Ero sivun ”Ferrari F50” versioiden välillä
| Rivi 29: | Rivi 29: | ||
== Yleistä == | == Yleistä == | ||
| − | F50:n historia alkaa ajatuksesta jonka Piero Ferrari, [[Enzo Ferrari|Enzon]] nuorin poika, heitti ilmoille 1980-luvun lopulla, pian F40:n julkaisun jälkeen. Idea oli yksinkertainen: luoda vuoden 1947 [[Ferrari 125 S|125 S]] -mallin kunniaksi Ferrari, johon ladattaisiin kaikki tuotemerkin perustamisesta lähtien tekemät tekniset edistykset. 125 S oli ensimmäinen Ferrari-nimeä kantanut auto ja myös ensimmäinen, jolla ajettiin kilpailun voittoon. Ferrari F50:n oli tarkoitus olla katulaillinen auto [[Formula 1]] -ominaisuuksilla.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = Henri Posa| Osoite = https://moottori.fi/ajoneuvot/jutut/huutokauppahelmet-ferrari-f50/| Nimeke = Huutokauppahelmet – Ferrari F50| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisija = | Julkaisu = Moottori| Julkaisupaikka = | Ajankohta = 2.5.2020| archiveurl = | archivedate = | Lainaus = | Viitattu = 13.6.2021}}</ref> | + | F50:n historia alkaa ajatuksesta jonka Piero Ferrari, [[Enzo Ferrari|Enzon]] nuorin poika, heitti ilmoille 1980-luvun lopulla, pian F40:n julkaisun jälkeen. Idea oli yksinkertainen: luoda vuoden 1947 [[Ferrari 125 S|125 S]] -mallin kunniaksi Ferrari, johon ladattaisiin kaikki tuotemerkin perustamisesta lähtien tekemät tekniset edistykset. 125 S oli ensimmäinen Ferrari-nimeä kantanut auto ja myös ensimmäinen, jolla ajettiin kilpailun voittoon. Ferrari F50:n oli tarkoitus olla katulaillinen auto [[Formula 1]] -ominaisuuksilla.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = Henri Posa| Osoite = https://moottori.fi/ajoneuvot/jutut/huutokauppahelmet-ferrari-f50/| Nimeke = Huutokauppahelmet – Ferrari F50| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisija = | Julkaisu = Moottori| Julkaisupaikka = | Ajankohta = 2.5.2020| archiveurl = | archivedate = | Lainaus = | Viitattu = 13.6.2021}}</ref> |
<gallery widths=250> | <gallery widths=250> | ||
| Rivi 35: | Rivi 35: | ||
Tiedosto:Ferrari F50 taka.jpg | Tiedosto:Ferrari F50 taka.jpg | ||
Tiedosto:Ferrari F50 sisä.jpg | Tiedosto:Ferrari F50 sisä.jpg | ||
| + | Tiedosto:Ferrari F50 moottori.jpg | ||
</gallery> | </gallery> | ||
| + | |||
| + | == Alusta == | ||
| + | Käytännössä lähes kaikki F50:ssä käytetyt ratkaisut tulevat suoraan kilparadoilta. Irrotettavaa kattoa lukuunottamatta F50:n rakenteena on komposiittimonokokki. Kevyt mutta vääntöjäykkä rakenne muodostuu aramidi-hunajakennojen ja hiilikuitukerrosten muodostamasta ''sandwich''-rakenteesta. F50 oli Ferrarin ensimmäinen katuauto, jossa tätä [[Le Mans -prototyyppi]] [[Ferrari 333 SP|333 SP]]:hen kehitettyä rakennetta käytettiin. | ||
| + | |||
| + | Moottori-voimansiirtopaketti on osa kantavaa rakennetta ja kiinnitetty suoraan koriin, ilman apurunkoa. Takapyörien tuennan tukivarret ja makuuasennossa olevat sähkösäätöiset kynäjouset on kiinnitetty vaaihteistoon. Painon pitämiseksi mahdollisimman alhaalla, auton mukavuusvarusteet on karsittu minimiin, samoin äänieristys ja ohjaustehostinta ei ole. Ajomukavuudesta ei F50:n kohdalla voi muutoinkaan puhua, koriin pultattu tekniikka ja ratakireä jousitus välittävät kaikki tien pinnan epätasaisuudet kuljettajan aistittavaksi. Koska on kuitenkin kyse maantieliikenteeseen tarkoitetusta autosta, F50:een oli tarjolla ilmastointilaite. Maantiekäyttöä oli ajateltu myös [[Brembo]]n valmistamissa jarruissa, jotka olivat kilparadoilla käytettyjen hiilikeraamisten sijaan rei'itetyt teräslevyt. | ||
== Kilpaversio == | == Kilpaversio == | ||
| Rivi 51: | Rivi 57: | ||
* '''Iskunpituus''': 69 mm | * '''Iskunpituus''': 69 mm | ||
| − | == | + | == Suorituskyky == |
* '''Huippunopeus''': 325 km/h | * '''Huippunopeus''': 325 km/h | ||
* '''0-100& km/h''': 3,7 s | * '''0-100& km/h''': 3,7 s | ||
Versio 13. kesäkuuta 2021 kello 17.59
| Ferrari F50 (Tipo F130) | |
|---|---|
| |
| Valmistaja ja valmistusmaa | Ferrari S.p.A., (Fiat S.p.A.)  Italia, Maranello
|
| Valmistusaika | 1995 – 1997 |
| Luokka | Urheiluauto |
| Kori | 2-ovinen berlinetta |
| Suunnittelija | Lorenzo Ramaciotti Pietro Camardella (Pininfarina) |
| Pohjalevy | |
| Moottori | V12 |
| Iskutilavuus | 4699 cm3 |
| Teho | 383 kW |
| Voimanvälitys | Takaveto |
| Kiihtyvyys | n. 3,9 s (0–100 km/h) |
| Huippunopeus | 325 km/h |
| Kulutus | |
| CO2-päästöt | g/km |
| Hintaluokka | |
| Edeltäjä | Ferrari F40 |
| Seuraaja | Ferrari Enzo |
| Saman luokan autoja | Maserati MC12 Porsche Carrera GT |
Ferrari F50 on erittäin suorituskykyinen urheiluauto. Auto on 2-ovinen, 2-paikkainen avoauto, irroitettavalla katolla. Autossa on 4,7-litrainen vapaastihengittävä 60-venttiilinen V12-moottori, joka kehitettiin F1-moottorista.
