Ford Mustang mk1
| Ford Mustang | |
|---|---|
| |
| Valmistaja ja valmistusmaa | Ford,  Yhdysvallat
|
| Valmistusaika | 1964–1973 |
| Luokka | Urheiluauto |
| Kori | 2-ovinen coupé 2-ovinen avoauto 2-ovinen fastback |
| Suunnittelija | Gale Halderman |
| Pohjalevy | |
| Moottori | R6, V8 |
| Iskutilavuus | n. 2800–7000 cm3 |
| Teho | 71–280 kW |
| Voimanvälitys | Takaveto |
| Kiihtyvyys | |
| Huippunopeus | |
| Kulutus | |
| CO2-päästöt | g/km |
| Hintaluokka | 37.100 € (1965, v. 2013 kerroin) |
| Edeltäjä | |
| Seuraaja | Ford Mustang II |
| Saman luokan autoja | Chevrolet Camaro Pontiac GTO Dodge Challenger Dodge Charger |
Ensimmäisen sukupolven Ford Mustang esiteltiin yleisölle Suomessa Jyväskylässä ARE Oy:n autonäyttelyssä 12.4.1964 [1], eli päivää aiemmin kuin Yhdysvalloissa, jossa se esiteltiin 13.4. alkaneessa New Yorkin autonäyttelyssä. Ensimmäisiin malleihin oli saatavana joko 170-kuutiotuumainen rivikuutonen tai 260-kuutiotuumainen veekahdeksikon. Mustangista tuli menestys. Ensimmäiset 100 000 autoa myytiin muutamassa kuukaudessa. Miljoonan valmistetun Mustangin raja rikottiin kahdessa vuodessa.
Mustang ei kuitenkaan ollut tekniikaltaan mitenkään erikoinen auto. Siinä oli tavalliseen tapaan kierrejousin erillisjousitetut etupyörät, takaveto, ja jäykkä taka-akseli. Kori oli pienehkö, mutta ulkonäöltään menevä ja "herkullinen" (TM). Se oli koristeltu amerikkalaiseen tapaan kromilistoin. Se ei ollut varsinainen urheiluauto, mutta sen suorituskyky oli vaikuttava. Varsinkin V8-moottorin pakoäänet uhkuivat voiman tuntua.
Korimalleja oli kolme: kovakattoinen coupé (hardtop), avoauto (convertible) ja viistoperäinen fastback. Mustangissa oli vakiona erilliset etuistuimet (verhoilu keinonahkaa) ja erikoispölykapselit. Vaihteenvipu oli lattialla. Etuistuimille sai lisävarusteeksi lantioturvavyöt. Ohjauspyörässä oli alumiinikeskiö. Alkuajan vaakasuora mittaristo taas ei poikennut mitenkään tavanomaisen perheauton mittaristosta.
Vuonna 1969 Mustangista tuli uusi, keulan ilmeen muuttumisen myötä agressiivisemman näköinen malli. Sarjan tehokkaimman mallin Super Cobra Jet 428:n moottorin teho oli 360 hevosvoimaa. Vuonna 1971 korin muotoja muutettiin jälleen. Silloin tuli kuuluisa malli Boss 302. Moottori vaihtoehtoja oli kymmenen, joista kolme oli kuusisylinterisiä. Voimakkain moottori oli 7.0 litran Boss 429, jonka moottori tuotti 280 kW (380 hv, 375 us-hv).
Sisällysluettelo
Ominaisuudet
Tekniikan Maailma 8/1965. Ford Mustang (coupekorinen) maksoi Suomessa vuonna 1965 20 800 markkaa, hinta oli suhteellisen edullinen. Melutaso on alhainen, 100 km/h nopeudessa 70 fonia. Matkatavaratila on iso. Sisätilat ovat riittävät neljälle. Pääntukia ei ole.
