Auburn Automobile Company

Kohteesta AutoWiki
(Ohjattu sivulta Auburn)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Auburn Automobile Company
Auburn-logo.jpg
Yrityksen perustuspaikka Flag of the United States.svg.png Auburn, Indiana, Yhdysvallat
Toiminnassa 19001937
Yhtiön kohtalo Alkuperäiset omistajat myivät yhtiön. Kahden omistajavaihdoksen jälkeen konkurssi.
Kokonais valmistusmäärä
Suosituin malli
Seuraaja Auburn Central Manufacturing Corporation (ACM)

Auburn on vuosina 1903–1936 valmistettu automerkki.

Historia[muokkaa]

Auburn Automobile Company kasvoi Charles Eckhartin (1841–1915) vuonna 1874 Indianan Auburniin perustamasta Eckhart Carriage Company -yhtiöstä. Eckhartin pojat, Frank ja Morris, perustivat vuonna 1900 Auburn Automobile Company (AAC) -nimisen yhtiön, joka toimi aluksi heidän kokeellisten malliensa valmistajana. Vuonna 1903 yhtiö valmisti ensimmäisen asiakkaalle toimitetun autonsa.[1] Vaatimattoman alun jälkeen autoja valmistanut yhtiö siirtyi omiin, suurempiin tiloihinsa vuonna 1909.[2] Yritys menestyi melko vaatimattomasti, kunnes ensimmäisen maailmansodan aikaansaama materiaalipula pakotti sulkemaan tehtaan.[3]

Vuonna 1919 Eckhartin veljekset myivät yhtiönsä chicagolaiselle sijoittajaryhmälle, joka halusi mukaan kasvaville automarkkinoille. Uusien omistajien toimesta yhtiö elpyi, mutta ei juurikaan tuottanut voittoa. Vuonna 1924 Chicagon ryhmä lähestyi menestyksekästä autokauppiasta Errett Lobban Cordia (1894–1974), ja pyysivät tätä toimimaan yhtiön johtajana. Cord neuvotteli toimisopimukseensa lisäehdot, jotka sallivat hänen tehdä itsenäisiä päätöksiä ohi yhtiön hallituksen, 20 prosentin osuuden yhtiön tuotosta sekä oikeuden ostaa yhtiön osake-enemmistö. Cordin tullessa yhtiön johtoon, sillä oli varastossaan myymättömiä autoja 600–700 kappaletta, joista hän hankkiutui nopeasti ja tehokkaasti eroon. Marraskuussa 1925 Cord osti Auburnin täyteen omistukseensa.[3][4] Vuonna 1927 E.L. Cord hankki tuotteidensa valmistukseen lisätilaa, ostamalla Indianan Connersvillesta, 130 mailia (209 km) etelään Auburnista, Lexington Motor Companyn entiset toimitilat.

Vuoden 1929 pörssiromahdus tyrehdytti ajoneuvojen kaupan lähes täydellisesti. Etenkin Auburnin kaltaiset, korkeatasoiset ajoneuvot, olivat liian kalliita lamakauden markkinoille, ja noin vuonna 1935 Auburn alkoi valmistaa keittiökaappeja ja lavuaareja pitääkseen yrityksen pinnalla.[5] Vuonna 1937 Cord joutui tutkimusten kohteeksi, epäiltynä arvopaperimarkkinoiden laittomasta manipuloinnista. Yhdysvaltain arvopaperimarkkinakomissio määräsi E.L. Cordin pidättymään uusista rikkomuksista ja hän myi osuutensa autojen valmistuksen holdingyhtiössään. Tähän ryppääseen kuuluivat Auburnin lisäksi vielä kalliimpi Cord, loistoautojen hintaluokassa ollut, korkean suorituskyvyn Duesenberg, sekä vuonna 1896 perustettu Central Manufacturing Co., alunperin vaunujen valmistajana toimintansa aloittanut yhtiö, joka teki metallikoreja useille eri automerkeille, mukaan lukien Auburn.[6] Käytännössä Cordin luopuminen omistuksestaan holdingyhtiössä tarkoitti edellä mainittujen automerkkien valmistuksen päättymistä ja niitä valmistaneiden yhtiöiden hakemista konkurssiin.

