Smart

Kohteesta AutoWiki
Versio hetkellä 9. huhtikuuta 2015 kello 09.34 – tehnyt Fuller (keskustelu | muokkaukset)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Smart
Smart-logo.svg..png
Yrityksen perustusmaa ja paikka Flag of Germany.svg.png Saksa, {{{perustuspaikka}}}
Tuotannon aloitus 1994
Autokonserni Daimler AG
Vuotuinen valmistusmäärä 124 300 (2005)
139 600 (2004)
Sijainti Suomen rekisteröintitilastossa 31. (2012)
31. (2011)
26. (1/2010)
34. (2009)
29. (2006)
32. (2003)
34. (2001)
Suomen maahantuoja Veho Group Oy Ab
Suosituin malli


Smart on saksalaisen Daimler AG:n Mercedes-Benz Cars -ryhmään kuuluva divisioona, joka valmistaa henkilöautoja kyseisen brändin alla.
Yhtiön pääkonttori sijaitsee Saksassa, Baden-Württembergin Böblingenissä. Böblingenin kaupunki on käytännössä kiinni Sindelfingenin kaupungissa, jossa sijaitsee mm. Mecedes-Benz -henkilöautojen päätehdas. Smart-autojen päätuotantolaitos Smartville sijaitsee koillis-Ranskan Lorrainen (saks. Lothringen) hallintoalueen Mosellen departementissa, aivan Saksan rajan tuntumassa. Smartvillessa valmistetaan merkin kaksipaikkaista Fortwo-mallia. Nelipaikkaisen Forfour-mallin ensimmäisen sukupolven autoja valmistettiin vuosina 2004 – 2006 Hollannin Bornissa, Mitsubishi Motors Corporationin silloisen tytäryhtiö NedCarin tehtaalla. Toisen sukupolven vuonna 2014 markkinoille tulleet mallit valmistetaan Slovenian Novo Mestossa, Renault S.A:n tytäryhtiö Revoz d.d:n tehtaalla.

Smartin merkki- ja mallinimet kirjoitetaan pienillä kirjaimilla. Yhtiön logossa on nähtävissä kirjain "c" joka tarkoittaa compact ja nuoli, joka symboloi eteenpäin ja tulevaisuuteen suuntautunutta ajattelua (forward thinking).

Brändi ja merkki Smart voidaan avata kahdella tavalla. Se voi tarkoittaa akronyymiä sanoista swatch, mercedes ja art (saks. laatu, luokka, esitystapa, tyyppi) tai se voi olla englanninkielen sana, joka tarkoittaa näppärää ja nokkelaa.

Perusajatus

Micro Compact Car (vas. Eco Sprinter, oik. Eco Speedster).
IAA 2009, Eco Speedster (1994) ja Brabus Smart electric drive (2009).

Toisen maailmansodan jälkeinen kääpiöautobuumi Euroopassa oli enemmänkin olosuhteiden sanelema pakko, kuin vapaaehtoinen valinta ja siksi ne hävisivät markkinoilta sitä mukaa kuin kuluttajien elintaso nousi ja heillä oli varaa ostaa "oikea" auto. Suurkaupunkien keskustojen ruuhkautumisen myötä autoteollisuus Euroopassa teki jatkuvasti suunnitelmia pienten autojen kehittämiseksi. Toinen ajatus pienen auton luomisen takana, oli luoda täysin uudenlainen, vapaa-ajankäyttöön ja hauskanpitoon sopiva auto, joka olisi laadukkaampi ja turvallisempi kuin ns. "rantakirput".

Tulevaa Smart-autoa ajatellen on syytä nostaa esille muutama esimerkki suurien saksalaisvalmistajien kehitys- ja tutkimustyöstä näiden autojen parissa. Vuonna 1981 esiteltiin Mercedes-Benzin konseptiauto NAFA (Nahverkehrsfahrzeug, lähiliikenneajoneuvo), joka oli melko lähellä Nicolas Hayekin ajatusta ja konseptia. Kaksi muuta tärkeää mallia olivat Mercedes-Benzin syksyllä 1993 esitelty konseptiauto Studie A ja vuonna 1998 markkinoille tuotu Volkswagen Lupo, jonka suunnittelu ja kehitystyö 1990-luvun alkupuoliskolla vaikutti todennäköisesti yhtiön haluun osallistua Hayekin projektiin.

Myös useissa saksalaisissa korkeakouluissa oli tehty pienikokoisia kaupunkiautoja koskevaa tutkimus- ja kehitystyötä koko 1980-luvun ajan.

