Citroën Traction Avant
| Citroën Traction Avant | |
|---|---|
| |
| Valmistaja ja valmistusmaa | Automobiles Citroën S.A., (Michelin-konserni)  Ranska, Pariisi Belgia, Vorst Saksa, Köln Iso-Britannia, Slough Tanska, Kööpenhamina
|
| Valmistusaika | 1934 – 1957 |
| Luokka | Ylempi keskiluokka |
| Kori | Berline Limousine Familiale Faux-cabriolet Cabriolet Commerciale |
| Suunnittelija | André Lefébvre Flaminio Bertoni |
| Pohjalevy | |
| Moottori | R4, R6 |
| Iskutilavuus | 1303–2867 cm3 |
| Teho | 24–57 kW (32–77 hv) |
| Voimanvälitys | Etuveto |
| Kiihtyvyys | |
| Huippunopeus | 100–130 km/h |
| Kulutus | 11 l/100 km |
| CO2-päästöt | g/km |
| Hintaluokka | 8.000–10.200 € (1939) |
| Edeltäjä | Citroën C4 Citroën C6 |
| Seuraaja | Citroën ID Citroën DS |
| Saman luokan autoja | |
Traction Avant on ranskalaisen Citroënin vuosina 1934–1957 (pl. 1940–45) valmistama mallisarja.
Traction Avant oli innovatiivinen malli, sillä etuveto, itsekantava kokoteräksinen kori, neljän pyörän hydrauliset jarrut ja etupyörien erillistuenta eivät olleet ajoneuvojen valmistuksen valtavirtaa sen tullessa markkinoille. Näiden ominaisuuksien valossa Traction Avant ei ollut vanhanaikainen vielä sen valmistuksen päättyessäkään. Autoja valmistui kaikkiaan noin 759 000 kappaletta.[1]
Sisällysluettelo
Historia
Traction Avantin synty liittyy hyvin vahvasti André Citroënin innovatiiviseen luonteeseen teollisuusmiehenä. Hän halusi kehittää uusia tapoja toimia ja halusi autojensa erottuvan kilpailijoittensa tuotteista. Siksi uuden mallin voimansiirroksi valittiin valtavirrasta poiketen etuveto.
Auton teknisen suunnittelun päävastaavana toimi insinööri André Lefébvre ja korin muodoista vastasi italialainen Flaminio Bertoni. Suunnittelu alkoi maaliskuussa 1933. Suunnitteluprojektin koodina käytettiin lyhennettä PV, joka tuli sanoista la petite voiture (pikkuauto).
André Citroën olisi halunnut varustaa uuden automallinsa automaattivaihteistolla, jollaisen oli nähnyt Pariisin autonäyttelyssä 1920-luvulla. Ajatuksesta luovuttiin ja tilalle suunniteltiin kolmivaihteinen käsikäyttöinen vaihteisto, joka oli ensimmäisissä malleissa liian heikko. Vaihteistoa pian vahvistettiin kestämään moottorin vääntö, jonka jälkeen se toimi tyydyttävästi. Vaihteita on kolme, joista ykkönen synkronoimaton, kakkonen ja kolmonen synkronoituja.
Tärkeimmille jälleenmyyjille uutuus esiteltiin jo 24.3.1934. Lehdistölle esiteltiin uusi Citroën huhtikuun 18. päivänä 1934, ja tuotanto alkoi saman vuoden toukokuussa, aluksi mallilla 7 CV, jossa oli 1,3-litrainen moottori. Ensimmäinen ostaja sai autonsa 3.5.1934. Uudelle mallille annettiin lisänimi "Traction" (vetävä voima), jotta se erottuisi kilpalijoiden takavetoisista autoista (propulsion = työntävä voima). Kansan suussa autosta tuli "Citroën traction avant" eli sananmukaisesti käännettynä "etuvetoinen Citroën". Tehdas otti nimen sittemmin viralliseen käyttöön.
