäkään. Autoja valmistui kaikkiaan noin 759 000 kappaletta.

Historia

Traction Avantin synty liittyy hyvin vahvasti André Citroënin innovatiiviseen luonteeseen teollisuusmiehenä. Hän halusi kehittää uusia tapoja toimia ja halusi autojensa erottuvan kilpailijoittensa tuotteista. Siksi uuden mallin voimansiirroksi valittiin valtavirrasta poiketen etuveto.

Auton teknisen suunnittelun päävastaavana toimi insinööri André Lefébvre ja korin muodoista vastasi italialainen Flaminio Bertoni. Suunnittelu alkoi maaliskuussa 1933. Suunnitteluprojektin koodina käytettiin lyhennettä PV, joka tuli sanoista la petite voiture (pikkuauto).

André Citroën olisi halunnut varustaa uuden automallinsa automaattivaihteistolla, jollaisen oli nähnyt Pariisin autonäyttelyssä 1920-luvulla. Ajatuksesta luovuttiin ja tilalle suunniteltiin kolmivaihteinen käsikäyttöinen vaihteisto, joka oli ensimmäisissä malleissa liian heikko. Vaihteistoa pian vahvistettiin kestämään moottorin vääntö, jonka jälkeen se toimi tyydyttävästi. Vaihteita on kolme, joista ykkönen synkronoimaton, kakkonen ja kolmonen synkronoituja.

Tärkeimmille jälleenmyyjille uutuus esiteltiin jo 24.3.1934. Lehdistölle esiteltiin uusi Citroën huhtikuun 18. päivänä 1934, ja tuotanto alkoi saman vuoden toukokuussa, aluksi mallilla 7 CV, jossa oli 1,3-litrainen moottori. Ensimmäinen ostaja sai autonsa 3.5.1934. Uudelle mallille annettiin lisänimi "Traction" (vetävä voima), jotta se erottuisi kilpalijoiden takavetoisista autoista (propulsion = työntävä voima). Kansan suussa autosta tuli "Citroën traction avant" eli sananmukaisesti käännettynä "etuvetoinen Citroën". Tehdas otti nimen sittemmin viralliseen käyttöön.

Traction Avant tuli suunnittelupöydältä tuotantoon hyvin nopealla aikataululla. Tämä ei mahdollistanut riittävää prototyyppivaiheen testausta, joka pian ilmeni vakavina ongelmina. Vetonivelien kestävyys oli heikko ja niiden pettäminen lopetti matkanteon siihen paikkaan. Pahimmassa tapauksessa etupyörä saattoi irrota. Itsekantavan korin jäykkyys oli huono ja johti sen vääntymiseen. Tämä aiheutti ongelmia ovien kiinni pysymisessä ja esim. katon hitsauskohtien repeämisiä. Tämä korostui etenkkin pitkän akselivälin malleissa. Uusi moottori kärsi erilaisista lastentaudeista eikä vaihteistokaan selvinnyt ongelmitta. Asiakkaiden tyytymättömyyttä lisäsi se, että Citroënin huoltoverkosto ei kyennyt korjaamaan ongelmia riittävän tehokkaasti. Tähän oli syynä se, että henkilöstä ei oltu ehditty kouluttamaan uuden mallin huoltoihin ja vikojen korjaamiseen riittävällä voluumilla. Citroënin insinöörit jatkoivat auton kehittämistä ja vuoden 1936 tienoilla tuote alkoi olla vapaa isommista laatuongelmista.

Traction Avantin ajo-ominaisuudet olivat aikakauteensa nähden erinomaiset. Etuveto ja alhainen painopiste saivat auton käyttäytymään erittäin tasapainoisesti, jolloin kaarrenopeudet pysyivät korkeina heikosta moottoritehosta huolimatta. Lisäksi se oli tilavampi kuin samanikäiset kardaanivetoiset autot.

Varustelu

Vakiovarusteisiin lukeutuivat käsinelokero sekä eteen ja taakse säätyvä kuljettajan istuin. Lämmityslaite puuttui samoin kuin lasinpesulaitteisto. Tuulilasi oli alareunastaan raotettava.

Mittarivarustus oli harvinaisen runsas. Siihen kuului nopeusmittari, matka- ja trippimittarit, polttoaine- ja ampeerimittari sekä kello. Varoitusvaloja oli kaksi; akun lataus ja öljynpaine.