Nicolas Hayek ja Swatch

Swatch-kelloja valmistavan SMH-yhtiön (Sociéte Suisse de Microélectronique et d’Horlogerie) toimitusjohtaja Nicolas Hayek kehitteli 1980-luvun lopulla ajatusta uudenlaisesta autosta, jonka ostaja voisi personoida mieleisekseen samalla tavoin kuin Swatch-kellon. Hänen näkemyksensä mukaan autoteollisuus oli jättänyt täysin vaille huomiota ryhmän potentiaalisia ostajia, jotka halusivat itselleen pienen ja persoonallisen kaupunkiauton. Hayekin idean mukaisesti, hänen omistuksessaan ollut Hayek Engineering AG alkoi suunnitella SMH:lle kaksipaikkaista hybridiautoa, joka sai pian nimen "Swatchmobile".

Projektin edetessä Hayek mietti, että muut ajoneuvovalmistajat saattaisivat kokea Swatchmobilen uhkana. Suoran haasteen sijaan hän pyrki viemään hankettaan eteenpäin liittoutumalla jonkin olemassaolevan valmistajan kanssa. Tällainen ratkaisu helpottaisi myös SMH:n taloudellista taakkaa, koska sen ei tarvitsisi luoda auton valmistuksessa tarvittavaa komponenttien toimittajaverkkoa omin voimin. Hayek lähestyi useita eri ajoneuvovalmistajia ja heinäkuussa 1991 hän solmi Volkswagen AG:n kanssa sopimuksen projektin jatkamisesta yhteishankkeena.

Kun Ferdinand Piëch nimitettiin vuonna 1993 Volkswagen AG:n johtoon, hän alkoi välittömästi torpata SMH:n kanssa tehtävää projektia. Volkswagenilla itsellään oli työn alla myös omat suunnitelmansa, koskien ns. "kolmen litran autoa", eli autoa joka kuluttaisi polttoainetta kolme litraa sadalla kilometrilla. Tämän suunnitelman pohjalta yhtiö kehitti Volkswagen Lupo 3L -mallin. Volkswagenilla uskottiin heidän oman konseptinsa olevan kaupallisesti parempi tuote, tarjosihan se istuinpaikat neljälle ja enemmän tavaratilaa.

Nicolas Hayek alkoi hienovaraisesti tiedustella muilta eurooppalaisilta valmistajilta heidän mielenkiintoaan Swatchmobile-projektin suhteen. Tultuaan torjutuksi BMW:n, Fiatin, General Motorsin ja Renaultin tahoilta, hän viimein sai hankkeelleen ymmärrystä Mercedes-Benz-automerkkiä valmistavalta Daimler-Benz AG:lta.

Maaliskuussa 1994 Mercedes-Benzin pääkonttorissa, Stuttgartissa, pidetyssä tiedotustilaisuudessa julkistettiin uutinen, jossa ilmoitettiin että yhtiöt yhdistävät voimansa ja perustavat hankkeen ympärille Micro Compact Car AG (MCC) -nimisen yhtiön. SMH sijoitti yhtiöön 49% osuuden sen 50 miljoonan Sveitsin frangin peruspääomasta ja Daimler-Benz loput 51 prosenttia. Yhtiöön kuului kaksi tytärtä; Renningenissä, Stuttgartin esikaupungissa sijaitsi MCC GmbH, joka vastasi auton suunnittelusta ja valmistuksesta, tuolloin vailla nimeä olleessa tehtaassa, sekä Hayekin omistama SMH Auto SA, joka vastasi auton hybridi-voimalinjan suunnittelusta. Hayek Engineering -yhtiön tehtävänä oli toimia suunnittelun ja valmistuksen auditoijana.

Lehdistötilaisuudessa oli esillä myös kaksi konseptiautoa: eco-sprinter ja eco-speedster. Autojen design oli Mercedes-Benzin Kalifornian studion käsialaa ja ne muistuttivat jo hyvin pitkälle tulevaa smart City-Coupé -mallia.

Huhtikuussa 1994 MCC sijoitti pääkonttorinsa Sveitsiin, Bielin kaupunkiin.

Rekisteröinti

Smart-autoja rekisteröitiin Suomessa seuraavasti:

Vuosi 2005
Määrä (kpl) 355

Valmistuksessa olevat automallit

Japanin markkinoilla olevia malleja

Valmistus päättynyt

Aiheesta muualla

Lähteet