Traction Avant tuli suunnittelupöydältä tuotantoon hyvin nopealla aikataululla. Tämä ei mahdollistanut riittävää prototyyppivaiheen testausta, joka pian ilmeni vakavina ongelmina. Vetonivelien kestävyys oli heikko ja niiden pettäminen lopetti matkanteon siihen paikkaan. Pahimmassa tapauksessa etupyörä saattoi irrota. Itsekantavan korin jäykkyys oli huono ja johti sen vääntymiseen. Tämä aiheutti ongelmia ovien kiinni pysymisessä ja esim. katon hitsauskohtien repeämisiä. Tämä korostui etenkkin pitkän akselivälin malleissa. Uusi moottori kärsi erilaisista lastentaudeista eikä vaihteistokaan selvinnyt ongelmitta. Asiakkaiden tyytymättömyyttä lisäsi se, että Citroënin huoltoverkosto ei kyennyt korjaamaan ongelmia riittävän tehokkaasti. Tähän oli syynä se, että henkilöstä ei oltu ehditty kouluttamaan uuden mallin huoltoihin ja vikojen korjaamiseen riittävällä voluumilla. Citroënin insinöörit jatkoivat auton kehittämistä ja vuoden 1936 tienoilla tuote alkoi olla vapaa isommista laatuongelmista.[2]
Traction Avantin ajo-ominaisuudet olivat aikakauteensa nähden erinomaiset. Etuveto ja alhainen painopiste saivat auton käyttäytymään erittäin tasapainoisesti, jolloin kaarrenopeudet pysyivät korkeina heikosta moottoritehosta huolimatta. Lisäksi se oli tilavampi kuin samanikäiset kardaanivetoiset autot.
Varustelu
Vakiovarusteisiin lukeutuivat käsinelokero sekä eteen ja taakse säätyvä kuljettajan istuin. Lämmityslaite puuttui samoin kuin lasinpesulaitteisto. Tuulilasi oli alareunastaan raotettava.
Mittarivarustus oli harvinaisen runsas. Siihen kuului nopeusmittari, matka- ja trippimittarit, polttoaine- ja ampeerimittari sekä kello. Varoitusvaloja oli kaksi; akun lataus ja öljynpaine.
Korimallit
1934 Traction 7A Berline. Alkupään tuotantoa, jossa vielä pegamoidikatto.
Pitkäakselivälinen kori, Familiale kolmella istuinrivillä, Limousine kahdella.
Faux-cabriolet
Cabriolet
Découvrable (ei tehdasmalli)
Commerciale (plateau)
Commerciale (Tanskassa valmistettu)
Kehitys
7
7A
Ensimmäinen vuoden 1934 malli on 7A. R4 OHV-moottorin iskutilavuus on 1303 cm3, sylinterin mitat 72 x 80 mm, puristussuhde 5,9:1, teho 32 hv / 3200 r/min. Märät sylinteriputket, jäähdytysnesteen kierrätys pumpun avulla ja Delco-sytytysjärjestelmä. 7A:n moottori havaittiin alitehoiseksi ja sen korvasi pian 7B. Vaihteita on kolme, joista kakkonen ja kolmonen synkronoituja, ykkönen synkronoimaton.
7A tuli markkinoille keskeneräisenä ja vailla kunnollista testausta. Sitä vaivasivat erilaiset ongelmat, murtuneista pakoputkista vetonivelien rikkotumisten aiheuttamiin etupyörien irtoamisiin, vääntösauvajousien murtumat sekä korin rakenteellinen heikkous. Vesipumpusta huolimatta moottoria vaivasi ylikuumenemisen riski. 7A oli tarjolla korimalleina berline, "faux-cabriolet" (coupe) sekä cabriolet. Alkusarjan berlineissä oli pegamoidikatto, ennen kuin tehtaalle saatiin riittävän suuri prässi kattopalojen valmistusta varten. 7A-versiota valmistettiin 6000 kappaletta.[3]
7B
7A korvattiin ksäkuussa 1934 mallilla 7B. Moottorin iskutilavuutta oli nostettu 1529 cm3:iin kasvattamalla porausta aiemmasta 72 mm:stä 78 mm:iin, iskunpituuden pysyessä 80 mm:ssä. Moottorin teholukema kasvoi 35 hevosvoimaan 3200:lla minuuttikierroksella ja auto siirtyi 9 CV:n (verohevosvoima) luokkaan. Sen mallitunnuksena pidettiin silti "7". Moottoria lukuunottamatta 7B poikkeaa edeltäjästään ainoastaan joidenkin yksityiskohtien osalta, mm. konepeiton jäähdytysaukkojen peiteluukut oli muutettu raottumaan etureunastaan.