Korimallit

• 

  1934 Traction 7A Berline. Alkupään tuotantoa, jossa vielä pegamoidikatto.

• 

  Pitkäakselivälinen kori, Familiale kolmella istuinrivillä, Limousine kahdella.

• 

  Faux-cabriolet

• 

  Cabriolet

• 

  Découvrable (ei tehdasmalli)

• 

  Commerciale (plateau)

• 

  Commerciale (Tanskassa valmistettu)

Kehitys

7

7A (1934)

Traction 7A

Ensimmäinen vuoden 1934 malli on 7A. R4 OHV-moottorin iskutilavuus on 1303 cm³, sylinterin mitat 72 x 80 mm, puristussuhde 5,9:1, teho 32 hv / 3200 r/min. Märät sylinteriputket, jäähdytysnesteen kierrätys pumpun avulla ja Delco-sytytysjärjestelmä. 7A:n moottori havaittiin alitehoiseksi ja sen korvasi pian 7B. Vaihteita on kolme, joista kakkonen ja kolmonen synkronoituja, ykkönen synkronoimaton.

7A tuli markkinoille keskeneräisenä ja vailla kunnollista testausta. Sitä vaivasivat erilaiset ongelmat, murtuneista pakoputkista vetonivelien rikkotumisten aiheuttamiin etupyörien irtoamisiin, vääntösauvajousien murtumat sekä korin rakenteellinen heikkous. Vesipumpusta huolimatta moottoria vaivasi ylikuumenemisen riski. 7A oli tarjolla korimalleina berline, "faux-cabriolet" (coupe) sekä cabriolet. Alkusarjan berlineissä oli pegamoidikatto, ennen kuin tehtaalle saatiin riittävän suuri prässi kattopalojen valmistusta varten. 7A-versiota valmistettiin 6000 kappaletta.

7B (1934)

7A korvattiin ksäkuussa 1934 mallilla 7B. Moottorin iskutilavuutta oli nostettu 1529 cm³:iin kasvattamalla porausta aiemmasta 72 mm:stä 78 mm:iin, iskunpituuden pysyessä 80 mm:ssä. Moottorin teholukema kasvoi 35 hevosvoimaan 3200:lla minuuttikierroksella ja auto siirtyi 9 CV:n (verohevosvoima) luokkaan. Sen mallitunnuksena pidettiin silti "7". Moottoria lukuunottamatta 7B poikkeaa edeltäjästään ainoastaan joidenkin yksityiskohtien osalta, mm. konepeiton jäähdytysaukkojen peiteluukut oli muutettu raottumaan etureunastaan.

7B oli myynissä korimalleina berline, "faux-cabriolet" (coupe) sekä cabriolet, valmistusmäärä 10 000 autoa.

7C (1934)

1935 7C

7C esiteltiin lokakuussa 1934 pidetyssä Pariisin autonäyttelyssä ja tultuaan myyntiin se korvasi 7B:n. Ensimmäiset 7C:t olivat hyvin pitkälti 7B:n kaltaisia, suurimpana erona moottori. 7C:n voimanlähteenä toimi 1628 cm³:n versio (edelleen 9 CV), jossa 72 mm:n porauksella olleeseen lohkoon oli istutettu 11 CV:n kampiakseli, jolla saatiin aikaan 100 mm:n iskunpituus. Tällä ratkaisulla haettiin mootttorituotannon rationalisointia, tehonlisäys oli ainoastaan nimellinen, 36 hv / 3800 r/min.

7C pysyi tuotannossa kesäkuuhun 1941 asti ja sai elinkaarensa aikana osakseen jatkuvaa kehitystä. Mm. lokakuussa 1935 pääsy tavaratilaan tuli mahdolliseksi ulkoa käsin avattavan luukun kautta, toukokuussa 1936 auto sai hammastanko-ohjauksen, vuonna 1938 auton ilme muuttui leveämpien lokasuojien ansiosta: Leveämät lokasuojat vaadittin koska Traction Avant sai alleen Michelinin uudet "Pilote"-renkaat ja leveämmät vanteet. Vuonna 1939 7C:n 1628 cm³:n moottorista esitellään uudistettu versio. Sen numeraaliset arvot pysyivät entisellään, mutta polttoaineenkulutusta oli saatu pudotettua humattavasti, josta syystä malli sai lisänimen "Économique".

