Abarth 205

Abarth 205 Vignale Berlinetta
Kategoria	Gran Turismo
Valmistaja	Abarth & C. S.r.l
Edeltäjä	Abarth 204A
Tekninen erittely
Moottori	Fiat-Abarth
Polttoaine
Voiteluaine
Renkaat
Kisahistoria
Ensimmäinen kilpailu	Coppa Intereuropa 1950
Tunnetuimmat tallit
Tunnetuimmat kuljettajat	Guido Scagliarini

Abarth 205 on italialaisen Abarthin vuonna 1950 valmistama moottoriurheiluun tarkoitettu auto. Autoja valmistettiin kolme kappaletta ja yksi niistä oli mahdollisen pienen luksusurheiluautojen sarjan prototyyppi.

Taustaa

Vuonna 1947 Ferdinand Porschen tiimi tuli vetämään italialaisen kilpa-ajajan ja teollisuusmiehen Piero Dusion johtaman Cisitalian kilpa-auton kehityshanketta. Yhtiön muut avainhenkilöt olivat Carlo Abarth, itävaltalainen insinööri Rudolf Hruska sekä kilpa-ajaja Piero Taruffi. Hyvin läheiset ihmissuhteet yhdistivät Abarthin ja Porschen perheet niin vahvasti, että Abarthin työnantaja ja Cisitalian pääomistaja Piero Dusio oli maksanut erittäin suuret lunnaat vapauttaakseen Porschen, jota pidätettiin vuonna 1947 epäoikeudenmukaisesti Ranskassa vankina. Kehitteillä oleva auto oli Cisitalia 360, joka oli varustettu 1500 cm³:n 12-sylinterisellä bokserimoottorilla.

Cisitalia 204A

Cisitalia-tuotemerkin urheilujohtaja Carlo Abarth työskenteli yksipaikkaisen Cisitalia D26 -auton parissa, kasvatti moottorin iskutilavuutta ja lisäsi tehoa sekä muokkasi jousitusta, mikä paransi ajettavuutta kaarteissa. Auton parantuneesta kilpailukyvystä huolimatta Carlo Abarth ei ollut tyytyväinen tulokseen ja insinööri Luciano Scholzin kanssa hän päätyi luomaan uuden projektin numerolla "204A". Voimanlähteeksi valikoitui edelleen klassinen ja erittäin vankka Fiat 1100, kahdella Weber 36DR4SP -kaasuttimella.

Tuolla aikakaudella Grand Prix -autojen ihanteellisena akselivälinä pidettiin 2400 millimetriä, joten 204A-rungon 2100 mm:n akseliväli oli epätyypillisen lyhyt. Alumiinisen keskiputken ympärille rakennettu runkokehikko yhdisti hyvän kiertojäykkyyden ja keveyden. 204A:n kokonaismassa oli ainoastaan 510 kg, kun se muilla valmistajilla oli tyypillisesti 600 kg:n nurkilla. Ensimmäinen Cisitalia 204A osallistui kilpailuun 9. toukokuuta 1948, kuljettajanaan Adolfo Macchieraldo. Auto otti ensimmäisen voittonsa 13. kesäkuuta 1948 Mantovan radalla.

Abarth Cisitalia 204A

Tammikuussa 1949 Cisitalia-yhtiö asetettiin selvitystilaan ja valtuutettiin jatkamaan toimintaansa sen Grand Prix -mallin loppuun saattamiseksi. Carlo Abarth näki näin kaiken työnsä urheiluautojen parissa katoavan ja päätti Guido Scagliarinin kanssa perustaa yrityksen Abarth & C., jatkaakseen Cisitalia Sport -joukkueen urheilutoimintaa. Hänen irtisanomiskorvauksensa ja Scagliarinin pääoman avulla he ostivat kaksi valmista Cisitalia 204A:ta, Cisitalia D46 1200:n ja paljon varaosia sekä autoja joita ei oltu vielä koottu. Ainoa uudelle Abarth-yhtiölle asetettu rajoitus oli, että sen piti valmistaa autoja vielä vähintään vuoden ajan Cisitalia-brändillä.

Noudatettuaan tarkasti tätä rajoitusta, 204A:ssa oli keväästä 1950 lähtien Abarth-logo. Ensimmäinen Abarth 204A:n voittama kilpailu oli 10. huhtikuuta 1950 Sisilian Palermossa ajettu Monte Pellegrinon mäkikilpailu. Tämä oli samalla myös mallin viimeinen kilpailu. Tapahtumassa auton kuljettajana toimi Tazio Nuvolari, jolle kilpailu oli myös hänen uransa viimeinen.

Abarth 205A

Abarth 204 A:n hyvien tulosten ja pakoputkiensa jatkuvasti kasvavan myynnin rohkaisemana Carlo Abarth aloitti uuden urheilullisen coupe-mallin rakentamisen. Täysin uudelle alustalle valmistettava Abarth 205A oli tarkoitettu kilpailemaan urheiluautojen luokassa radalla, mutta sen pohjalta ajateltiin olevan mahdollista saada myyntiin myös siviiliversio.

Abarth 205A:n voimanlähteenä on yksinkertainen ja vankka, nelisylinterinen Fiat 1100 -moottori, varustettuna Abarth-virityssarjalla, joka sisältää modifioidun imusarjan, kaksi 2-kurkkuista Weber-kaasutinta ja mittatilaustyönä valmistetun pakosarjan. Näillä muutoksilla pieni, 1089 cm³:n moottori tarjoaa 83 hv:n tehon, joka oli vakioversioihin nähden vaikuttava lukema. Neliportainen vaihteisto tuli myös tavallisesta Fiat 1100:sta. Carrozzeria Vignale sai tehtäväkseen suunnitella ja valmistaa alumiinikorin, muotoilu on lähtöisin Giovanni Michelottin kynästä.

Monzan radalla ajetun debyyttinsä jälkeen 205A Berlinetta esiteltiin virallisesti vuoden 1950 Torinon autonäyttelyssä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Abarth esitteli autojaan näyttelyssä. Pian tämän jälkeen valmistui toinen auto ja molemmat kilpailivat Italian tärkeimmissä kilpailuissa kaudella 1950. Kolmas auto valmistui vuoden 1951 alussa ja se oli ylellisin, varustettuna hieman erilaisella Fiat-moottorin versiolla, jonka iskutilavuus nostettiin Abarthilla 1187 cm³:iin. Malli esiteltiin Torinon autonäyttelyssä vuonna 1951. Tämä versio oli tarkoitus ottaa pienimuotoiseen sarjatuotantoon, mutta sen hinta oli hyvin lähellä 2-litraisen Ferrarin hintaa, eikä Abarthin autosta tullut yhtään tilausta.

Kilpailutoimintaan liittyvät valtavat kustannukset painoivat voimakkaasti aloittelevaa yritystä ja saivat Carlo Abarthin pitämään viisaampana luopua kilpailusta ja keskittyä korkean suorituskyvyn pakojärjestelmien kehittämiseen. Näiden kolmen kilpa-auton lisäksi Abarth valmisti myös neljännen saman linjan auton, Ghian korilla, joka debytoi Torinossa vuonna 1953.