BMC B-sarjan moottorit

BMC B-sarja
Valmistaja	British Motor Corporation British Motor Holdings British Leyland
Valmistettu	1954 – 1980
Tyyppi	Rivi-4
Iskutilavuus	1200 – 2400 cm3
Venttiilikoneisto	OHV
Materiaali	Lohko:valurautaa Kansi:valurautaa
Polttoaineensyöttö- järjestelmä	Bensiini Diesel
Jäähdytys- järjestelmä	Nestejäähdytteinen

BMC B-sarja oli brittiläisen ajoneuvovalmistaja British Motor Corporationin ja sitä seuranneiden yhtiöiden, vuosina 1954 – 1980 valmistama, nelisylinteristen rivimoottorien perhe.

Austin Motor Companyssa oivallettiin 1950-luvun alussa, että he tarvitsisivat uuden moottorin, tulevien keskikokoisten henkilöautomalliensa voimanlähteeksi ja että autojen kasvavan koon vuoksi moottorin iskutilavuuden tulisi olla vähintään 1500 cm³. Koska Austin A40 Devonin OHV-moottorin 1200 cm³:n iskutilavuutta ei voitu nostaa, yhtiön oli suunniteltava täysin uusi moottori. Vaikka uusi moottori näyttääkin ulkoisesti edeltäjänsä kaltaiselta, se on sekä pidempi että painavampi kuin A40 Devon -moottori. Uuden "B"-sarjaksi nimetyn moottorin suunnittelu aloitettiin alkuvuodesta 1952. Iskutilavvudet vaihtelivat 1,2 litrasta 2,4 litraan, jälkimmäisen ollessa vain Australian markkinoille valmistettu kuusisylinterinen versio. Yleisimmät iskutilavuudet olivat 1,5 litraa ja 1,8 litraa. Lukumääräisesti eniten B-sarjalaisia valmistettiin bensiinikäyttöisinä, mutta moottoreista oli olemassa myös diesel-versioita, jotka olivat suosittuja hyötyajoneuvo- ja venemoottorisovelluksina.

Moottorin rakenne oli perinteinen; kampikammio ja sylinterilohko olivat samaa valua, kampikammion ulottuessa kampiakselin laakerikansien alatasalle. Sylinterilohko ja -kansi olivat valurautaa, öljypohja oli muotoon prässättyä teräspeltiä. Alkuun moottoreissa käytettiin kolmella laakeripukilla tuettua kampiakselia, vuonna 1964 siirryttiin käyttämään viittä runkolaakeria. Sylinterilohkossa sijainnut ketjukäyttöinen nokka-akseli käytti sylinterikannessa sijainneita venttiileitä työntötankojen ja keinuvipujen välityksellä, lukuunottamatta hyvin harvinaista, kahdella kannen yläpuolisella nokka-akselilla varustettua versiota. Sylinterikansi ei ollut läpihengittävä vaan imu- ja pakokanavat sijaitsivat kannen samalla sivulla. Imukanavia kannessa on kaksi, ne huolehtivat sylintereiden 1 + 2 ja 3 + 4 sisäänhengittämisestä. Pakokanavia on kolme, ne jakaantuvat sylintereiden 1, 2 + 3 ja 4 välillä. Venttiilien välyksen säätö tapahtuu keinuvipujen säätöruuveja kiertämällä, vaikka lohkon kyljessä on sivuventtiilimoottorien perintönä luukut, joiden kautta on pääsy venttiilinnostajille.

Moottorien koodaus

Koodaus vuosina 1954 – 1957

Moottorin koodi oli esimerkiksi "BP15GB", jonka jatkeena oli valmistusnumero:

• B = B-sarjan moottori
• P = Työntötanko (Pushrod)
• 15 = Tilavuus kuutiodesimetreinä
• G = MG (Muut: A = Austin, B = Teollisuus, H = Sekalaiset sovellukset, J = Hyötyajoneuvo, M = Morris, R = Riley, V = Vanden Plas ja W = Wolseley )
• Viimeinen kirjain spesifioi moottoriversion.

