Ero sivun ”Darracq” versioiden välillä
| Rivi 16: | Rivi 16: | ||
|} | |} | ||
[[Tiedosto:Darracq-car-logo-2.jpg|left|150px]] | [[Tiedosto:Darracq-car-logo-2.jpg|left|150px]] | ||
| − | '''Automobiles Darracq S.A.''' oli ranskalainen moottoriajoneuvojen valmistaja, jonka | + | '''Automobiles Darracq S.A.''' oli ranskalainen moottoriajoneuvojen valmistaja, jonka Alexandre Darracq perusti vuonna 1896, myytyään Gladiator-polkupyörätehtaansa. Vuodesta 1905 lähtien yhtiö perusti haaroja Britanniaan, Espanjaan ja Italiaan sekä laajensi toimintaansa autojen ja lentokoneiden moottoreiden valmistukseen. Vuonna 1920 brittiläisestä haarasta tuli ''Sunbeam-Talbot-Darracq'' -yhtiön ('STD Motors') suurin osakkeenomistaja. Kun yhtiö myytin vuonna 1935 Rootes Groupille, Darracq lakkasi merkkinä olemasta ja siitä tuli ''badge-engineered'' Sunbeam. |
| − | Myytyään Gladiator- | + | ==1890-luku - Alku== |
| + | Myytyään polkupyöriä valmistaneen [[Gladiator Cycle Company|Gladiator]]-yhtiönsä [[Adolphe Clément-Bayard|Adolphe Clémentille]], Darracq pysti voittonsa turvin perustamaan Pariisin esikaupunki Suresnes'een uuden tehtaan. Uusi tehdas aloitti toimintansa valmistamalla Millet-merkkisiä moottoripyöriä, joiden omintakeinen piirre oli takapyörän keskiölle asennettu viisisylinterinen pyörivä [[Tähtimoottori|tähtimoottori]]. Pian yhtiö esitteli sähkövoimalla liikkuvan, hevosettoman [[brougham]]-vaunun ja vuonna 1898 [[Léon Bollée Automobiles|Léon Bolléen]] suunnitteleman ''[[voiturette]]''-[[Kolmipyörä|kolmipyörän]]. Tämä ajoneuvo ei kuitenkaan ollut Darracqille kaupallinen menestys, ohjausjärjestelmä oli ongelmallinen, viisiportainen, hihnavetoinen voimansiirto ei myöskään tominut ongelmitta ja [[Kuumaputkisytytys|kuumaputkisytytys]] teki moottorista karkeatoimisen. Darrcq ei tosin ollut ongelmineen yksin, samat murheet vaivasivat kaikkia hevosettomien ajoneuvojen valmistajia, etenkin niitä, jotka valmistivat polttomoottorin avulla liikkuvia ajoneuvoja. | ||
| − | + | ==1900-luku== | |
| + | [[Tiedosto:Darracq 6,5 HP 1901.jpg|right|thumb|250px|Darracq 6,5 HP 1901]] | ||
| + | Vuonna 1900 yhtiö valmisti ensimmäisen, omaa suunnittelua olevan polttomoottorikäyttöisen autonsa. ''Voiture legére''-tyyppisen auton (riisuttu malli, usein kilpa-auto, joka kokonsa perusteella sijoittuu ''voituretten'' ja "oikean" auton väliin) suunnitteli yhtiön tekninen johtaja Paul Ribeyrolles. Voimanlähteenä siinä oli 6,5-hevosvoimainen, 785 cm<sup>3</sup>:n [[1-sylinterinen moottori]], voimansiirto tapahtui akselivedolla ja [[Vaihteisto|vaihteisto]] oli kolmeportainen. Autosta ei muodostunut sellaista menestystä kuin toivottiin, niitä valmistettiin ainoastaan sata kappaletta. Vuonna 1902 Darracq solmi saksalaisen [[Opel|Adam Opel AG:n]] kanssa yhteistyösopimuksen, jonka perusteella Saksassa alettiin valmistaa ''Opel Darracq'' -nimellä autoja joissa oli Darracqin alusta ja kaksisylinterinen moottori ja Opelin valmistama kori. | ||
| − | + | Automobiles Darracq vaurastui niin, että vuonna 1903 ostajille voitiin tarjota neljää erilaista mallia: 1,1-litrainen yksisylinterinen, 1,3- ja 1,9-litraiset [[Rivi-2|kaksisylinteriset]] ja 3,8-litrainen [[Rivi-4|nelisylinterinen]]. Vuonna 1904 yhtiö siirtyi autojensa [[Alusta|alustarakenteessa]] prässätyn teräksen käyttöön, aiemmin runko oli ollut ''sandwich''-rakenteinen, jossa kahden puupalkin välissä oli jäykisteenä teräspeltilevy. Uutena mallina esiteltiin [[Darracq Flying Fifteen|Flying Fifteen]], jonka runko oli täysin teräspellistä prässätty, voimanlähteenä autossa oli 3,0-litran nelisylinterinen moottori. Mallista muodostui myyntimenestys, jonka avulla yhtiö sai haltuunsa Ranskan silloisista ajoneuvomarkkinoista kymmenen prosentin osuuden. | |
| − | |||
| − | |||
Vuonna [[1907]] Darracq myös perusti Sociedad Anonima Espanola de Automoviles Darracq:in Vitoriaan Espanjaan. | Vuonna [[1907]] Darracq myös perusti Sociedad Anonima Espanola de Automoviles Darracq:in Vitoriaan Espanjaan. | ||
Versio 22. kesäkuuta 2014 kello 16.03
| Automobiles Darracq S.A. | |
|---|---|
| |
| Yrityksen perustusmaa | Suresnes, |
| Tuotannon aloitus | 1896 |
| Yhtiön kohtalo | Myyty A.Darracq & Co Ltd:lle v. 1913 |
| Tuotannon lopetus | Merkki kuollut v. 1935 |
| Avainhenkilöt | Alexandre Darracq |
Automobiles Darracq S.A. oli ranskalainen moottoriajoneuvojen valmistaja, jonka Alexandre Darracq perusti vuonna 1896, myytyään Gladiator-polkupyörätehtaansa. Vuodesta 1905 lähtien yhtiö perusti haaroja Britanniaan, Espanjaan ja Italiaan sekä laajensi toimintaansa autojen ja lentokoneiden moottoreiden valmistukseen. Vuonna 1920 brittiläisestä haarasta tuli Sunbeam-Talbot-Darracq -yhtiön ('STD Motors') suurin osakkeenomistaja. Kun yhtiö myytin vuonna 1935 Rootes Groupille, Darracq lakkasi merkkinä olemasta ja siitä tuli badge-engineered Sunbeam.