Ajo-ominaisuudet ovat kestopäällysteisellä tiellä hyvät, auto kulkee vakaasti. Suuntavakavuus on melko hyvä, ja sivutuuli ei vaikuta kulkuun. Kuitenkin töyssyt saavat auton vaappumaan ja nopeassa ajossa iskunvaimennus on riittämätön. Kaarreajo sujuu kestotiellä hyvin (hyvät Dunlop SP renkaat), auto hieman aliohjautuu. Ohjaus on turhan hidas (5 kierrosta), mikä vaikeuttaa soratiellä ajoa (yhdessä huonon iskunvaimennuksen kanssa).
Vaihteisto (4-v) toimii täsmällisesti. Kojelaudan mittarit ovat selkeät, mutta Rally-Pack'in kierroslukumittaria (lisävaruste) on hankala lukea. Edessä ja takana ovat rumpujarrut, joiden tehossa on toivomisen varaa. Ongelmana on myös jarrujen häipyminen toistuvissa jarrutuksissa. Lisävarusteena sai etupyöriin levyjarrut. Takajousituksena ovat pitkittäiset lehtijouset ja jäykkä taka-akseli. Omapaino 1335 kg, painonjakauma 57 % edessä ja 43 % takana.
V8-moottorin iskutilavuus on 4738 cm³, sylinterin mitat 101,6 × 72,9 mm. Suurin teho on 140 kW (DIN, 190 hv), liioitteleva SAE bruttoteho 164 kW /4800 r/min (220 hv). Suurin vääntömomentti 407 Nm /3200 r/min (41,5 kpm), normi ei tiedossa.
TM ei mitannut kiihtyvyyttä olosuhteiden vuoksi, mutta lainasi Auto motor und sport -lehteä, joka mittasi Ford Mustangin (140 kW) kiihtyvyydeksi 0–100 km/h 9 sekuntia ja 0–160 km/h 23,5 sekuntia. Kulutukseksi Tekniikan Maailma 8/1965 mittasi 140 km/h keskinopeudella 15,4 l/100 km ja kaupunkiajossa 17,2 l/100 km. [2]
1967–1968
Mustang sai ensimmäisen kasvojenkohotuksensa mallivuodelle 1967. Kasvaneen pituuden, leveyden ja korkeuden myötä matkustamo ja tavaratila olivat aiempaa isommat. Mallivuodelle 1967 Mustangin sisutus muuttui täysin.
Vuodelle 1968 etuistuinten vakiovarusteeksi tuli kolmipisteturvavyö (vuonna 1967 olkavyö oli lisävaruste). Muita 1968 turvallisuusvarusteita olivat energiaa absorboivat ohjauspyörä ja rattiakseli sekä äärivalot ja sivuheijastimet edessä ja takana.
1969–1970
Mallivuodelle 1969 Mustang sai lisää kokoa. Akseliväli pysyi edelleen alkuperäisessä 108 tuumassa, mutta pituus ja leveyttä kasvoivat. Myös auton paino nousi.
Mallivuodelle 1969 esiteltiin Mach 1 -versio, jossa yhdisteltiin kisakoneen ja GT-auton ominaisuuksia. Siinä oli teippiraidoitus, kaksoispakoputkisto, mattamusta konepeitto valescoopilla sekä NASCAR-tyyppinen konepeiton pinnikiinnitys. Mallivuodelle 1969 esiteltiin myös Grande-versio, jossa oli pehmeämpi jousitus, erikoispaksu äänieristys, istuimien tekstiili-vinyyliverhous, teak-sävytetty kojetaulu ja mittaristo, puujäljitelmä-ohjauspyörä jne.
1971–1973
Mallivuoden 1971 Mustang esiteltiin syyskuussa 1970. Uusi malli oli jälleen kasvanut kokoa. Vuonna 1973 esiteltiin viimeiset avo-Mustangit, kunnes avoauto-korimalli palasi vuonna 1982.
Kiristyneiden päästövaatimusten takia Boss 351 -malli ja 429-moottori jäivät pois valikoimasta vuoden 1971 jälkeen, jolloin 351 V8:t jäivät suurimmiksi moottoreiksi vuosina 1972 ja 1973. Vuosi 1972 oli Fordin suuritehoisten muskeliautojen viimeinen. Vuosimalliin 1973 puskurien koko kasvoi uusien turvallisuusvaatimusten vuoksi.