Koodaus vuosina 1957 – 1970

Moottorin koodi oli esimerkiksi "15GB-U-H", jonka jatkeena oli valmistusnumero:

• 15 = Tilavuus kuutiodesimetreinä
• G = MG (Muut: A = Austin, B = Teollisuus, H = Sekalaiset sovellukset, J = Hyötyajoneuvo, M = Morris, R = Riley, V = Vanden Plas ja W = Wolseley )
• B = B-sarjan moottori
• U = Vaihteiston lattiavalitsin (Muut: A = Automaatti, M = Manumatic-kytkin, N = Vaihteenvalitsin rattiputkessa, O = Ylivaihde (Overdrive) ja P = Poliisi)
• H = Korkea puristussuhde (High compression) (vaihtoehtoisesti L = Matala puristussuhde (Low compression))

Koodaus vuodesta 1970 eteenpäin

Numeroinnissa siirryttiin yksinkertaiseen malliin kuten esim. "18 V" ja valmistenumero, jossa 18 kertoo iskutilavuuden kuutiodesimetreinä ja kirjain V = Vertical (Pituussuntainen moottori, takaveto) tai H = Horizontal (Poikittainen moottori, etuveto).

Joissain tapauksissa moottorikoodin perässä saattoi olla maakoodi, esim. "18V-Z", jossa Z = Yhdysvallat (pl. Kalifornia).

Moottoriversiot

1.2

Ensimmäinen B-sarjan moottoriversio oli iskutilavuudeltaan 1200 cm³. Moottorin poraus oli 65,5 mm ja iskunpituus 89 mm. Suurin tilmoitettu teho oli 39 hv (bhp) (29 kW) @ 4300 r/min.

British Motor Corporationin (BMC) muodostamisen jälkeen moottoria käytettiin seuraavissa sovelluksissa:

• 1954 – 1956 Morris Cowley
• 1954 – 1956 Austin A40 Cambridge
• 1954 – 1955 Nash Metropolitan 1200 (moottorin tyyppikoodi "2G")
• Massey-Harris leikkuupuimurit

1.5

B-sarjan 1500 cm³:n moottori Nash Metropolitan Series 3:n konehuoneessa

1,5-litraista (1489 cm³) versiota käytti ensimmäisenä MG Magnette ZA, kahdella kaasuttimella varustettuna versiona, vuonna 1953 ja tämän jälkeen Austin A50 Cambridge sekä Morris Oxford, vuonna 1954. Vuonna 1955 se asennettiin MGA:n keulalle. Moottorin teho kahdella kaasuttimella varustettuna vaihteli 68 – 72 hevosvoimaan (bhp) (51 – 54 kW) ja yhdellä kaasuttimella varustetuissa versioissa se oli 55 hv (bhp) (41 kW). Poraus oli 73.03 mm ja iskunpituus 89 mm.

1,5-litraisesta moottorista valmistettiin myös diesel-versiota. Sen teho oli 40 hv (bhp) (30 kW) @ 4000 r/min ja vääntömomentti 87 Nm (64 lb·ft) @ 1900 r/min.

Sovellukset:

• 1954 – 1961 Morris Oxford Mk II, III, IV, & V
• 1956 – 1959 Morris Cowley
• 1956 – 1962 Nash Metropolitan 1500
• 1955 – 1958 MGA
• 1953 – 1961 MG Magnette ZA, ZB, & Mark III
• 1956 – 1961 Morris J2 1/2-tonniset vanit
• 1954 – 1958 Austin A50 Cambridge
• 1958 – 1961 Austin A55 Cambridge
• 1956 – 1958 Wolseley 15/50
• 1957 – 1965 Wolseley 1500
• 1958 – 1961 Wolseley 15/60
• 1957 – 1961 Morris Commercial tyyppi J 1/2-tonniset vanit
• 1957 – 1961 Austin 101 1/2-tonniset vanit
• 1957 – 1965 Riley 1.5
• 1959 – 1961 Riley 4/68
• 1959 – 1965 Rochdale Olympic
• 1958 – 1962 Morris Major ja Austin Lancer Series I / II
• 1957 – 1963 Tempo Matador
• Hindustan Ambassador
• International Harvester Metro-Mite jakeluauto
• Navigator 1500 merimoottori
• 1958 – 1960 TVR Grantura Mark I
• 1960 – 1962 TVR Grantura Mark II & IIA
• 1958 – 1959 Elva Courier