7C oli myynissä korimalleina berline, "faux-cabriolet" (coupe) sekä cabriolet, valmistusmäärä 76 000 autoa.

7S (1934)

7S (Sport) tuli myyntiin kesäkuussa 1934, samaan aikaan 7B:n kanssa. Malli on ominaisuuksiltaan sekoitus 7B:tä ja tulevaa 7C:tä, johon on lisätty 11A:n 1911 cm³:n moottori. 11 verohevosvoiman moottorin todellinen teho oli 46 hevosvoimaa. Vaikka malli käytännössä oli 11 CV "légère" (kevyt), sen kauppanimenä oli 7S, koska kaikki markkinointitoimet panostettiin 7 CV -luokan uutuuden hyväksi. Muista berline-versioista poiketen, 7S oli alusta asti tarjolla kokoteräskatolla.

7S oli myynissä korimalleina berline, "faux-cabriolet" (coupe) sekä cabriolet, valmistusmäärä alle 1500 autoa. 11AL korvasi 7S:n lokakuussa 1934

11

Pääartikkeli: Citroen Traction Avant 11

11A (1934–1937)

Kesäkuussa 1934 tuli myyntiin 1911 cm³:n moottorilla ja suuremmalla korilla varustettu 11A. Kesäkuusta lokakuuhun 11A:ta valmistettiin 5052 kappaletta, joista yksi oli korimallia familiale ja yksi cabriolet, loppujen ollessa berline-korisia. Lokakuussa version valmistus lopetettiin hetkeksi, koska autoja oli myyty ainoastaan 3300 kappaletta ja kertynyt varasto piti saada purettua. Vuonna 1935 valmistui 1854 autoa, kaikki berlinejä. Vuonna 1936 valmistui 6423 autoa, joista 86 cabriolet- ja 38 faux-cabriolet-korilla.

Helmikuussa 1937 tapahtuneen osien standardisoinnin myötä 11A:sta tuli 11B ja se oli käytännössä identtinen 11BL:n kanssa.

11AL ja 11AM

11AL oli suora jatke 7S:lle, mallitunnuksella joka sillä olisi periatteessa pitänyt olla jo alusta lähtien. 11AL esieltiin lokakuussa 1934 pidetyssä Pariisin autonäyttelyssä ja se sijoittui edullisemman ja pienempitehoisen 7C:n ja suurempikokoisen mutta teholtaan vastaavan 11A.n väliin.

Lokakuussa 1934 valmistettiin 1908 11AL:ää, joista vain 1500 myytiin. 11A:n tavoin tämän version valmistus lopetettiin hetkeksi. Vuonna 1935 valmistui 2181 autoaa ja vuonna 1936 4453 autoa. Viimeksi mainituista 164 oli cabrioletejä ja 35 faux-cabrioletejä. Helmikuussa 1937 tapahtuneen osien standardisoinnin myötä 11AL:sta tuli 11BL ja se oli käytännössä identtinen 11B:n kanssa.

11 AM

Vuonna 1937 11AL:n ja 11BL:n väliin valmistettiin 315 auton sarja, tunnuksella 11AM. Version sisusta oli samankaltainen kuin vuoden 1936 kalleimmissa malleissa. Osa 11AM:n komponenteista, kuten esim 5-pulttiset vanteet, olivat jo tulevan 11BL:n kanssa yhteneväisiä. Uusi sylinterikansi ja uusi kaasutin tekivät moottorista, AL11:n voimanlähteeseen verrattuna, paremmin käyttäytyvän.

Tekniikka

Kytkin oli kuiva ja yksilevyinen ja sen toiminta välitettiin polkimesta vaijerin kautta. Vaihteisto oli kolmivaihteinen ilman 1. ja peruutusvaihteen synkronointia.

Edessä oli erillisjousitus ja takana pitkittäisin tukivarsin varustettu jäykkä akseli. Sekä eteen että taakse oli asennettu vääntösauvajouset. Edessä jouset olivat pitkittäin ja takana poikittain asennetut. Jokaiselle pyörälle oli putki-iskunvaimentimet.

Moottorit

15CV-mallin kuusisylinterinen moottori

B11-koneessa oli kolmella runkolaakerilla laakeroitu kampiakseli, sylinterien sivulle sijoitettu nokka-akseli ja keinuvivut sekä painevoitelu.

