Harry Ricardo

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Harry Ricardo vuonna 1944.

Henry Ralph "Harry" Ricardo (1885-1974) oli eräs eturivin suunnittelijoista ja tutkijoista polttomoottorien alkuvuosina.

Hän suunnitteli ja patentoi oman kaksitahtisen moottorin, henkilökohtaisesti suunnitteli moottorin, joka otettiin käyttöön I maailmansodan aikaisissa brittiläisissä tankeissa, johti polttomoottorien tutkimustyötä, jonka perusteella kehitettiin polttoaineiden oktaanilukujärjestelmä, oli apuna luistiventtiilimoottorin kehittämisessä sekä keksi dieselmoottorin esikammion, joka teki nopeakäyntisten dieselmoottorien toteuttamisen mahdolliseksi.

Elämäkerta[muokkaa]

Harry Ricardo syntyi Lontoossa vuonna 1885. Hän oli kohtuullisen varakkaan kolmelapsisen perheen ainoa poika. Vuonna 1898 Harry aloitti koulunkäynnin arvostetussa Rugby School -sisäoppilaitoksessa. Hän oli eräs ensimmäisiä ihmisiä Britanniassa, joka näki polttomoottorikäyttöisen auton, hänen isoisänsä ostaessa sellaisen.

Vuonna 1903 Harry aloitti yhdyskuntatekniikan opinnot Cambridgen yliopiston Trinity Collegessa. Vuoden 1904 lopulla hän osallistui yliopiston autoklubin tapahtumaan, jossa kilpailtiin siitä, kenen suunnittelema ajoneuvo kulkisi pisimmälle neljännesgallonalla (n. 1 litra) bensiiniä. Hänen moottoripyörämäinen ajokkinsa oli osallistuneista ajoneuvoista raskain, mutta hän voitti silti kilpailun. Professori Bertram Hopkinson sai taivuteltua Harryn siirtymään opiskelemaan sovelletun tekniikan laitokseen, josta hän valmistui vuonna 1906.

Uran alku[muokkaa]

Jo ennen valmistumistaan Harry Ricardo oli suunnitellut kaksitahtisen moottoripyöränmoottorin, jonka avulla hän tutki polttoaineseoksen muutoksien vaikutusta palamisprosessiin. Ricardon valmistuttua vuonna 1906, hän jatkoi tutkimuksiaan yliopistossa vielä vuoden ajan. Pieni Messrs Lloyd and Plaister -yhtiö ilmaisi halukkuutensa valmistaa Ricardon moottoria. Ricardo suunnitteli kaksi eri kokoista moottoria, joista pienempää myytiin vuoteen 1914 mennessä noin 50 kappaletta.

Vuonna 1909 hän suunnitteli 3,3-litraisen 2T-moottorin, serkkunsa Ralph Ricardon pienen autotehtaan tarpeisiin. Englannin kaakkoisrannikolla, Shorehamissa, sijainnut "Two Stroke Engine Company" käytti moottoria Dolphin-merkkisen autonsa voimanlähteenä. Auto oli hyvin valmistettu, mutta pian kävi ilmi, että sen valmistuskustannukset ylittivät sen myyntihinnan. Yhtiö menestyikin paremmin myymällä kaksitahtimoottoreitaan kalastajaveneiden voimanlähteeksi. Yhtiö kuitenkin kaatui vuonna 1911 ja Ralph lähti sen jälkeen Intiaan. Harry Ricardo jatkoi suunnittelemalla pieniä voimakoneita sähkövalon tuottoon. Niitä valmisti kaksi eri yhtiötä vuoteen 1914 saakka.

Ricardo Consulting Engineers[muokkaa]

Vuonna 1915 Harry Ricardo perusti uuden yhtiön nimeltä Engine Patents Ltd. Yhtiö kehitti moottorin joka toimi ensimmäisen menestyksekkään brittiläisen tankin, Mark V:n voimanlähteenä. Moottoreita valmistettiin sotilaskäyttöön yli 8000 kappaletta ja se oli ensimmäinen brittiläinen, tässä mittakaavassa tuotettu moottori.[1] Mark IX sekä brittiläinen versio Mark VIII -tankista käyttivät myös Ricardon moottoreita.

Vuonna 1917 Ricardon entinen mentori Bertram Hopkinson kutsui hänet liittymään sotaministeriön alaisuudessa toimineen Department of Military Aeronautics -tutkimuslaitoksen henkilöstöön. Hopkinson menehtyi vuonna 1918 ja Ricardo otti hänen paikkansa tekniikan tutkimuksen johtajana. Tämä oli se historian hetki, joka vaikutti huomattavassa määrin moottoreiden kehittymiseen, ei yksin Britanniassa, vaan maailmanlaajuisesti. Tutkimusosasto alkoi kehittää tasaisella vauhdilla koemoottoreita sekä julkaista niitä koskevia raportteja.

Eräs Ricardon tutkimuksen pääsuunnista oli ennakkosyttyminen, joka aiheutti moottoreiden hajoamiseen johtavaa nakutusta.[2] Tämän ilmiön tutkimista varten hän valmisti koemoottorin, jonka puristussuhde oli muutettavissa. Tutkimustulokset johtivat moottoripolttoaineiden oktaaniluokitusjärjestelmän syntyyn sekä polttoaineiden jalostuksen ja lisäaineistuksen kehittämiseen. Ricardon modifioimat Vickers Vimy -pommikoneen Rolls-Royce -moottorit, yhdessä korkeaoktaanisen polttoaineen kanssa, mahdollistivat osaltaan John Alcockin ja Arthur Brownin heinäkuussa 1919 suorittaman ensimmäisen Atlantin ylilennon.

Vuonna 1927 Harry perusti Shorehamiin Ricardo Consulting Engineers -yhtiön, josta on muodostunut eräs ajoneuvoteollisuuden merkittävimmistä konsulttiyhtiöistä.

Yhtiö kehitti 1920-30-lukujen taitteessa dieselmoottoreiden sylinterikannen esikammion, joka mahdollisti moottorille suuremman kierrosluvun. Tämä Comet-nimellä tunnettu keksintö otettiin moottorivalmistajien keskuudessa käyttöön maailmanlaajuisesti.

Comet-esikammiojärjestelmän uudempi kehitysaste syntyi 1960-luvulla ja se on tänäkin päivänä käytössä monissa dieselmoottoreissa maailmanlaajuisesti. Dieselmoottoreiden jatkuva kehitys onkin ollut yksi Ricardo Consulting -yhtiön painopistealueita.

Vuonna 1978 Yhdysvaltain liittovaltion energiavirasto tilasi Ricardo Consulting -yhtiöltä tutkimuksen Stirlingmoottorin soveltamisesta henkilöautokäyttöön. Tutkimus ei puoltanut siloin tämän kaltaista sovellusta, erityisesti moottorin kokoon nähden heikon hyötysuhteen takia. Nykyaika ja etenkin hybridiautojen esiinmarssi ovat nostaneet sovelluksen käyttömahdollisuuden esiin aivan uudessa valossa.[3]

Lähteet[muokkaa]