Shelby Mustang
Ford antoi Caroll Shelbylle tilauksen rakentaa Mustangista oikea urheiluauto. Tuloksena syntyivät mallit 350 ja 500 GT. Niissä oli tehokkaammat jarrut, paremmat ajo-ominaisuudet, hyvä suorituskyky, nopeampi ohjaus, paremmat jouset ja iskunvaimentimet kuin tavallisissa Mustang-malleissa. Nykyisin Shelby Mustangit ovat kysyttyjä ja arvokkaita harvinaisuuksia.
Moottorit
| Malli | Moottori | Iskutilavuus | Teho | Vääntö | Mallivuodet | |
|---|---|---|---|---|---|---|
| 170 | R6 | ? cm3 | ? kW (? hv) @ ? r/min | ? Nm @ ? r/min | 1965–1966 | |
| 200 | R6 | ? cm3 | 88 kW (120 hv) @ ? r/min | ? Nm @ ? r/min | 1964–1968 | |
| 250 | R6 | ? cm3 | ? kW (? hv) @ ? r/min | ? Nm @ ? r/min | 1971–1973 | |
| 260 | V8 | Windsor | ? cm3 | ? kW (? hv) @ ? r/min | ? Nm @ ? r/min | 1964 |
| 289 | V8 | Windsor | 4738 cm³ | 140 kW (190 hv) @ 4800 r/min | 407 Nm @ 3200 r/min | 1965 |
| 289 | V8 | Windsor | ? cm3 | 165 kW (225 hv) @ ? r/min | ? Nm @ ? r/min | 1966 |
| 289 | V8 | Windsor | ? cm3 | 199 kW (271 hv) @ ? r/min | ? Nm @ ? r/min | 1967 |
| 302 | V8 | Windsor | ? cm3 | 162 kW (220 hv) @ ? r/min | ? Nm @ ? r/min | 1968 |
| Boss 302 | V8 | ? cm3 | ? kW (? hv) @ ? r/min | ? Nm @ ? r/min | 1969–1973 | |
| 351 | V8 | Windsor | 5769 cm3 | ? kW (? hv) @ ? r/min | ? Nm @ ? r/min | 1969–1973 |
| 351 | V8 | Cleveland | 5769 cm3 | ? kW (? hv) @ ? r/min | ? Nm @ ? r/min | 1969–1973 |
| 390 | V8 | FE | ? cm3 | 235 kW (320 hv) @ ? r/min | ? Nm @ ? r/min | 1967–1970 |
| 427 | V8 | FE | ? cm3 | ? kW (? hv) @ ? r/min | ? Nm @ ? r/min | 1967–1968 |
| Super Cobra Jet 428 | V8 | FE | 7033 cm3 | 246 kW (335 hv) @ ? r/min | ? Nm @ ? r/min | 1969–1970 |
| Boss 429 | V8 | 385 | ? cm3 | 276 kW (375 hv) @ ? r/min | ? Nm @ ? r/min | 1969–1973 |
Mitat
| Pituus | 4610 mm |
| Leveys | 1730 mm |
| Korkeus | 1300 mm |
| Akseliväli | 2740 mm |
| Raideleveys (e/t) | 1420 / 1420 mm |
| Omapaino | 1335– kg |
Mitat koskevat 1965 mallia 4,7 litran moottorilla.
Lähteet
- Artikkeli käyttää sisältöä englanninkielisen Wikipedian Ford_Mustang_(first_generation)-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.
- Artikkeli käyttää sisältöä Wikipedian Ford_Mustang_(1964)-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.
- ↑ https://fi.wikipedia.org/wiki/Ford_Mustang_(1964), perustuen kirjaan Olli J. Ojanen: Autot ja autoilu Suomessa 60-luvulla, s. 72. Helsinki: Alfamer Kustannus Oy, 2002. ISBN 952-5089-71-1.
- ↑ Tekniikan Maailma 8/1965
