Dodge Charger
Dodge Charger | |
---|---|
Valmistaja ja valmistusmaa | Dodge, (Chrysler Corporation) (DaimlerChrysler) (Chrysler LLC) (Chrysler Group LLC) (FCA US LLC) (Stellantis North America) Yhdysvallat Kanada |
Valmistusaika | 1966 – 1978 1981 – 1987 2005 – |
Luokka | Mid-size Subcompact Full-size |
Kori | 2-ov. fastback ht-coupé 2-ovinen coupé 3-ovinen liftback 4-ovinen sedan |
Moottori | R4, R6, V6, V8 |
Iskutilavuus | 1600 – 7200 cm3 |
Teho | 62 (SAE netto) – 425 (SAE brutto) hv |
Voimanvälitys | Takaveto, etuveto |
Kiihtyvyys | |
Huippunopeus | |
Hintaluokka | |
Edeltäjä | |
Seuraaja | |
Saman luokan autoja |
Charger on amerikkalaisen Dodgen valmistama henkilöautomalli.
Ensimmäinen Charger-nimeä kantanut auto oli vuoden 1964 näyttelyauto, jonka tehtävä oli vetää yleisöä valmistajan näyttelyihin.[1] Seuraava, vuoden 1965 Charger II, oli konseptiauto, jolla haettiin muotoa tulevalle tuotantomallille.[2]
Charger-nimellä on Yhdysvalloissa valmistettu autoja usealla eri korilla tai pohjalevyllä, useaan eri kokoluokkaan. Vuosina 1966–78 Dodge Charger oli B-korinen, keskikokoinen personal luxury -luokan auto, joka 1960-luvun lopun hevosvoimasodan aikana oli mahdollista varustaa konsernin voimakkaimilla moottoreilla. Vuosina 1983–87 Charger oli pieni, etuvetoinen, L-korinen malli. Vuodesta 2006 lähtien Charger on ollut täysikokoinen, takavetoinen, LX-pohjalevylle valmistettu malli.
Vuonna 1999 esiteltiin Dodge Charger R/T -konseptiauto, joka ei koskaan edennyt tuotantoon asti.
Chrysler do Brasil käytti Charger R/T -nimeä omien tuotteidensa yhteydessä. Sikäläinen Charger oli A-korisen Dartin suorituskykyinen ja hyvin varusteltu variantti, jota valmistettiin tällä nimellä vuosina 1971–1979.[3]
Sisällysluettelo
Taustaa[muokkaa]
1960-luvun alussa amerikkalaiset autovalmistajat tutkivat uusia ideoita henkilökohtaisten luksus- ja erikoisautojen segmenteissä. Chrysler tuli mukaan näille kapeille, mutta kaupallisesti tuottoisille markkinoille, konsernin brändikartan keskialueelle sijoittuvan Dodge-divisioonan autolla. Kokoluokaksi valikoitui keskikokoinen B-kori, joka sijoittui erikoisautojen markkinoita dominoivan Fordin Mustang-poniauton ja ylellistä elämäntapaa henkivän Thunderbirdin väliin. Mallin muotoilussa haettiin urheilullista henkeä ja Chargerin fastback-kori oli tässä kokoluokassa täysin poikkeava konsernin muista malleista.
1. sukupolvi (1966 – 1967)[muokkaa]
Pääartikkeli: Dodge Charger 1. sukupolvi
Ensimmäisen sukupolven Dodge Charger tuli markkinoille kesken mallivuoden 1966. Mallin perustana on viidennen sukupolven Coronet, jolta periytyvät Chargerin keulan peltiosat sekä alusta.
Chargerin ominaispiirteisiin kuuluvat urheilullinen fastback-profiili, leveät takapilarit, leveä maski, joka kätki sisälleen ajovalot ja suuntavilkut sekä peräpeilin levyiset takavalot. Charger oli saatavana ainoastaan hardtop-versiona ja sen hinta oli 3122 dollaria, joka oli 417 dollaria enemmän kuin Coronet 500-mallsta pyydettävä rahamäärä.