Konkurssipesien udelleenjärjestelyjen yhteydessä entiset Auburn Automobile ja Central Manufacturing Company -yritykset sulautuivat vuonna 1940 Auburn Central Manufacturing Corporation -yhtiöksi. Maaliskuussa 1941 Auburn Central Manufacturing (ACM) solmi sopimuksen Willys-Overlandin kanssa 1600:n jeepin korin valmistamisesta. Ensimmäiset korit toimitettiin huhtikuussa, ja yhtiö sai lisää jeeppi-korisopimuksia toisen maailmansodan aikana sekä Willys-Overlandilta että Ford Motor Companylta. Jeep-korien lisäksi ACM valmisti myös perävaunujen teräskoreja ja lentokoneiden osia. Vuoden 1943 puoliväliin mennessä Connersvillen tehdas toimitti 150 000. jeep-korinsa. Sodan huipputuotannon aikana ACM:n suuret rakennuskompleksit, yhdessä monien muiden autoteollisuuteen liittyneiden yhtiöiden toimitilojen kanssa, muodostivat teollisuuspuiston, jonka ansiosta kaupunki sai lempinimen "Little Detroit".

Maaliskuussa 1942 Auburn Central muutti nimensä American Central Manufacturingiksi ja vuonna 1945 keittiön lavuaareilla, laitteilla ja kaapeilla arvioitiin olevan suurin markkinapotentiaali. Tästä tuli ACM:n ydintuote sodan jälkeen, Jeep-korien tuotanto jatkui siinä ohessa vuoteen 1948.

Moottorit[muokkaa]

Toimintansa alkuvuosista aina vuoteen 1927 saakka Auburn osti moottorinsa talon ulkopuolisilta valmistajilta. Vuonna 1927 E.L. Cord osti Lycoming Foundry and Machine Companyn ja liitti sen osana Cord-konsernia Auburnin sateenvarjon alle. Lycoming oli toimittanut moottoreita Auburnille jo ennen I maailmansotaa ja 1920-luvulla siitä tuli merkin pääasiallinen moottoreiden toimittaja.

Ennen I maailmansotaa Auburnin nelisylinteriset moottorit tulivat Lycomingin ohella Rutenberilta, Continentalilta ja Teetor-Hartleylta.

Auburnin siirtyessä automerkkien arvoasteikolla ylöspäin, merkin kuusisylinteriset rivimoottorit tulivat Continentalilta ja Weidelylta. 8-sylinteriset sivuventtiili-rivikahdeksikot olivat Lycoming-moottoreita, samoin V12.[7]

Mallit[muokkaa]

Veljekset Frank ja Morris Eckhart valmistivat ensimmäisen autonsa vuonna 1900 ja sen myötä syntyi yhtiö Auburn Automobile Company. Auton voimanlähteenä oli 1-sylinterinen moottori ja siinä oli kampiohjaus. Ennen massatuotannon aikakautta autot olivat kalliita, Eckhartien suhteellisen yksinkertaisen runaboutin hinta vastasi teollisuustyöntekijän (keskiarvo) kahden vuoden bruttotuloa. Vielä kahden vuoden ajan veljekset tekivät kokeiluja, kunnes vuonna 1903 yhtiön tuotanto käynnistyi toden teolla. Valmistettava auto oli periaatteessa sama kuin koeversiot, mutta siinä oli ilmakumipyörät ja korimalleina runaboutin ohella tonneau ja touring. Vuonna 1905 moottori vaihtui 2-sylinteriseksi.

Vuonna 1909 tuli myyntiin nelisylinterinen malli. Tästä eteenpäin, aina vuoden 1919 omistajavaihdokseen saakka, malli pysyi lähes muuttumattomana. Samaan aikaan yhtiö laahusti eteenpäin niukin naukin voitollisena.[8]

