Ghia Supersonic

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ghia Supersonic
Fiat 8V Ghia Supersonic etu.JPG
Valmistaja ja valmistusmaa Carrozzeria Ghia,
Flag of Italy.svg.png Torino, Italia
Valmistusaika 19531956
Luokka Urheiluauto
Kori 2-ovinen coupé
Suunnittelija Giovanni Savonuzzi
Pohjalevy
Moottori R4, R6, V8
Iskutilavuus 1900 – 7000 cm3
Teho
Voimanvälitys Takaveto
Kiihtyvyys
Huippunopeus
Kulutus
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka
Edeltäjä
Seuraaja
Saman luokan autoja

Ghia Supersonic oli pieni sarja autoja, jotka rakennettiin eri valmistajien eri alustoille. Sarjan juuret juontuvat korista, jonka Ghialla työskennellyt muotoilija Giovanni Savonuzzi suunnitteli kilpa-autojen valmistaja Virgilio Conrerolle. Auton tuhouduttua ensimmäisessä kilpailussaan, Ghia päätti käyttää suunnitelmaa edelleen ja valmistaa sen pohjalta pienen sarjan urheiluautoja. Vuosina 1953–1956 valmistettiin tuntematon määrä Supersoniceja, luultavasti enintään 20 kappaletta.

Taustaa[muokkaa]

Toisen maailmansodan päätyttyä maailma alkoi siirtyä suihkumoottoreiden aikakaudelle. 14. lokakuuta 1947 kapteeni Chuck Yeager Yhdysvaltain ilmavoimista lensi ensimmäisen ääntä nopeamman ("supersonic") lennon Bell X-1 -koekoneella. Suihkumoottorit tulivat liikennelentokoneiden ja sotilaskoneiden voimanlähteiksi. Avaruus-sci-fi kukoisti elokuvissa, kirjallisuudessa ja sarjakuvissa. Kaikki tämä vaikutti 1950-luvun muotoiluun, niin arkkitehtuurissa kuin arkisissa käyttöesineissäkin.

Conrero Alfa Romeo 1900 Sprint[muokkaa]

Sveitsiläinen kilpa-ajaja Robert Fehlmann lähestyi torinolaista Alfa Romeo- ja Lancia-virittäjä Virgilio Conreroa, esittäen tälle pyynnön kilpa-auton rakentamisesta vuoden 1953 Mille Migliaa varten. Conrero kehitti ensin kilpa-auton alustan. Hän valitsi etujousitukseen osia Fiat 1400:sta ja takajousitukseen Lancia Aureliasta. Moottori oli peräisin Alfa Romeo 1900:sta ja sitä viritettiin voimakkaasti ylöspäin. Mm. moottorin polttoaineensyöttö oli järjestetty neljällä Dell'Orto-kaasuttimella. Taka-akselin vaihteisto-voimansiirtopaketti otettiin myös Lancia Aureliasta. Korin suunnittelun Conrero tilasi ystävältään Giovanni Savonuzzilta. Aiemmin Cisitalialla työskennelleestä Savonuzzista oli juuri tullut Ghian pääsuunnittelija. Hän muotoili autolle virtaviivaisen korin jossa oli pitkä konepelti, matala ohjaamo ja lyhyt takapää. Sivulinja muistutti nopeaa lentokonetta tai rakettia, edestä kapeneva ja takana suihkumoottorin pakoaukot. Katto muistutti lentokoneen ohjaamoa ja se oli osittainen lasikatto, joka muodostui pitkälle ylös ja eteen jatketusta takaikkunasta.[1][2]

Auto esiteltiin yleisölle vuoden 1953 Torinon autonäyttelyssä, jossa se oli yksi suurimmista nähtävyyksistä. Seuraavan kerran auto tuli julkisuuteen saman vuoden Mille Migliassa, numerolla 453. Kilpailun aikana Fehlmann joutui onnettomuuteen, jossa hänen autonsa syttyi tuleen ja osittain alumiinista valmistettu kori paloi korjauskelvottomaan kuntoon.

Sen sijaan alusta ja moottori olivat palautettavissa käyttökelpoiseen kuntoon, joten Conrero tarkisti moottorin ja suunnitteli alustalle spider-korin. Kilpa-auto tunnettiin nyt nimellä Conrero Sport tai Conrero Alfa Romeo Sport ja Fehlmann ajoi sillä vuoden 1954 Mille Miglian lähtönumerolla 511. Tässä kilpailussa auto oli varustettu pleksilasisella kuvulla, jota ei enää sen jälkeen käytetty.[3]

Fiat 8V Ghia Supersonic[muokkaa]

Conrero Alfa-Romeoon Torinossa kohdistuneen suuren kiinnostuksen johdosta Ghialla tehtiin päätös valmistaa mallia pienenä sarjana. Alustaksi valittiin Fiat 8V, jollaiselle Ghia oli jo hieman aiemmin valmistanut uuden coupen. Ajoneuvon alkuperäistä muotoa muutettiin vain vähän, lähinnä eri alustan johdosta. Ainoa suuri ero oli takalasi, joka ei enää kaartunut ylös katolle, vaan oli malliltaan tavanomainen. Fiat 8V Ghia Supersonic esiteltiin Pariisin autonäyttelyssä vuonna 1953 ja se äänestettiin näyttelyn kauneimmaksi autoksi.