2. sukupolvi (1968 – 1970)[muokkaa]
Pääartikkeli: Dodge Charger 2. sukupolvi
Toisen sukupolven Charger tuli muodoiltaan uudistuneena myyntiin mallivuodelle 1968. Edellisen sukupolven heikkojen myyntilukujen perusteella Dodge varautui vain 20 000–35 000 auton vuosittaiseen myyntimäärään. Markkinat yllättivät kuitenkin kysynnän roimalla kasvulla ja Chargereita valmistettiin pelkästään vuonna -68 yli 96 000 kappaletta. Mallivuodelle 1969 moottoritarjontaan lisättiin 225-kuutiotuumainen (3,7 l) Slant 6, mutta se ei herättänyt ostajien intohimoja ja ensimmäisenä vuotenaan vain 500 autoa valmistettiin tällä moottorioptiolla.[4]
3. sukupolvi (1971 – 1974)[muokkaa]
Pääartikkeli: Dodge Charger 3. sukupolvi
Kolmannen sukupolven Charger tuli myyntiin mallivuodelle 1971. Korin vyötärölinja oli aiempaa korkeampi, akseliväli oli lyhentynyt kaksi- ja kokonaispituus kolme tuumaa. Vuonna 1971 Charger-mallisto oli laajimmillaan ja se koostui kuudesta versiosta: Coupe (b-pilarilla), hardtop, 500, SE, R/T ja Super Bee, joka oli vuotta aiemmin ollut Coronetin suorituskykyinen erikoisversio. Hevosvoimasota oli ohi ja 1971 jäi Chargerin viimeiseksi muskelivuodeksi. Vuosina 1972 ja -73 tehoversiona oli Rallye jonka 440-kuutiotuumainen moottori antoi nelikurkkuisella kaasuttimella tehoa 280 hevosvoimaa (SAE net). Vuonna 1974 lukema oli enää 275 hv.[5]
4. sukupolvi (1975 – 1978)[muokkaa]
Pääartikkeli: Dodge Charger 4. sukupolvi
Neljännen sukupolven Charger tuli myyntiin mallivuodelle 1975, ainoana korimallina 2-ovinen coupé ja ainoana varustetasona SE (Special Edition). Vuonna 1974 Chargereiden myynti oli öljykriisin seurauksena suorastaan romahtanut ja konsernin tiukan taloustilanteen takia uusi Charger SE oli käytännössä sama auto kuin Chrysler Cordoba. Personal luxury -autojen markkinat olivat USA:ssa vahvassa kasvussa ja myös Charger SE suunnattiin sinne. Tavallaan malli oli muskelivuosien jälkeen palannut juurilleen.[6]
5. sukupolvi (1981 – 1987)[muokkaa]
Pääartikkeli: Dodge Charger (L-kori)
Charger teki paluun mallivuodelle 1981. Charger 2.2 oli Dodge Omni 024:n suorituskykyinen versio, jota myytiin Chryslerin 2,2-litraisella moottorilla, vapaastihengittävänä tai turboahdettuna. Varusteisiin lukeutuivat mm. konepellin scooppi, takaspoileri ja näyttävät teippisarjat. Vuonna 1983 Dodge 024:n nimeksi vaihtui Charger ja se oli jälleen oma malli, ei pelkkä alaversio. Chargerin voimanlähteenä toimi Peugeotin 1,6-litrainen rivi-4.
6. sukupolvi (2006 – 2010)[muokkaa]
Pääartikkeli: Dodge Charger (LX)
Uusi Dodge Charger esiteltiin helmikuussa 2005, ja sitä valmistetaan Kanadan Ontariossa, Bremptonissa. Charger -nimen historian mukaisesti auto on takavetoinen ja erittäin tehokas. Malli tuli myyntiin vuonna 2006 ja se perustuu samaan LX -pohjalevyyn Chrysler 300C:n ja Dodge Magnumin kanssa. Sisustaltaan Charger on lähes identtinen Magnumin kanssa. Aiemmista Charger -malleista poiketen auto on neliovinen sedan, eikä suinkaan kaksiovinen coupé kuten olisi ollut odotettavissa.
7. sukupolvi (2011 –)[muokkaa]
Pääartikkeli: Dodge Charger (LD)
Seitsemännen sukupolven Dodge Charger tuli myyntiin mallivuodelle 2011 ja oli uudistettu aiemmasta täydellisesti. Näkyvimpiä muutoksia olivat uusi etupuskuri, uudet kyljen muodot, aiempaa kulmikkaammat ajovaloumiot ja agressiivisempi ilme. Takavalot olivat vaihtuneet koko peräpeilin levyiseen punaiseen paneeliin, jota ymäröi LED-valonauha. Charger LX:n muotoilussa ja yksityiskohdissa on paljon viittauksia mallin muskelivuosiin 1968–70. Vuonna 2015 Charger sai kattavan faceliftin.
Lähteet[muokkaa]
- ↑ 1964 Dodge Hemi Charger Concept Car – Supercars.net, 15. huhtikuu 2016. Viitattu: 19. maaliskuu 2021.
- ↑ Kurt Ernst: The (original) Dodge Charger marks its golden anniversary – Hemmings, 16. joulukuu 2015. Viitattu: 19. maaliskuu 2021.
- ↑ The Brazilian Dodge Dart/Charger – Genuine Mopar V8 This Time Around – Curbside Classics, 25. heinäkuu 2015. Viitattu: 19. maaliskuu 2021.
- ↑ The legendary Dodge Charger muscle car, 1968-74 – Allpar, Viitattu: 21. maaliskuu 2021.
- ↑ Jamie Kittrell: 1971-1974 Dodge Charger: Past the classic cars – Allpar, Viitattu: 21. maaliskuu 2021.
- ↑ Dodge Charger SE: Muscle turns to personal luxury, 1975-78 – Allpar, Viitattu: 22. maaliskuu 2021.