Berliet

AutoWiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Automobiles M. Berliet
Berliet logotype.jpg
Yrityksen perustuspaikka Flag of France.svg.png Ranska, Lyon
Toiminnassa 18991978
Yhtiön kohtalo Vuonna 1975 yhtiö siirtyi Renaultin omistukseen ja sen mallisto integroitiin omalla brändillään Saviemin kanssa. Vuonna 1978 molemmat sulautettiin Renault Véhicules Industriels (RVI) -yhtiöön
Kokonais valmistusmäärä
Suosituin malli
Seuraaja
Berliet-logo eri aikoina.

Berliet oli ranskalainen, Vénissieux'n kunnassa, suur-Lyonin alueella sijainnut ajoneuvovalmistaja, joka historiansa aikana valmisti henkilö-, linja-, ja kuorma-autoja sekä sotilasajoneuvoja. Yhtiö aloitti toimintansa vuonna 1899, ja lukuunottamatta vuosia 1944 – 1949, jolloin se oli Ranskan valtion hallinoima, Berliet oli yksityisomistuksessa vuoteen 1967 asti. Tuolloin ranskalainen rengasyhtiö Michelin osti sen ja liitti osaksi omistamaansa Citroënia. Uusi omistajanvaihdos oli vuorossa vuonna 1974, jolloin Michelin myi Berliet'n Renaultille, joka yhdisti sen tytäryhtiöönsä Saviemiin. Vuonna 1978 Saviem ja Berliet sulautettiin Renault Véhicules Industriels -yhtiöön. Berliet merkki häviää käytöstä vuonna 1980.

Historia[muokkaa]

Alkutaival[muokkaa]

Marius Berliet (1866–1949) oli jo nuorena kiinnostuneempi tekniikasta kuin perheen tekstiilitehtaan tuotteiden myymisestä. Hänen ensimmäisen ajoneuvonsa tilaus tehtiin vuonna 1894 ja tuo tavarankuljetuksiin tarkoitettu auto valmistui kolme vuotta myöhemmin. Berliet valmisti joitain yksisylinterisiä malleja, kunnes vuonna 1900 vuorossa oli kaksisylinterisellä moottorilla toteutettu ajoneuvo. Vuonna 1902 Berliet osti Lyon'ssa toimineen ajoneuvovalmistaja Audibert & Lavirotte'n tehdastilat ja koneet. Berliet aloitti nelisylinteristen ja teräsrunkoisten autojen valmistuksen. Arkkitehtuuriltaan Berliet'n autot muistuttivat hyvin paljon saman aikakauden Mercedes-autoja.

Vuonna 1905 Berlietä tuli tapaamaan Albert J. Pitkin, American Locomotive Companyn johtaja. Tämä vetureita valmistava yhtiö aikoi laajentaa toimintaansa autoalalle ja oli kiinnostunut 1. Targa Florio -autokilpailuun osallistuneen, ja kolmanneksi sijoittuneen, Berliet-mallin lisenssioikeuksista. Sopimus syntyi, ja sen kunniaksi Berliet otti keulamerkkiinsä amerikkalaisen höyryveturin suurine karja-auroineen. Saadut lisenssimaksut mahdollistivat yhtiön kehittämisen.[1]

Ennen ensimmäistä maailmansotaa Berliet'n mallisto kattoi teholuokat 8CV – 60CV (Cheval fiscal, verohevosvoima). Päälinja muodostui 2,4- ja 4,4-litraisista nelisylinterisistä ja yhdestä 9,5-litraisesta kuusisylinterisestä mallista. Vuosien 1910 ja 1912 välisenä aikana tuotannossa oli 1,5-litrainen (12CV) malli. Vuoden 1912 jälkeen kuusisylinterisiä malleja tehtiin vain tilauksesta.

I maailmansota[muokkaa]

Ranskan valmistautuminen tulevaan sotaan sai aikaan massiiviset tilaukset metallli- ja konepajateollisuutta harjoittavilta yhtiöiltä, ja näin jatkui koko Suuren sodan ajan. Berliet, samoin kuin Renault ja Latil, valmistivat kuorma-autoja Ranskan armeijalle. Armeijan tilausten täyttäminen edellytti yhtiön investoimista uusiin tuotantotiloihin ja koneisiin. Vuonna 1915 Berliet hankki uutta tehdasta varten 400 hehtaarin maa-alueen.