7B oli myynissä korimalleina berline, "faux-cabriolet" (coupe) sekä cabriolet, valmistusmäärä 10 000 autoa.[4]
7C
7C esiteltiin lokakuussa 1934 pidetyssä Pariisin autonäyttelyssä ja tultuaan myyntiin se korvasi 7B:n. Ensimmäiset 7C:t olivat hyvin pitkälti 7B:n kaltaisia, suurimpana erona moottori. 7C:n voimanlähteenä toimi 1628 cm3:n versio (edelleen 9 CV), jossa 72 mm:n porauksella olleeseen lohkoon oli istutettu 11 CV:n kampiakseli, jolla saatiin aikaan 100 mm:n iskunpituus. Tällä ratkaisulla haettiin mootttorituotannon rationalisointia, tehonlisäys oli ainoastaan nimellinen, 36 hv / 3800 r/min.
7C pysyi tuotannossa kesäkuuhun 1941 asti ja sai elinkaarensa aikana osakseen jatkuvaa kehitystä. Mm. lokakuussa 1935 pääsy tavaratilaan tuli mahdolliseksi ulkoa käsin avattavan luukun kautta, toukokuussa 1936 auto sai hammastanko-ohjauksen, vuonna 1938 auton ilme muuttui leveämpien lokasuojien ansiosta: Leveämät lokasuojat vaadittin koska Traction Avant sai alleen Michelinin uudet "Pilote"-renkaat ja leveämmät vanteet. Vuonna 1939 7C:n 1628 cm3:n moottorista esitellään uudistettu versio. Sen numeraaliset arvot pysyivät entisellään, mutta polttoaineenkulutusta oli saatu pudotettua humattavasti, josta syystä malli sai lisänimen "Économique".
7C oli myynissä korimalleina berline, "faux-cabriolet" (coupe) sekä cabriolet, valmistusmäärä 76 000 autoa.[5]
7S
7S (Sport) tuli myyntiin kesäkuussa 1934, samaan aikaan 7B:n kanssa. Malli on ominaisuuksiltaan sekoitus 7B:tä ja tulevaa 7C:tä, johon on lisätty 11A:n 1911 cm3:n moottori. 11 verohevosvoiman moottorin todellinen teho oli 46 hevosvoimaa. Vaikka malli käytännössä oli 11 CV "légère" (kevyt), sen kauppanimenä oli 7S, koska kaikki markkinointitoimet panostettiin 7 CV -luokan uutuuden hyväksi. Muista berline-versioista poiketen, 7S oli alusta asti tarjolla kokoteräskatolla.
7S oli myynissä korimalleina berline, "faux-cabriolet" (coupe) sekä cabriolet, valmistusmäärä alle 1500 autoa. 11AL korvasi 7S:n lokakuussa 1934[6]
Tekniikka
Kytkin oli kuiva ja yksilevyinen ja sen toiminta välitettiin polkimesta vaijerin kautta. Vaihteisto oli kolmivaihteinen ilman 1. ja peruutusvaihteen synkronointia.
Edessä oli erillisjousitus ja takana pitkittäisin tukivarsin varustettu jäykkä akseli. Sekä eteen että taakse oli asennettu vääntösauvajouset. Edessä jouset olivat pitkittäin ja takana poikittain asennetut. Jokaiselle pyörälle oli putki-iskunvaimentimet.
Moottorit
B11-koneessa oli kolmella runkolaakerilla laakeroitu kampiakseli, sylinterien sivulle sijoitettu nokka-akseli ja keinuvivut sekä painevoitelu.