Malli	Moottori	Iskutilavuus	Teho	Vääntö
7 A	R4	1303 cm3	23,5 kW (32 hv) @ ? r/min	? Nm @ ? r/min
7 B	R4	1529 cm3	25,7 kW (35 hv) @ ? r/min	? Nm @ ? r/min
7 C	R4	1628 cm3	26,5 kW (36 hv) @ ? r/min	? Nm @ ? r/min
11 AL	R4	1911 cm3	34–41 kW (46–56 hv) @ ? r/min	? Nm @ ? r/min
15 Six G	R6	2867 cm3	56,5 kW (77 hv) @ ? r/min	? Nm @ ? r/min

Traction Avant Suomessa

Suomessa Citroënista käytettiin lempinimeä Sitikka, esimerkiksi Tekniikan Maailman 6-7/1953 koeajossa. Umpikorinen Traction Avantin malli Berline 11 maksoi Suomessa vuonna 1953 640.000 markkaa, joka on vuoden 2013 rahana 20.288 euroa (kerroin 0,0317). Ankara tuontisäännöstely kuitenkin rajoitti saatavuutta Suomessa.

Traction Avant nykyisin

Vanhin vielä säilynyt Traction Avant on valmistusnumerolla AZ 00-18 varustettu 7A-malli, jota voi ihailla Citroënin museossa Pariisissa. Auto on siinä kunnossa missä se löydettiinkin, vailla moottoria ja etupyöriä. Sen sijaan vanhin vielä toiminnassa oleva 7A-malli on lienee valmistusnumeroltaan AZ-00-23, joka on nykyisin slovenialaisella omistajalla.

Traction Avantit ovat yhä varsin vankkoja autoja. Lähes vuosittain useat Traction Avant-harrastajat vievät autonsa mitä erilaisimpiin eksoottisiin paikkoihin ajaakseen kilpaa. Esimerkiksi vuonna 2002 30 Traction Avantin joukko ajoi Los Angelesista New Yorkiin ilman välikohtauksia.

Traction Avant valkokankaalla

Traction Avantit ovat yleisesti yhdistetty toisesta maailmansodasta kertovien elokuvien ikoneiksi. Tyypillisin klisee on musta Citroën Traction Avant, jonka matkustamosta löytyy pari mustaan pukeutunutta saksalaista Gestapo-salapoliisia. Mielikuvalle on vahvat järkiperusteet, sillä toisen maailmansodan aikoihin saksalaiset sotavoimat pitivät Traction Avantia hyvänä autona hyvien ajo-ominaisuuksien ja helpon ajettavuuden ansiosta. Myös ranskalaiset poliisit ja myös rikolliset pitivät autosta samoista syistä.

Alla muutamia elokuvaesimerkkejä:

• Elokuvassa Suuri pakoretki (The Great Escape) kolme nazi-sotilasta saivat surmansa ranskalaisten sotilaiden tulittaessa liikkuvasta autosta. Autona toimi Citroën Traction Avant.
• Elokuvan The Sound of Music loppukohtauksen pako nazien alueelta tapahtui Traction Avantilla.
• James Bondia seurattiin Citroën Traction Avantista käsin elokuvassa James Bond Istambulissa (From Russia with love).

Mitat

Malli	7, 11L			11	15
	7A, 7B	7C, 11L	v:sta 1938
Pituus	4450 mm			4650 mm (Familiale 4850 mm)	4760 mm (Familiale 4960 mm)
Leveys	1620 mm	1640 mm	1670 mm	1760 mm v:sta 1938: 1790 mm	1790 mm
Korkeus	1520 mm			1540 mm (Familiale 1580 mm)
Akseliväli	2910 mm			3090mm (Familiale 3270 mm)
Raideleveys (e / t)	1340 mm / 1320 mm	1340 mm / 1330 mm	1370 mm / 1350 mm	1460 mm / 1450 mm v:sta 1938 1490 mm / 1470 mm	1480 mm / 1480 mm
Omamassa	900 kg	1020 kg	1060 kg	1100 kg (Familiale 1170 kg)	1325 kg (Familiale 1339 kg)

Lähteet

• Tekniikan Maailma 15/1984, sivut 34-38
• Christer Glenningin ja Bengt Ason Holmin "Vuosisatamme autot", ISBN 951-0-22831-1