Autoa valmistettiin vain 349 kpl, yksi vähemmän joka alunperin arveltiin mahdolliseksi myydä. Viimeinen F50 valmistettiin Maranellossa heinäkuussa 1997.
F50:sen moottori oli aikaisemmin jo käytössä Amerikan IMSA kilpasarjassa F333SP mallissa 1994.
Sisällysluettelo
Yleistä
F50:n historia alkaa ajatuksesta jonka Piero Ferrari, Enzon nuorin poika, heitti ilmoille 1980-luvun lopulla, pian F40:n julkaisun jälkeen. Idea oli yksinkertainen: luoda vuoden 1947 125 S -mallin kunniaksi Ferrari, johon ladattaisiin kaikki tuotemerkin perustamisesta lähtien tekemät tekniset edistykset. 125 S oli ensimmäinen Ferrari-nimeä kantanut auto ja myös ensimmäinen, jolla ajettiin kilpailun voittoon. Ferrari F50:n oli tarkoitus olla katulaillinen auto Formula 1 -ominaisuuksilla.[1]
Alusta
Käytännössä lähes kaikki F50:ssä käytetyt ratkaisut tulevat suoraan kilparadoilta. Irrotettavaa kattoa lukuunottamatta F50:n rakenteena on komposiittimonokokki. Kevyt mutta vääntöjäykkä rakenne muodostuu aramidi-hunajakennojen ja hiilikuitukerrosten muodostamasta sandwich-rakenteesta. F50 oli Ferrarin ensimmäinen katuauto, jossa tätä Le Mans -prototyyppi 333 SP:hen kehitettyä rakennetta käytettiin.
Moottori-voimansiirtopaketti on osa kantavaa rakennetta ja kiinnitetty suoraan koriin, ilman apurunkoa. Takapyörien tuennan tukivarret ja makuuasennossa olevat sähkösäätöiset kynäjouset on kiinnitetty vaaihteistoon. Painon pitämiseksi mahdollisimman alhaalla, auton mukavuusvarusteet on karsittu minimiin, samoin äänieristys ja ohjaustehostinta ei ole. Ajomukavuudesta ei F50:n kohdalla voi muutoinkaan puhua, koriin pultattu tekniikka ja ratakireä jousitus välittävät kaikki tien pinnan epätasaisuudet kuljettajan aistittavaksi. Koska on kuitenkin kyse maantieliikenteeseen tarkoitetusta autosta, F50:een oli tarjolla ilmastointilaite. Maantiekäyttöä oli ajateltu myös Brembon valmistamissa jarruissa, jotka olivat kilparadoilla käytettyjen hiilikeraamisten sijaan rei'itetyt teräslevyt.
Kilpaversio
Kilpaillaakseen GT1-luokassa, Ferrari kehitti prototyypin F50:seen perustuen F50 GT. Autossa oli kiinteä katto, suuri takaspoileri, uusi etuspoileri ja muita muutoksia. 4,7-litrainen moottori viritettiin 750 hevosvoiman tehoon. Projekti keskeytettiin myöhemmin. Ferrari myi pois 3 autoa jotka tehtiin ja loput 3 tuhottiin. Ferrarin sisarmerkki Maserati osallistui myöhemmin tuohon sarjaan MC12 Corsa-mallillaan, jonka voi katsoa olevan etäisesti sukua Ferrari F50 GT:lle.
Moottorit
Vapaastihengittävä, korkeakierroksinen sekä lyhytiskuinen 65° V12 oli varustettu epäsuoralla Bosch Motronic 2.7 monipistesuihkutuksella ja 5-venttiilikannella.
| Malli | Moottori | Iskutilavuus | Teho | Vääntö | |
|---|---|---|---|---|---|
| 4.7 | SFE 4.7 VJGAEA V12 | 4699 cm3 | 383 kW (520 hv / 513 bhp) @ 8500 r/min | 470 Nm @ 6500 r/min | |
- Sylinterin halkaisija: 85 mm
- Iskunpituus: 69 mm
Suorituskyky
- Huippunopeus: 325 km/h
- 0-100& km/h: 3,7 s
- 1-161 km/h: 8,0 s
- 1/4 maili: 12,1 s
Mitat
- Pituus: 4481 mm
- Korkeus: 1120 mm
- Leveys: 1986 mm
- Akseliväli: 2581 mm
- Omamassa: 1229 kg
Lähteet
- ↑ Henri Posa: Huutokauppahelmet – Ferrari F50 – Moottori, 2. toukokuu 2020. Viitattu: 13. kesäkuu 2021.
