Wolseley Motors
| Wolseley Motors | |
|---|---|
| Yrityksen perustuspaikka | |
| Toiminnassa | 1901 – 1975 |
| Yhtiön kohtalo | Yhtiön toiminta lopetettu |
| Kokonais valmistusmäärä | |
| Suosituin malli | |
| Seuraaja | |
| Wolseley (automerkki) | |
|---|---|
| Poistunut käytöstä | 1975 |
| Nykyinen omistaja | SAIC Motor |
| Aiemmat omistajat | Vickers, Sons and Maxim (1901–1927) William Morris (1927–1935) Morris Motors (1935–1952) BMC (1952–1967) British Leyland (1967–1986) Rover Group (1986–1988) British Aerospace (1988–1994) BMW (1994–2000) MG Rover (2000–2005) NAC (2005–2007) |
Wolseley Motors oli vuonna 1901 perustettu englantilainen konepajayhtiö. Henkilöautojen lisäksi se valmisti historiansa aikana mm. kuorma-autoja, kaksikerrosbusseja, vaihteistoja, voimansiirtomekaniikkaa, metallintyöstökoneita, eri kokoisia ja tehoisia moottoreita vesi-, ilma- ja raideliikenteeseen, mitä erinäisimpiä sotateollisuuden komponentteja, tykistön ammuksen kuoria ym.
Monien omistajavaihdosten ja fuusioiden kautta Wolseley-automerkki oli 1970-luvun alussa osa jättimäistä British Leyland -konsernia. Brittiläisen autoteollisuuden vaikeuksien, ja emoyhtiönsä uudelleenjärjestelyjen myötä Wolseley lakkasi yhtiönä olemasta vuonna 1975. Saman vuoden lokakuussa valmistui viimeinen Wolseley-merkkinen auto, 18-22. Nykyisin merkin omistaa kiinalainen valtionyhtiö SAIC Motor Corporation Limited.
Sisällysluettelo
Historia
Alkutaival
Automerkin ja sitä valmistaneen yhtiön synty ajoituu vuosien 1895–1896 tienoille, jolloin Wolseley Sheep Shearing Machine Company Ltd:n työnjohtajana toiminut, 30-vuotias Herbert Austin, kiinnostui moottoreista ja automobiileista. Koska yhtiön valmistamien lampaan keritsemislaitteiden menekki oli varsin sesonkiluontoista, Austin halusi kehittää tälle lisätuotantoa. Talven 1895-96 aikana hän valmisti oman versionsa ranskalaisen Léon Bolléen ajoneuvosta, jollaisen hän oli nähnyt Pariisissa. Kun kävi ilmi, että eräs brittiläinen liikemiesryhmä oli jo ostanut tämän ajoneuvon valmistusoikeudet, Austinin oli tehtävä uudet suunnitelmat itse. Vuonna 1897 paljastettiin toinen Wolseley-auto, Wolseley Autocar No.1. Rakenteeltaan se oli kolmipyöräinen, yksi pyörä edessä, kaksi takana. Moottori oli sijoitettu keskelle, takapyörissä oli erillistuenta ja se kykeni kuljettamaan kaksi selät vastakkain istuvaa henkilöä. Vaikka ajoneuvoa mainostettiin lehti-ilmoituksin, yhtä ainutta ei mennyt kaupaksi. Vuonna 1899 oli vuorossa kolmas Wolseley-auto, nelipyöräinen "Voiturette". Austin otti tuotelinjaan myös polkupyörät, joita myytiin "Wolsit"-nimen alla. [1][2]
Seuraava nelipyöräinen auto valmistui vuonna 1900, siinä ohjauskampi oli jo korvattu ohjauspyörällä. Ensimmäiset yleisölle myydyt Wolseley-autot perustuivat "Voiturette"-malliin, mutta niiden teollinen tuotanto lähti käyntiin vasta vuonna 1901, ja tällöin autoja valmistava yhtiö oli jo vaihtanut omistajaa. Ao. vuonna konepajayhtiö Vickers oli osakkaana rahoittamassa Birminghamiin perustettavaa, autojen ja koneiden valmistukseen erikoistunutta tehdasta. Wolseley kuitenkin menetti mielenkiintonsa autojen valmistukseen ja vuonna 1901 Vickers, Sons and Maxim osti sen osuuden yhtiöstä, joka jatkoi toimintaansa Wolseley Tool and Motor Car Company Ltd -nimisenä, johtajanaan Herbert Austin. Austin oli uuden Wolseley-yhtiön komennossa hetken aikaa, ennenkuin hän sanotui irti toimestaan ja perusti vuonna 1905 omaa nimeään kantaneen Austin Motor Company -yhtiön. [1]
Ennen I maailmansotaa
Vuonna 1905 Wolseley hankki omistukseensa coventrylaisen Siddeley Autocar Companyn, jonka perustaja John Davenport Siddeley siirtyi johtamaan konsernia, Austinin lähdettyä talosta. Yhtiö valmisti autoja Wolseley-Siddeley -nimellä vuoteen 1909 asti, jolloin John Siddeley irtisanoutui toimestaan.