1890-luku - Alku
Myytyään polkupyöriä valmistaneen Gladiator-yhtiönsä Adolphe Clémentille, Darracq pysti voittonsa turvin perustamaan Pariisin esikaupunki Suresnes'een uuden tehtaan. Uusi tehdas aloitti toimintansa valmistamalla Millet-merkkisiä moottoripyöriä, joiden omintakeinen piirre oli takapyörän keskiölle asennettu viisisylinterinen pyörivä tähtimoottori. Pian yhtiö esitteli sähkövoimalla liikkuvan, hevosettoman brougham-vaunun ja vuonna 1898 Léon Bolléen suunnitteleman voiturette-kolmipyörän. Tämä ajoneuvo ei kuitenkaan ollut Darracqille kaupallinen menestys, ohjausjärjestelmä oli ongelmallinen, viisiportainen, hihnavetoinen voimansiirto ei myöskään tominut ongelmitta ja kuumaputkisytytys teki moottorista karkeatoimisen. Darrcq ei tosin ollut ongelmineen yksin, samat murheet vaivasivat kaikkia hevosettomien ajoneuvojen valmistajia, etenkin niitä, jotka valmistivat polttomoottorin avulla liikkuvia ajoneuvoja.
1900-luku
Vuonna 1900 yhtiö valmisti ensimmäisen, omaa suunnittelua olevan polttomoottorikäyttöisen autonsa. Voiture legére-tyyppisen auton (riisuttu malli, usein kilpa-auto, joka kokonsa perusteella sijoittuu voituretten ja "oikean" auton väliin) suunnitteli yhtiön tekninen johtaja Paul Ribeyrolles. Voimanlähteenä siinä oli 6,5-hevosvoimainen, 785 cm3:n 1-sylinterinen moottori, voimansiirto tapahtui akselivedolla ja vaihteisto oli kolmeportainen. Autosta ei muodostunut sellaista menestystä kuin toivottiin, niitä valmistettiin ainoastaan sata kappaletta. Vuonna 1902 Darracq solmi saksalaisen Adam Opel AG:n kanssa yhteistyösopimuksen, jonka perusteella Saksassa alettiin valmistaa Opel Darracq -nimellä autoja joissa oli Darracqin alusta ja kaksisylinterinen moottori ja Opelin valmistama kori.
Automobiles Darracq vaurastui niin, että vuonna 1903 ostajille voitiin tarjota neljää erilaista mallia: 1,1-litrainen yksisylinterinen, 1,3- ja 1,9-litraiset kaksisylinteriset ja 3,8-litrainen nelisylinterinen. Vuonna 1904 yhtiö siirtyi autojensa alustarakenteessa prässätyn teräksen käyttöön, aiemmin runko oli ollut sandwich-rakenteinen, jossa kahden puupalkin välissä oli jäykisteenä teräspeltilevy. Uutena mallina esiteltiin Flying Fifteen, jonka runko oli täysin teräspellistä prässätty, voimanlähteenä autossa oli 3,0-litran nelisylinterinen moottori. Mallista muodostui myyntimenestys, jonka avulla yhtiö sai haltuunsa Ranskan silloisista ajoneuvomarkkinoista kymmenen prosentin osuuden.
Vuonna 1907 Darracq myös perusti Sociedad Anonima Espanola de Automoviles Darracq:in Vitoriaan Espanjaan.
Yhtiö alkoi kilpailemaan autokilpailuissa saadakseen julkisuutta tuotteilleen. Paul Baras ajoi Darracq:lla uuden nopeusennätyksen 167 km/h Ostendissa Belgiassa vuonna 1904. Toinen ennätys syntyi vuonna 1905, kun Victor Héméry ajoi V8-moottorisen Special-autonsa nopeuteen 175 km/h, Arlessissa Ranskassa.
Kuuluisa kilpa-ajaja, joka ajoi Darracqilla oli Vincenzo Florio. Florio tunnetaan myös Targa Florio -autokilpailun perustajana.
Vuonna 1913 Alexandre Darracq myi yhtiön brittiläisille sijoittajille. Ensimmäisen maailmasodan aikana yhtiö tuotti sotamateriaalia. Sodan jälkeen vuonna 1919 Darracq osti brittiläisen Talbotin ja Talbotit markkinoitiin sen jälkeen nimellä Talbot-Darracq. Vuonna 1920 yhtiö toiminta organisoitiin uudelleen ja nimeksi tuli Sunbeam-Talbot-Darracq (STD). Vuonna 1935 Rootes Group osti yrityksen.