| Malli | Moottori | Iskutilavuus | Teho | Vääntö |
|---|---|---|---|---|
| 7 A | R4 | 1303 cm3 | 23,5 kW (32 hv) @ ? r/min | ? Nm @ ? r/min |
| 7 B | R4 | 1529 cm3 | 25,7 kW (35 hv) @ ? r/min | ? Nm @ ? r/min |
| 7 C | R4 | 1628 cm3 | 26,5 kW (36 hv) @ ? r/min | ? Nm @ ? r/min |
| 11 AL | R4 | 1911 cm3 | 34–41 kW (46–56 hv) @ ? r/min | ? Nm @ ? r/min |
| 15 Six G | R6 | 2867 cm3 | 56,5 kW (77 hv) @ ? r/min | ? Nm @ ? r/min |
Traction Avant Suomessa
Suomessa Citroënista käytettiin lempinimeä Sitikka, esimerkiksi Tekniikan Maailman 6-7/1953 koeajossa. Umpikorinen Traction Avantin malli Berline 11 maksoi Suomessa vuonna 1953 640.000 markkaa, joka on vuoden 2013 rahana 20.288 euroa (kerroin 0,0317). Ankara tuontisäännöstely kuitenkin rajoitti saatavuutta Suomessa.
Traction Avant nykyisin
Vanhin vielä säilynyt Traction Avant on valmistusnumerolla AZ 00-18 varustettu 7A-malli, jota voi ihailla Citroënin museossa Pariisissa. Auto on siinä kunnossa missä se löydettiinkin, vailla moottoria ja etupyöriä. Sen sijaan vanhin vielä toiminnassa oleva 7A-malli on lienee valmistusnumeroltaan AZ-00-23, joka on nykyisin slovenialaisella omistajalla.
Traction Avantit ovat yhä varsin vankkoja autoja. Lähes vuosittain useat Traction Avant-harrastajat vievät autonsa mitä erilaisimpiin eksoottisiin paikkoihin ajaakseen kilpaa. Esimerkiksi vuonna 2002 30 Traction Avantin joukko ajoi Los Angelesista New Yorkiin ilman välikohtauksia.
Traction Avant valkokankaalla
Traction Avantit ovat yleisesti yhdistetty toisesta maailmansodasta kertovien elokuvien ikoneiksi. Tyypillisin klisee on musta Citroën Traction Avant, jonka matkustamosta löytyy pari mustaan pukeutunutta saksalaista Gestapo-salapoliisia. Mielikuvalle on vahvat järkiperusteet, sillä toisen maailmansodan aikoihin saksalaiset sotavoimat pitivät Traction Avantia hyvänä autona hyvien ajo-ominaisuuksien ja helpon ajettavuuden ansiosta. Myös ranskalaiset poliisit ja myös rikolliset pitivät autosta samoista syistä.
Alla muutamia elokuvaesimerkkejä:
- Elokuvassa Suuri pakoretki (The Great Escape) kolme nazi-sotilasta saivat surmansa ranskalaisten sotilaiden tulittaessa liikkuvasta autosta. Autona toimi Citroën Traction Avant.
- Elokuvan The Sound of Music loppukohtauksen pako nazien alueelta tapahtui Traction Avantilla.
- James Bondia seurattiin Citroën Traction Avantista käsin elokuvassa James Bond Istambulissa (From Russia with love).
Mitat
11CV Coupé
- Pituus: 4450 mm
- Leveys: 1670 mm
- Korkeus: 1520 mm
- Akseliväli: 2910 mm
- Maavara: 180 mm
- Raideleveys (e / t): 1374 mm / 1354 mm
- Omamassa: 1025–1170 kg
- Polttoainesäiliö: 45 l
- Moottorin öljytilavuus: 4,5 l
- Suositeltu rengaspaine (e / t): 1,2 bar / 1,4 bar
Lähteet
- Tekniikan Maailma 15/1984, sivut 34-38
- Christer Glenningin ja Bengt Ason Holmin "Vuosisatamme autot", ISBN 951-0-22831-1
- ↑ 80 vuotta etuvetoa – Citroën Traction Avant – Citroen.fi, 14. toukokuu 2014. Viitattu: 30. lokakuu 2020.
- ↑ Traction Avant – Citroen Car Club, Viitattu: 31. lokakuu 2020.
- ↑ Traction Avant 7A 1934 – Cats Citroën Net, Viitattu: 31. lokakuu 2020.
- ↑ Traction Avant 7B 1934 – Cats Citroën Net, Viitattu: 1. marraskuu 2020.
- ↑ Traction Avant 7C – Cats Citroën Net, Viitattu: 1. marraskuu 2020.
- ↑ Traction Avant 7 Sport 1934 – Cats Citroën Net, Viitattu: 1. marraskuu 2020.