Berliet'n yhdeksi päätuotteeksi muodostui vuonna 1913 myyntiin tullut CBA-kuorma-auto. Ranskan armeija oli tilannut näitä autoja 25 000 kappaletta ja vuonna 1916 niitä valmistui 40 auton päivävauhtia. Malli pysyi tuotannossa vuoteen 1933. Aluksi sen kantavuus oli 5 tonnia, vuonna 1920 se kasvoi 10 tonniin. Berliet valmisti myös tykistön kranaatteja sekä lisenssillä Renault FT-17 -panssarivaunuja. Yhtiön palkkalistoilla oli sodan aikana n. 3150 henkilöä.[2]

Vuonna 1917 yhtiön liikevaihto oli nelinkertaistunut sodan alkuun verrattuna ja siksi yhtiömuodon muutos oli perusteltua. Berliet'stä muodostettiin osakeyhtiö Société anonyme des Automobiles Marius Berliet.

1920-luku[muokkaa]

Rauhan tultua Berliet oli samassa tilanteessa kuin muutkin sotateollisuutta harjoittaneet yhtiöt. Kapasiteettia ja työvoimaa oli yli tarpeen ja tilauskirjat olivat lähes tyhjät. Berliet'n ratkaisu tähän ongelmaan oli tuotannon raju leikkaus ja keskittyminen ainoastaan yhden henkilö- ja yhden kuorma-automallin valmistamiseen. Kuorma-automallina päätettiin pitää ennen sotaa myyntiin tullut CBA.

Henkilöautona Berliet esitteli vuonna 1919 uutusmallinsa VB:n, joka oli itse asiassa kylmän viileästi tehty kopio Dodge Brothers -yhtiön Model 30:sta, joka oli saanut hyvän maineen vankkarakenteisena autona. Pahimmoilleen tämä sattui samaan aikaan, kun sodan jälkeinen taantuma syveni kaksi vuotta kestäneeksi lamaksi, joka romahdutti henkilöautojen kysynnän hetkeksi lähes täysin. Yhtiölle, jonka henkilöautojen myynti nojasi yhteen ainoaan malliin, tämä oli tuhoisa isku. Berliet oli suunnitellut valmistavansa VB-mallia sadan auton päivävauhtia.

Yhtiö tuotti huomattavat tappiot ja vuonna 1921 rahoittajat ottivat yhtiön hallintaansa. Marius Berliet sai kuitenkin jatkaa yhtiön johdossa. Vuodelle 1922 yhtiön malliston valmistusstrategia tehtiin täydellisesti uusiksi ja tämä, yhdessä 1920-luvun taloudellisen nousukauden kanssa mahdollisti sen, että vuoteen 1929 saavuttaessa Marius Berliet pystyi hankkimaan itselleen takaisin myös yhtiön taloudellisen määräysvallan.

Vuosikymmenen puolivälissä Berliet pystyi jälleen esittelemään kattavan malliston, joka paljastettiin vuoden 1924 Pariisin autonäyttelyssä. Valikoimaan kuului neljä eri perusalustaa, jotka olivat kaikki nelisylinterisiä, jopa suurin, 3,9-litrainen versio. Malliston teholuokat olivat 7CV, 12CV, 16CV ja 18CV. Vuodesta 1925 lähtien Berliet valmisti itse omat henkilöautojen korinsa.

Vuosikymmenen loppupuolella Berliet alkoi uusilla kuusisylinterisillä malleillaan suunnata keskiluokan ylimmälle tasolle. Vuoden 1928 Pariisin autonäyttelyssä yhtiöllä oli esillä neljä mallia, joista kolme oli kuusisylinterisiä. Tämä siis vuotta ennen New Yorkin pörssiromahdusta ja sitä seurannutta suurta lamaa, joka tyrehdytti taas kerran suurien mallien kysynnän lähes kokonaan.

1930-luku[muokkaa]

Vuonna 1930 Berliet asensi koemielessä dieselmoottoreita yhtiön jo suorastaan esihistorialliseen CBA-kuorma-autoon. Vuonna 1931 Berliet valmisti erän dieselmoottorilla varustettuja GD2-kuorma-autoja.