Twin-Cam -moottorit

MGA:ta varten B-sarjan moottorista valmistettiin oma 1588 cm³:n Twin-Cam versio. Moottorin teho oli korkeapuristeisena (9,9:1) 108 hv (bhp) (81 kW) @ 6700 r/min ja matalapuristeisena (8,3:1) 100 hv (bhp) (75 kW). Sylinterilohko oli valurautaa, mutta läpihengittävä sylinterikansi oli kevytmetalliseosta. Sylinterilohkossa oli OHV-version nokka-akselin paikalla kampiakselilta hammaspyörillä käyttövoimansa saanut väliakseli, joka edelleen siirsi voiman ketjun välityksellä nokka-akseleille. Tämä versio sai maineen epäluotettavana voimanlähteenä, mutta suurin osa moottorin ns. vioista johtuivat käyttäjän virheistä tai muista ulkoisista tekijöistä. Etenkin korkeapuristeinen versio edellytti korkeaoktaanisen polttoaineen käyttöä, muuten seurauksena oli moottorivaurioon johtava nakutus. Moottori myös poltti herkästi mäntiinsä reiän, joka on tietysti nakutuksen aikaansaama lopputulos, mutta sen lisäsyynä oli liian laiha polttoaineseos, joka johtui moottorin värinän aiheuttamasta polttoainepinnan vaihtelusta. Tämä ominaisuus ratkaistiin imusrjan ja kaasuttimen väliin asennettavalla joustavalla välilevyllä.

Mallia valmistettiin coupe- ja roadster-versioina kaikkiaan 2111 kappaletta .

Moottoreita valmistettiin kourallinen kilpailukäyttöön 1762 cm³:n iskutilavuudella.

Sovellukset:

• 1958 – 1960 MGA Twin-Cam

1.6

Vuonna 1959 myös OHV-moottorista tehtiin 1,6-litrainen versio (1588 cm³), kasvattamalla porausta 75,4 mm:iin.

Sovellukset:

• 1959 – 1961 MGA 1600
• 1960 – 1962 TVR Grantura Mark II, IIA
• 1959 – 1961 Elva Courier Mark II

1.6 Mark II

Vuonna 1961 ensimmäisen sukupolven 1,6-litraisen moottorin iskutilavuus nostettiin 1622 cm³:iin, kasvattamalla porausta 76,2 mm:iin.

Sovellukset:

• 1961 – 1962 MGA Mark II
• 1961 – 1969 Austin Cambridge A60
• 1961 – 1971 Morris Oxford VI
• 1961 – 1971 Wolseley 16/60
• 1961 – 1969 Riley 4/72
• 1961 – 1968 MG Magnette Mark IV
• 1961 – 1967 Morris J2 1/2-tonniset vanit
• 1961 – 1967 Austin 152 Omni 1/2-tonniset vanit
• 1974 – 1978 Leyland Sherpa
• 1962 – 1964 Morris Major Elite
• 1963 – 1966 Tempo Matador
• 1966 – 1967 Hanomag Matador
• 1967 – 1973 Hanomag / Hanomag-Henschel F20, F25, F30, F35
• 1970 – 1973 Mercedes Benz L207, L307
• Navigator 1600 merimoottori
• 1962 – 1964 TVR Grantura Mark III
• 1963 – 1964 Elva Courier Mark III

1.8

Vuonna 1962 moottorin iskutilavuus nostettiin 1,8 litraan (1798 cm³). Porausta kasvatettiin 80,26 mm:iin, iskunpituuden ollessa edelleen 89 mm. 1,8-litraista versiota valmistettiin aluksi, edellisten versioiden tapaan, kolmella kampiakselin runkolaakeripukilla mutta vuonna 1964 siirryttiin viisilaakeriseen rakenteeseen.

Tästä moottorista on olemassa myös diesel-versio, jota käytettiin mm. Leyland Sherpan voimanlähteenä ja sitä valmistettiin lisenssillä Turkissa vuosien ajan.

Sovellukset:

• Probe 16
• 1962 – 1980 MGB
• 1964 – 1975 Austin 1800
• 1967 – 1972 Wolseley 18/85
• 1966 – 1975 Morris 1800
• 1975 – 1978 Princess 1.8
• 1971 – 1978 Morris Marina 1.8
• 1964 – 1967 TVR Grantura Mark III ja IV
• 1964 – 1965 Elva Courier Mark IV
• 1974 – 1978 Leyland Sherpa D
• 1978 – 1981 Austin-Morris Sherpa D
• 1981 – 1982 Freight Rover Sherpa D
• 1982 – 1984 Freight Rover Sherpa K2 D
• 1973 – 1975 Hanomag-Henschel F20, F25, F30, F35
• 1973 – 1977 Mercedes Benz L207
• 1973 – 1978 Mercedes Benz L307

2.4

B-sarjan moottorista oli olemassa myös kuusisylinterinen, 2433 cm³ versio, nimeltä "Blue Streak". Sitä käytettiin yksinomaan Australian markkinoilla myytyjen Austin Freewayn ja Wolseley 24/80:n voimanlähteenä.

Tutustu myös artikkeliin

BMC A-sarjan moottorit

Lähteet

http://mgaguru.com/mgtech/engine/be100.htm B.M.C, M.G., & Morris Engine Codes