Dodge Charger 2. sukupolvi

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Dodge Charger
Dodge Charger 1968 etu.jpg
Valmistaja ja valmistusmaa Dodge,
(Chrysler Corporation)
Flag of the United States.svg.png Yhdysvallat
Hamtramck, Michigan [1]
St.Louis, Missouri [2]
Valmistusaika 19671970
Luokka Mid-size
Kori 2-ovinen hardtop coupé
Suunnittelija Richard Sias [3]
Pohjalevy Chrysler B -kori
Moottori R6, V8
Iskutilavuus 225 – 440 in3
(3700 – 7200 cm3)
Teho 145 – 425 hv (SAE net)[4]
Voimanvälitys Takaveto
Kiihtyvyys
Huippunopeus
Kulutus
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka
Edeltäjä Dodge Charger 1. sukupolvi
Seuraaja Dodge Charger 3. sukupolvi
Saman luokan autoja

Pääartikkeli: Dodge Charger

Toisen sukupolven Charger tuli muodoiltaan täysin uudistuneena myyntiin mallivuodelle 1968.

1968[muokkaa]

Ensimmäisen sukupolven pyrkimykset näyttää jonkin verran yläluokkaiselta oli hylätty ja tilalla oli suunnittelija Richard Siasin "double-diamond"-colapullomuotoilu, etulokasuojien ja takaneljänneksen kaarevilla linjoilla. Fastback-katto oli vaihtunut tavanomaisempaan, jossa oli pitkälle taakse venytetyt c-pilarit. Korin takapäähän oli muotoiltu spoilerimainen reunus. Chargerissa oli edelleen täysleveä jäähdyttäjän säleikkö piilotetuilla ajovaloilla, mutta aiemmat, sähkömoottorin voimalla pyörähtäneet ajovalopaketit, oli kustannussyistä korvattu alipainetoimisilla luukuilla. Aikaisemmat täysleveät takavalot korvattiin kahdella pyöreällä yksiköllä. Oviin ja konepeltiin oli muotoiltu kaksi "scallopia".

Sisätiloissa varustuksen tasoa oli tuotu alaspäin. Alastaittuvat takaosan erillisistuimet oli korvattu tavanomaisella, kiinteästi asennetulla sohvapenkillä. Tavaratilassa edellisen mallin kokolattiamatto oli korvattu vinyylimatolla. Keskikonsoli edessä pysyi, mutta keskikyynärnojaa ei ollut. Kierroslukumittari oli nyt vakion sijasta valinnaisvaruste ja elektroluminesenssimittarit hävisivät perinteisen rakenteen hyväksi.

Vuonna 1968 Chargereita myytiin 96 100 kappaletta, joista R/T-paketilla varustettuja yli 17 000.[5]

R/T[muokkaa]

Vuonna 1968 Chargeriin tuli tarjolle korkean suorituskyvyn R/T-paketti ("Road/Track"). Pakettiin kuului jäykemmät jouset, vaimentimet sekä paksumpi kallistuksenvakaajatanko. Vakiomoottorina oli 440 "Magnum", valinnaisena 426 Hemi.

Vuonna 1968 Chrysler Corporation aloitti kampanjan, jonka tunnuksena oli moottori selässään lentävä mehiläinen ja jolla markkinoitiin "Scat Pack" -brändin alla myytyjä Coronet R/T-, Super Bee-, Dart GTS- ja Charger R/T -malleja. Scat Pack R/T:t saivat peräänsä vakiona "Bumblebee"-raidat (keskellä kaksi paksua ja reunoilla ohuet) punaisina, valkoisina tai mustina, mutta ne voitiin jättää pois ilman lisäkustannuksia.

1969[muokkaa]

Mallivuodelle 1969 Charger sai uuden, kahteen osaan jaetun maskin ja pyöreät takavalot vaihtuivat suorakaiteenmuotoisiin. SE ("Special Edition") oli uusi, korkealuokkaisempi varustepaketti, jonka pystyi liittämään myös R/T:n yhteyteen.

SE-pakettiin kuului nahka/vinyyliverhoillut istuimet edessä, urheilullinen ohjauspyörä (puujäljitelmää, pehmustettu keskiö), kokopeittävät "deep-dish"-koristekapselit, suuntavilkkujen merkkivalot konepellissä (integroitu valescoopiin)[6], kojetaulu puujäljitelmää, polkimien kiiltosomisteet sekä valopaketti (valaistu tuhkakuppi, valaistu hansikaslokero, karttavalo, tavaratilan valo, virtalukon valon viivetoiminto sekä ajovalot-päällä-hälytin, joka surisee kun ovi avataan).[7]

Mallistoon lisättiin rivi-6:lla varustettu versio, mutta se ei kiinnostanut ostajia. Vain hieman yli 500 autoa valmistettiin tällä moottorilla. Vuosimallin 1969 Chargereita valmistettiin kaikkiaan 89 200 kappaletta.

