Piilofarmari
Piilofarmari on verotussyistä pakettiautoksi rekisteröity henkilöauto. Raskaan autoveron kiertämiseksi farmariautoja rekisteröitiin pakettiautoiksi varsinkin 1950- ja 1960-luvuilla. Nykyään tämä ei ole enää mahdollista.
Pakettiautoksi rekisteröimisen ehtona oli alkuun peltiset takasivuikkunat, jotka sai vielä 1960-luvulla kolmen vuoden käytön jälkeen muuttaa tavallisiksi takalaseiksi. Autoa rekisteröitäessä takaikkunat oli peitetty umpipelleillä. Piilofarmarin etuoveen maalattiin kantavuus, kokonaispaino ja akselipaino.
Takaistuinten piti olla ilman pehmusteita. On myös säädetty ajoneuvokohtainen 80 km/h nopeusrajoitus pakettiautoille, joka koski myös piilofarmareita.
Säännöt ovat olleet aiemmin lievempiä. 1960-luvulla pakettiautoksi rekisteröidyn farmariauton sai muuttaa henkilöautoksi ilman veroseuraamuksia tietyn ajan kuluttua.
1960-luvulla piilofarmarin rekisteriotteessa saattoi lukea: "Autoverosta vapaa pakettiautona ilman takasivuikkunoita tai takaistuimia tai niiden kiinnittämiseen tarkoitettuja laitteita."
Piilofarmarin suosioon vaikutti myös pakettiautojen tuontirajoituksista luopuminen 1950-luvulla, jolloin niitä pystyi ostamaan helpommin kuin vielä tuontirajoituksen alaisia henkilöautoja.
Autoverolakia on jatkuvasti kiristetty, jotta tavalliset autonkäyttäjät eivät hankkisi autoverosta vapaata ajoneuvoa. Ajoneuvoluokilla pelaaminen perustuu merkittäviin veroetuihin ja rahan säästöön.
Tyypillisiä piilofarmareita olivat esimerkiksi Glas Isar (700 Kombi), Ford 17M Kombi, Commer Cob, Volvo 145, Peugeot 404 Break, Hansa 1100, Škoda Octavia ja VW 411 Variant.
Piilofarmareita myytiin vuonna 1967 jopa 14 279 kappaletta eli 22 % ensirekisteröinneistä. Myöhemmin luku vakiintui 11-12 %:iin, kunnes niiden myynti loppui autoverolain kiristykseen 1971. [1] [2]
Muuta[muokkaa]
Autoverottoman halutun auton ei tarvitse olla farmari, vaan myös pick-up-auto tai maastoauto voi muodostua suosituksi. Toyota Timangi on mielenkiintoinen esimerkki suositusta autoverottomasta lava-autosta, jonka tuonti tyrehtyi lain kiristykseen. Timangin suosion vuoksi autoverolakia tiukennettiin koskemaan avolava-autoja, joiden lavan pituus on alle 185 cm. Maaliskuun 1976 ja lokakuun 1977 välissä Suomeen tuotiin jopa 2104 Timangi-avolava-autoa. Timangin maahantuonti loppui autoverolain kiristykseen.
Nelivetoiset maastoautot olivat pitkään autoverosta vapaita, jos niissä oli voiman ulosotto. Suzukin pienen maastoauton myynti Suomessa alkoi vuonna 1982 ja jo seuraavana vuonna SJ 410:tä myytiin yli 1000 kappaletta. Suomessa on myyty eniten nelivetoisia maastoautoja vuonna 1983, lähes 4000 yksilöä. Verovapaus kuitenkin loppui vuoden 1985 viimeisenä päivänä. Veroksi määrättiin henkilöautoja alhaisempi 30 % autovero 1.1.1986 alkaen. 22.11.1989 maastoautojen vero nousi 50 prosenttiin. Vuonna 1993 autoveron muutoksen yhteydessä maastoautojen veroetu poistui ja maastoautoja verotettiin kuten henkilöautoja 3.5.1993 alkaen. Sen seurauksena maastoautojen myynti romahti vuonna 1994.
Lähteet[muokkaa]
- Tekniikan Maailma 8/2010, s. 133