Vuonna 1933 Berliet'n henkilöautolinjassa oli tarjolla taas ainoastaan nelisylinterisiä malleja, iskutilavuudeltaan 1,6 ja 2 litraa. Vuoden 1933 Pariisin autonäyttelyssä Berliet'llä oli esillä yksi henkilöautomalli, joka myös jäisi yhtiön viimeiseksi. Berliet Dauphine 11CV oli myös yhtiön ainoa henkilöauto, jolla oli numero- tai kirjainkoodin sijaan mallinimi. Vuoteen 1939 saavuttaessa Berliet lopetti henkilöautojen korien valmistuksen. Viimeiset muutama sata, vuoden 1939 ensimmäisen puoliskon aikana valmistettua Dauphinea, saivat Peugeot 402:n korin johon Berliet teki oman keulaosan. Tämän jälkeen Berliet keskittyi ainoastaan hyöty- ja sotilasajoneuvojen valmistukseen. Näitä olivat vuonna 1936 myyntiin tullut linja-auto PCK sekä eri painoluokkiin sijoittuneet kuorma-automallit VDC, GDR, GDM ja GPM.

Toinen maailmansota[muokkaa]

Sodan aikana Berliet'n tehdas jatkoi toimintaansa likimain normaaliin tapaan. Yhtiö toimitti akselivalloille, lähinnä Saksan sotavoimille n. 2330 kuorma-autoa sekä niiden varaosat ja tarvikkeet. Vuonna 1944 Marius Berliet tuomittiin vankeuteen yhteistyöstä miehittäjän kanssa ja yhtiö kansallistettiin. Ranskan valtio luovutti yhtiön takaisin Berliet'n perheelle vuonna 1949, mutta Marius Berliet kuoli hieman ennen tätä. Saman vuonna Berliet toi markkinoille mallin GLR, joka oli yhtiön ensimmäinen uusi sodanjälkeinen malli.

Citroën, Renault ja loppu[muokkaa]

Elokuussa 1967 annettiin ilmoitus, jonka mukaan Citroën on hankkinut omistukseensa Berliet'n. Kauppa tehtiin osakevaihtona, jossa Berliet'n omistajat saivat vastineeksi Citroënin osakkeita. Vuonna 1966, joka oli Berliet'n viimeinen vuosi itsenäisenä yhtiönä, se oli valmistanut noin 17 000 ajoneuvoa. Yrityskaupan seurauksena Citroën-Berliet'llä oli noin viiden prosentin osuus yli kuusitonnisten kuorma-autojen Ranskan markkinoista.

Vuoden 1973 öljykriisin jälkeen Citroënin emoyhtiö Michelin päätti keskittyä rengasbisnekseen ja hankkiutua eroon autojen valmistuksesta. Niinpä vuonna 1974 yhtiö myi Berliet'n Renaultille, kun taas Citroënin uudeksi omistajaksi tuli Peugeot. Renault yhdisti Berliet'n edelleen Saviemin kanssa ja vuonna 1978 se sulautti nämä uuteen Renault Véhicules Industriels -yhtiöön.

Sulauttamisen jälkeen Berliet'n nimi hävisi käytöstä ja eräs vaihe ranskalaisen ajoneuvovalmistuksen historiassa tuli päätepisteeseen 1970-luvun lopun myötä. Viimeinen Berliet-perustainen ajoneuvo oli vuonna 1971 markkinoille tullut PR100-linja-auto, jota myytiin Renaultin nimellä vuoteen 1993 asti. Toinen pikään elänyt Berliet-tuote oli panssaroitu miehistönkuljetusajoneuvo VXB-170. Yksi viimeisistä Berliet'n suunnitteluprojekteista oli kuusisylinterinen kevyt dieselmoottori, joka tuli tuotantoon vuonna 1977 ja josta vuonna 1982 tuli Renault V.I:n 06.20 ("120-poraus") -moottori.

Sotilasajoneuvoja
Paloautoja
Linja-autoja
Johdinautoja

Aiheesta muualla[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]

  1. 1^ TARGA FLORIO 6 maggio 1906
  2. Renault Trucks Corporate - Since 1894