Eckhartit luovuttivat vuonna 1919 ja myivät yhtiönsä osake-enemmistön liikemiesryhmälle, johon kuului mm. purukumikuningas William Wrigley. Omistajanvaihdoksen välittömänä seurauksena esiteltiin uusi 6-sylinterinen malli, nimeltään American Beauty Six. Se tuli markkinoille I maailmansodan jälkeiseen taantumaan ja seuranneiden neljän vuoden aikana niitä myytiin ainoastaan 15 000 kappaletta. Vuonna 1924 yhtiö valmisti ainoastaan kuusi autoa päivässä ja nekin kävivät huonosti kaupaksi. Yhtiön pihalla oli satoja myymättömiä autoja, kun autokaupan superlahjakkuus ja Moon Automobile Companyn entinen myyntipäällikkö Errett Cord saapui katsomaan mitä hän voisi asioille tehdä. Vilkaistuaan varastossa seisseiden mustien autojen armadaa, hän kehotti maalaamaan ne uudestaan, kirkkailla väreillä. Energisen myyntikampanjan ansiosta autot alkoivat tehdä kauppaansa.

Cordille tarjottiin paikkaa yhtiön pääjohtajana ja hän lupasi ottaa pestin vastaan, ehdolla että kun yhtiö alkaisi tuottamaan voittoa, hän saisi ostaa sen. Hallitus myöntyi tähän ja vuonna 1926 Cord omisti yhtiön. Hän toi taloon nuoria ja lahjakkaita suunnittelijoita, joilla oli uusia ideoita. Vuoden 1928 mallit oli varustettu aiempaa voimakkaammilla moottoreilla ja ne pystyivät hintaluokassaan haastamaan minkä tahansa muun merkin. Vuoden 1929 pörssiromahdus ja sitä seurannut lama söivät myös Auburnin myyntiä. Merkillä oli kuitenkin ympäri USA:ta noin tuhat jälleenmyyjää, jolloin niiden vähäisestäkin myynnistä syntyi kohtuullinen kokonaismäärä.

Vuonna 1928 Auburn toi markkinoille ikonimaiseen asemaan nousseen Boattail Speedsterin jonka veneperä on myöhempinäkin vuosikymmeninä inspiroinut monia suunnittelijoita. Boattail Speedster oli yhtiön oman koritehtaan tuotantoa ja se oli myynnissä vuodesta 1928 vuoteen 1936 saakka. 1930-luvulla Boattail Speedsterin piirteitä muovasivat Alan Leamy ja Duesenberg-muotoilija Gordon Buehrig, alkuperäisen mallin suunnitteli todennäköisesti kreivi Alexis de Sakhnoffsky.[9]

Vuonna 1929 E.L. Cord lisäsi portfolionsa huipulle omaa nimeään kantaneen merkin Cord, jonka valmistuksesta vastasi Auburn. Vuonna 1926 tapahtuneen Duesenberg-kaupan myötä Cord-konsernin palkkalistoille siirtyi muotoilija Gordon Buehrig, joka vuonna 1934 siirrettiin Auburnin päämuotoilijaksi. Täällä hän päivitti Auburnin muodot ajanmukaiseen virtaviivan ja art deco -aikakauden kuosiin. Vuonna 1936 Auburnien valmistus päättyi.

Lähteet[muokkaa]

  1. Auburn Auto History – Auburn Cord Duesenberg Automobile Museum, Viitattu: 25. maaliskuu 2021.
  2. Auburn Automobile History – ACD Club, Viitattu: 25. maaliskuu 2021.
  3. 3,0 3,1 History 101: The Auburn Automobile – Daily Kos, 3. maaliskuu 2014. Viitattu: 25. maaliskuu 2021.
  4. Sam Maven: E.L. Cord: The Man Behind the Cord – CORD Revival, 20. helmikuu 2018. Viitattu: 25. maaliskuu 2021.
  5. American Central Manufacturing – CJ3A.info, Viitattu: 27. maaliskuu 2021.
  6. Griffith Borgeson: Errett Lobban: His Empire,His Motor Cars. Automobile Heritage Publishing & Co, 2005. ISBN 9780971146877. Teoksen verkkoversio (viitattu 27. maaliskuu 2021).
  7. 1933 Auburn V12 12-165 Boattail Speedster – Simeone Foundation, Viitattu: 10. huhtikuu 2021.
  8. Royal Feltner: Auburn – Early American Automobiles, Viitattu: 2. huhtikuu 2021.
  9. 1928 Auburn 8-88 Speedster - 2nd Series Vehicle Profile – Conceptcarz.com, Viitattu: 8. huhtikuu 2021.