Ero sivun ”Ranskan Grand Prix 1906” versioiden välillä
| Rivi 6: | Rivi 6: | ||
== Yleistä == | == Yleistä == | ||
[[Tiedosto:Ferenc Szisz, Grand Prix de l'ACF 1906.jpg|right|thumb|250px|Kilpailun voittoon [[Renault Type AK]]:lla ajanut [[Ferenc Szisz]].]] | [[Tiedosto:Ferenc Szisz, Grand Prix de l'ACF 1906.jpg|right|thumb|250px|Kilpailun voittoon [[Renault Type AK]]:lla ajanut [[Ferenc Szisz]].]] | ||
| − | [[Tiedosto:Felice Nazzaro, Grand Prix de l'ACF 1906.jpg|right|thumb|250px|Toiselle sijalle [[ | + | [[Tiedosto:Felice Nazzaro, Grand Prix de l'ACF 1906.jpg|right|thumb|250px|Toiselle sijalle [[Fiat 28-40 HP]]:lla ajanut [[Felice Nazzaro]].]] |
Ensimmäiset, kaupungista toiseen ajetut kilpailut olivat olleet puhtaasti ranskalaisia tapahtumia, mutta kilpailujen kansainvälistyminen oli alkanut vuodesta 1900 lähtien ajetun [[Gordon Bennett Cup]]in myötä. Cupin säännöissä osallistujat edustivat omia maitaan ja jokaisella osallistuvalla maalla sai olla kolme osallistuvaa auttoa. Ranska oli 1900-luvun alussa autoteollisuuden ehdoton suurvalta ja maan autoteollisuus katsoi että säännöt olivat tältä osin epäoikeudenmukaiset. Ranskalaisvalmistajien kirjo oli niin suuri, että vuosina 1904 ja 1905 jouduttiin järjestämään eliminaattorikilpailu, jotta cupin osallistujat saatiin valittua. Näissä kilpailuissa oli osanottajia enemmän kuin itse pääkilpailun lähdössä. Ranskalaisten närkästystä lisäsi se, että saksalaiset osallistuivat cupiin yhdellä merkillä, mutta kuuden auton voimalla. Tämä oli mahdollista siten, että [[Daimler-Motoren-Gesellschaft]] lähetti kolme ''Mercedes''-autoa [[Automobilclub von Deutschland]]in ilmoittamana ja kolme Daimlerin itävaltalaisen tytäryhtiön [[Austro-Daimler]]in valmistamana ja [[Österreichischer Automobil-Club]]in ilmoittamana. | Ensimmäiset, kaupungista toiseen ajetut kilpailut olivat olleet puhtaasti ranskalaisia tapahtumia, mutta kilpailujen kansainvälistyminen oli alkanut vuodesta 1900 lähtien ajetun [[Gordon Bennett Cup]]in myötä. Cupin säännöissä osallistujat edustivat omia maitaan ja jokaisella osallistuvalla maalla sai olla kolme osallistuvaa auttoa. Ranska oli 1900-luvun alussa autoteollisuuden ehdoton suurvalta ja maan autoteollisuus katsoi että säännöt olivat tältä osin epäoikeudenmukaiset. Ranskalaisvalmistajien kirjo oli niin suuri, että vuosina 1904 ja 1905 jouduttiin järjestämään eliminaattorikilpailu, jotta cupin osallistujat saatiin valittua. Näissä kilpailuissa oli osanottajia enemmän kuin itse pääkilpailun lähdössä. Ranskalaisten närkästystä lisäsi se, että saksalaiset osallistuivat cupiin yhdellä merkillä, mutta kuuden auton voimalla. Tämä oli mahdollista siten, että [[Daimler-Motoren-Gesellschaft]] lähetti kolme ''Mercedes''-autoa [[Automobilclub von Deutschland]]in ilmoittamana ja kolme Daimlerin itävaltalaisen tytäryhtiön [[Austro-Daimler]]in valmistamana ja [[Österreichischer Automobil-Club]]in ilmoittamana. | ||
Versio 12. elokuuta 2020 kello 17.15
Ensimmäinen Ranskan GP (Grand Prix de l’ACF) ajettiin Le Mansissa kesäkuun 26. ja 27. päivien aikana vuonna 1906, 103,18 kilometrin mittaisella, kolmionmuotoisella radalla. ACF rajoitti auton suurimmaksi sallituksi kuivapainoksi 1000 kiloa ja magneettosytytyksestä 7 lisäkiloa. Reitti ajettiin läpi kumpanakin kilpailupäivänä kuudesti, jolloin kilpailun kokonaismatkaksi tuli 1238,16 kilometriä.
1920-luvulla Ranskan Autoliitto ACF nimesi vuosien 1895 ja 1905 välisenä aikana ajetut suuret, kaupunkien väliset maantiekilpailut takautuvasti Grand Prix -kilpailuiksi. Tämän, nykyäänkin käytössä olevan laskutavan mukaan, vuoden 1906 kilpailu oli siten järjestyksessä yhdeksäs (IX. Grand Prix de l’A.C.F).
Yleistä
Ensimmäiset, kaupungista toiseen ajetut kilpailut olivat olleet puhtaasti ranskalaisia tapahtumia, mutta kilpailujen kansainvälistyminen oli alkanut vuodesta 1900 lähtien ajetun Gordon Bennett Cupin myötä. Cupin säännöissä osallistujat edustivat omia maitaan ja jokaisella osallistuvalla maalla sai olla kolme osallistuvaa auttoa. Ranska oli 1900-luvun alussa autoteollisuuden ehdoton suurvalta ja maan autoteollisuus katsoi että säännöt olivat tältä osin epäoikeudenmukaiset. Ranskalaisvalmistajien kirjo oli niin suuri, että vuosina 1904 ja 1905 jouduttiin järjestämään eliminaattorikilpailu, jotta cupin osallistujat saatiin valittua. Näissä kilpailuissa oli osanottajia enemmän kuin itse pääkilpailun lähdössä. Ranskalaisten närkästystä lisäsi se, että saksalaiset osallistuivat cupiin yhdellä merkillä, mutta kuuden auton voimalla. Tämä oli mahdollista siten, että Daimler-Motoren-Gesellschaft lähetti kolme Mercedes-autoa Automobilclub von Deutschlandin ilmoittamana ja kolme Daimlerin itävaltalaisen tytäryhtiön Austro-Daimlerin valmistamana ja Österreichischer Automobil-Clubin ilmoittamana.
Automobile Club de France, jonka oli määrä isännöidä vuoden 1906 Gordon Bennett Cupia, ilmoitti ettei se aio enää tukea kyseistä kilpailumuotoa, vaan tulee panostamaan oman Grand Prix de l'ACF -kilpailunsa organisointiin. Ranskan autoteollisuuden vaatimusten mukaisesti ACF:n kilpailussa jokaisella valmistajalla oli oikeus kolmeen autoon, niiden valmistusmaasta riippumatta. Jotta kisa olisi kestävyysajojen rankkauslistan ykkönen, sen pituudeksi tuli Gordon Bennett Cupin kilpailuihin verrattuna noin kaksinkertainen matka, 1200 kilometriä, joka ajettaisiin jaettuna kahdelle päivälle.[1]
Lähteet
- ↑ Art Evans: The First Grand Prix – History of the 1906 French GP – Sports Car Digest, 25. lokakuu 2011. Viitattu: 10. elokuu 2020.