Charger 500[muokkaa]

Voimakkaista moottoreistaan huolimatta Dodge Chargereista ei vuoden 1968 NASCAR-ovaaleilla ollut vastusta pienempitehoisille Ford Torinolle ja Mercury Cyclonelle, jotka dominoivat kisoja. Tuulitunnelikokeet paljastivat korin aerodynaamiset heikkoudet, syvä maski kasvatti ilmanvastusta ja syvällä c-pilereiden välissä ollut takaikkuna aiheutti pyörteilyä ja auton peräpäähän kohdistuvaa nostetta. Ratkaisuna tähän Dodge suunnitteli Chargerille kauden 1969 NASCAR-sarjaa varten uuden fastback-linjaisen korin, jossa ikkuna oli kattolinjan kanssa samassa tasossa. Keulan ongelma korjattiin asentamalla autoon vuoden 1968 Coronetin maski. Charger 500 tuli kilparadoille syyskuussa 1968.

NASCAR-luokitteluvaatimusten mukaisesti Charger 500:ia valmistettiin kuluttajamarkkinoilla myytäväksi 500:n auton erä. Näistä valtaosa sai keulalleen 440 Magnum V8:n, ainoastaan 67 autoa valmistettiin 426 Hemi V8:lla.[8]

Koska Ford oli kaudelle 1969 tuonut radalle Ford Torino Talladega- ja Mercury Cyclone Spoiler II -kehitysversiot, Charger 500:n menestys jäi vaisuksi. Dodgen oli kehitettävä jotain parempaa.

Charger Daytona[muokkaa]

Pääartikkeli: Dodge Charger Daytona

Koska Charger 500 ei täyttänyt sille asetettuja tavoitteita, Dodgen oli kehitettävä uusi kilpamalli. Auton voima ja ajettavuus olivat NASCAR-ovaaleilla kohdillaan, joten Dodgen insinöörit lähtivät parantamaan sen aerodynamiikkaa entisestään. Charger Daytonan eittämättä huomiota herättävin ominaisuus on sen ulkonäkö. Vakio-Chargerin keulaan oli liitetty 18 tuuman (460 mm) mittainen kiilamainen jatke, joka paitsi halkoi ilmaa tehokkaasti, lisäsi downforcea. Takana on 23 tuumaa (580 mm) korkea siipi, joka on kestävyyden maksimoimiseksi pultattu alapäästään kiinni koriin integroituihin kotelopalkkeihin.

Charger Daytonan debyyttikisa oli vuoden 1969 syyskuussa ajettu Talladega 500, jonka se voitti. Charger Daytona voitti samana vuonna NASCAR-sarjassa vielä kaksi kisaa ja vuonna 1970 neljä. Lisäksi se menestyi hyvin USAC:n ja ARCA:n järjestämissä kilpailuissa. Mallin seuraaja, 1970 Plymouth Superbird, voitti kahdeksan NASCAR-kilpailua, kaikki vuonna 1970. Maaliskuun 24. päivänä vuonna 1970, Buddy Baker teki NASCAR-historiaa, kun hän No. 88 Chrysler Engineering Dodge Charger Daytonalla rikkoi 200 mph:n (322 km/h) rajan Talladega Superspeedwayllä. Tämä ennätys oli voimassa 13 vuotta.

Homologaatiosääntöjen mukaisesti autoja valmistettiin kuluttajamarkkinoille 500 kappaletta. Ihmiset vieroksuivat Charger Daytonan ulkonäköä ja ne menivät kaupaksi nihkeästi. Usein ne seisoivat liikkeen pihanurkassa ylivuotisina, ennen siirtämistään pois silmistä johonkin varastoon. Nykyisin Charger Daytona on haluttu auto ja niitä on valmistettu harrastajapiireissä myös replikoina.

1970[muokkaa]

Mallivuodelle 1970 Charger uudistui jonkin verran sekä ulkoa että sisältä. Uutena versiona mallistossa oli Charger 500, joka oli nyt varustetaso ja vastasi aiempaa Chargeria. Vuosimallin 1970 vakio-Chargerin urheilullisuudesta oli hieman tingitty ja versio oli varustettu sohvaistuimella edessä. SE-paketti oli mahdollista yhdistää Charger 500:n ja Charger R/T:n kanssa.

Kaikkien malliversioiden keulalla oli uusi, yksiosainen maski ja sen ympäri kiertävä maski. Vakio-Charger jatkoi edellisen vuosimallin takavaloilla, Charger 500 ja Charger R/T saivat uuden, koko peräpeilin levyisen valopaneelin. R/T:n ovissa oli scallopien sijasta valescoopit. Korin väreihin lisättiin "Hi-Impact"-erikoisvärejä kuten: "Plum Crazy", "Panther Pink", "Sublime", "Go-Mango", "Hemi Orange" ja "Banana".[9]

Scat Pack -linjaan lisättiin uusi moottoriversio, kolmella 2-kurkkuisella kaasuttimella varustettu 440 "Six Pack".[10]

Mallivuoden 1970 Chargereiden myyntilukema putosi 46 576 autoon. Osa tästä johtunee Dodgen uuden E-korisen Challengerin tulosta markkinoille.