Vuonna 1907 Wolseley oli aloittanut polttomoottori-generaattoribussien valmistuksen yhteistyössä teollisuusyhtiö British Thomson-Houston Co:n (BTH) kanssa. Siddeleyn irtisanouduttua Wolseleyn johtoon pestattiin BTH:lta Ernest Hopwood. Samalla yhtiön valmistamien autojen nimeksi palasi pelkkä "Wolseley".[3]
Vuosina 1911 – 1915 valmistettu Wolseley 16/20 HP -mallia oli luokassaan Englannin myydyin auto. Siinä oli 3080 cm3 moottori, teholtaan 20 hv. Vaihteita oli neljä. 16/20 HP:n huippunopeus oli yli 60 km/h.
Vuonna 1911 Wolseley toimitti kolme moottorirekeä kapteeni Robert F. Scottin katastrofaalisesti päättyneelle Etelänavan valloitusretkelle. Myös saksalainen Antarktiksen tutkimusryhmä jätti Wolseleylle tilauksen vastaavantyyppisistä laitteista.
Vuonna 1912 Wolseley aloitti kuorma- ja hyötyajoneuvojen valmistuksen. Tultaessa vuoteen 1914, Wolseleylla oli tarjolla kuusi eri painoluokkien hyötyajoneuvoa; 12 cwt:n pakettiautosta 40-hevosvoimaiseen viiden tonnin kuorma-autoon. Hyötyajoneuvojen ottaminen tuotelinjaan vaati Adderley Parkin tehtaan laajennusta. Samalla sinne siirrettiin pienen ja edullisen Stellite-automerkin valmistus. Merkin autot olivat Wolseleyn suunnittelemia, mutta niiden valmistuksesta oli vastannut Vickersin tytäryhtiö Electric and Ordanance Accessories Co Ltd.[3]
Vuonna 1912 yhtiö sai venäläiseltä kreivi Pjotr Petrovits Šilovskilta toimeksiannon rakentaa kaksipyöräinen Gyrocar, jollainen oli kuvailtu kirjailija Kenneth Brownin teoksessa Two Boys in a Gyrocar. Wolseley toimitti halutunkaltaisen ajolaitteen tilaajalleen vuonna 1914.
Wolseley Italy ja Wolsit
Vuonna 1907 Macchin veljekset perustivat Italian Lombardiaan, Legnanon kaupunkiin, Wolsit Officine Legnanesi Autmobili -nimisen yrityksen, joka valmisti lisenssillä Wolseley-autoja. Näillä autoilla osallistuttiin vuonna 1907 useisiin moottorikilpailuihin. Wolsit-autojen valmistus loppui jo vuonna 1909, mutta yhtiö jatkoi korkealaatuisten polkupyörien valmistusta. Vuosina 1910-1914 milanolainen teollisuusmies Emilio Bozzi valmisti moottorituja polkupyöriä nimellä Ciclomotore Wolsit.
Wolseley Motors Limited 1914
Vuonna 1913 Wolseley oli 3000 auton vuosituotannollaana Britannian suurin henkilöautojen valmistaja. Vuonna 1914 yhtiön nimeksi vaihtui Wolseley Motors Limited. Yhtiö aloitti samalla nimellä toiminnot myös Kanadan Montrealissa ja Torontossa. Suuren sodan päätyttyä tämän yhtiön nimeksi muutettiin British and American Motors.[4]
Wolseley oli yksi British Motor Corporationin monista automerkeistä. Viimeinen Wolseley oli vuosina 1972–1975 valmistettu Wolseley Six (BMC ADO17).
Wolseley Suomessa
Wolseley on Suomessa harvinainen merkki, Suomen ajoneuvorekisterissä oli vuoden 1999 lopussa vain neljä Wolseley:tä vuosilta 1960–1970. Suomessa Wolseley-autoja myytiin 1950- ja 1960-luvuilla vain muutamia kymmeniä. Maahantuojana toimi Oy Voimavaunu Ab, jolla oli myös muiden BMC-autojen edustus, esimerkiksi MG ja Morris. Wolseleyn mallit olivat muita British Motor Corporationin autoja selvästi kalliimpia. Esimerkiksi vuosimallin 1965 Wolseley Hornet, joka oli käytännössä paremmin varustettu Austin/Morris Mini, maksoi 8300 markkaa, kun Morris Minin hinta oli 5960 markkaa.
Wolseley Six, vm. 1972
Wolseley Hornet, Riley Elf
Lähteet
- Marco Ruiz: Suuri autokirja, s. 24. Suomentaja Jussi Juurikkala. Tammi, 1985.
- Olli J. Ojanen: Autot ja autoilu Suomessa 60-luvulla, s. 151. Alfamer Kustannus Oy, 2002.
- Onni Pohjanen ja Arvo I. Walli: Uusi autokirja (20. painos), s. 516–529. WSOY, 1965.