Tekniset tiedot[muokkaa]

225 R6 318 V8 383 V8 440 Magnum V8 440 Six Pack V8 426 Hemi V8
Vuosimalli 1969–1970 1968–1970 1970
Kaasutin 1-kurkkuinen 2-kurkkuinen 4-kurkkuinen 3 × 2-kurkkuinen 2 × 4-kurkkuinen
Puristussuhde 8.4 : 1 9.2 : 1 10.0 : 1 10.1 : 1 10.5 : 1 10.25 : 1
Ilmansuodatin Vaimennettu Vaimentamaton
Pakoputkisto Single Dual
Iskutilavuus 3700 cm3 5200 cm3 6300 cm3 7200 cm3 7000 cm3
Suurin teho 145 hv /
4000 r/min
230 hv /
4400 r/min
290 hv /
4400 r/min
330 hv /
5000 r/min
375 hv /
4600 r/min
390 hv /
4700 r/min
425 hv /
5000 r/min
Suurin vääntö 291 Nm /
2400 r/min
461 Nm /
2400 r/min
529 Nm /
2800 r/min
576 Nm /
3200 r/min
651 Nm /
3200 r/min
664 Nm /
3200 r/min
664 Nm /
4000 r/min
  • Vaihteistot 1968–69:
  • 3-portainen manuaali rattivalitsimella ("3-on-the-tree"), ainoastaan 225 R6:n tai 318 V8:n yhteydessä, ei saatavana muiden moottoreiden kanssa.
  • 3-portainen Torqueflite-automaatti, vakiona R/T:ssä, muissa Chargereissa valinnainen, vakiona rattivalitsin, valinnaisena lattiavalitsin, jos lisävarusteena keskikonsoli, silloin valitsin siinä.
  • 4-portainen täyssynkronoitu manuaali lattiavalitsimella ("4-on-the-floor"), tarjolla valinnaisena kaikkien muiden moottoreiden paitsi 318 V8:n yhteyteen (v:sta 1968 ei myöskään 383-2:n kanssa), jos lisävarusteena keskikonsoli, silloin valitsin siinä. Vuonna 1968 Hurstin shifterillä.
  • Vuonna 1970: 3-portainen synkronoitu manuaalivaihteisto lattiavalitsimella, valinnainen 383-4:n yhteyteen, ei mahdollista saada muiden moottoreiden kanssa.

Mitat[muokkaa]

Malli 1968–1969 1970
Pituus 208 tuumaa (5283 mm) 208.5 tuumaa (5296 mm)
Leveys 76.6 tuumaa (1945 mm)
Korkeus 53.2 tuumaa (1351 mm) 53 tuumaa (1346 mm)
Akseliväli 117 tuumaa (2972 mm)
Raideleveys edessä / takana 59.5" (1511 mm) / 59.2" (1504 mm) 59.7" (1516 mm) / 59.2" (1504 mm)

Aiheesta muualla[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]

  1. Inside the Dodge Main plant: 1910 to 1981 – Allpar Forums, 16. marraskuu 2020. Viitattu: 23. maaliskuu 2021.
  2. Chrysler's St. Louis Plants (Fenton, Missouri) – Allpar Forums, 16. marraskuu 2020. Viitattu: 23. maaliskuu 2021.
  3. Daniel Strohl: Richard Sias's 1968 Dodge Charger design both defined and ended his career at Chrysler – Hemmings, 8. toukokuu 2019. Viitattu: 23. maaliskuu 2021.
  4. 1969 Dodge Charger Brochure – Old Car Manual Project, Viitattu: 23. maaliskuu 2021.
  5. The legendary Dodge Charger muscle car, 1968-74 – Allpar, Viitattu: 21. maaliskuu 2021.
  6. Cody Krueger: Gallery: Classic Industries’ Hood Mounted Turn Signals to Your ’68-’69 Dodge Charger – Mopar Connection Magazine, 19. elokuu 2019. Viitattu: 25. maaliskuu 2021.
  7. 1969 Dodge Charger Brochure – Old Car Manual Project, Viitattu: 25. maaliskuu 2021.
  8. Charger 500 – The Race Inspired 1969 and 1970 Special Edition Dodge Charger – Classic Nation, Viitattu: 27. maaliskuu 2021.
  9. 1970 Dodge Charger Brochure – Old Car Manual Project, Viitattu: 28. maaliskuu 2021.
  10. 1970 Dodge Scat Pack Brochure – Old Car Manual Project, Viitattu: 28. maaliskuu 2021.
Dodge-henkilöautomallien aikajana 1950 – 1980
Luokka 1950 1960 1970
0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9
Subcompact Omni / 024
Colt
Compact Colt Colt Colt
Lancer Dart Dart Dart Aspen
Mid-size Wayfarer Dart / Polara Diplomat
Coronet Coronet Monaco
Magnum
Full-size Meadowbrook Coronet Coronet Dart Polara Polara Polara
Coronet Coronet Royal Royal Matador 330 Monaco Monaco Monaco St. Regis
Royal Custom Royal Custom Royal Polara 440
La Femme 880/Custom 880 880
Sports Charger Charger Charger Charger
Challenger Challenger
Super Bee