Fiat 8V Ghia Supersoniceja valmistettiin arviolta 15 kappaletta. Yksikään näistä autoista ei ole sataprosenttisesti samanlainen, koska asiakkaan pyynnöt otettiin mahdollisuuksien mukaan huomioon rakentamisen aikana.[4][5]

Jaguar XK120 Supersonic[muokkaa]

Ranskassa lyonilainen vaatetehtailija Joseph Malpelli oli Pariisin autonäyttelyssä ihastunut Fiat 8V Supersonicin muotoihin. Malpelli oli myös Jaguar-entusiasti ja hänen tallistaan löytyi merkin urheilumalli, XK120. Kun nämä kaksi yhdistettäisiin toisiinsa, Malpellin unelma-auto olisi siinä. Pienen hidasteen hankkeen toteuttamiselle muodosti se seikka, että Jaguar ei myynyt pelkkiä alustoja erikoiskorituksia varten. Asioiden ollessa näin, Malpelli päätti käyttää oman autonsa alustaa XK Supersonic -projektin läpiviemiselle ja lisäksi hän tilasi pariisilaisen Jaguar-edustajan kautta itselleen toisenkin XK120:n Suprsonic-koritusta varten.

Samalla kun Malpellin Jaguar oli Torinossa koritettavana, Conrero viritti moottoria ylöspäin. Mm moottorin vakio-SU-kaasuttimet korvattiin tripla-Webereillä. Alustanumerolla 679768 ollut auto valmistui vuonna 1954 ja se oli esillä Pariiisissa ja Lontoossa sekä useissa concours d’élégance -tapahtumissa. Alustanumerolla 675090 valmistunut toinen auto poikkesi ensimmäisestä mm. Ferrari-tyyppisen jäähdyttimen ritilänsä, konepellin "voimapatin" sekä kaksivärimaalauksensa osilta. Lisäksi esim. etulokasuojien jäähdytysilma-aukot oli jätetty pois.

Kolmaskin XK Supersonic valmistettiin ja myytiin Sveitsiin, jonne sen jäljet katoavat.[6]

DeSoto Adventurer II[muokkaa]

Alkuvuodesta 1954 Fiat 8V Supersonic laivattiin Chryslerille Yhdysvaltoihin. Konsernin ajoneuvojen muotoiluosaston päävastaava Virgil Exner otti ajoneuvon perustakseen, kehittäessään DeSoton S-19-alustalle valmistettavaa näyttelyautoa. Kun perustyö oli tehty, DeSoton alusta toimitettiin Italiaan Ghialle, jossa sille valmistettiin suunnitelmien mukainen kori. Kun se valmistui, auto palasi Yhdysvaltoihin ja se esiteltiin DeSoto Adventurer II -mallina 16. kesäkuuta 1954, Chrysler's Chelsea Proving Grounds -alueen (kehitys- ja testauspaikka Chelseassa, Michiganissa) avajaisissa. Tämän ensi-iltansa jälkeen auto palautettiin Italiaan, ja Ghia esitteli sitä Torinossa ja Brysselissä vuonna 1954.

S-19-alusta oli varustettu 276-kuutiotuumaisella (4,5 l) DeSoto FireDome V8 -moottorilla ja kaksiportaisella PowerFlite-automaattivaihteistolla. Koska DeSoton alusta oli huomattavasti kookkaampi kuin muut Supersoniceissa käytetyt, Exner oli vastaavasti muuttanut korin mittasuhteita. Sisustus oli edelleen mannermaisen italialaistyylinen. Koostaan huolimatta Adventurer II on vain kaksipaikkainen. Yksi auton erityispiirteistä on alas tavaratilaan laskeutuva takaikkuna.[7]

Aston Martin DB2/4 Mark II Supersonic[muokkaa]

Aston Martin DB2/4:n alustalle valmistettu Supersonic esiteltiin ensimmäistä kertaa Torinon autonäyttelyssä vuonna 1956 ja se on viimeinen tätä muotoilusarjaa edustanut ajoneuvo. Aston Martin ja Ghia eivät tarjoa mitään erityistä tietoa hankkeesta ja vaikuttaa siltä, ​​että auto on valmistettu yksityisestä pyynnöstä. Silti Ghia julkaisi virallisesti sen vuonna 1956. Oletetaan, että kilpa-ajaja Harry Schell asetti tilauksen, koska hänet nähtiin ensimmäisenä ajoneuvon kanssa vuonna 1956. Koska DB2/4:ssä on 2 + 2-istuinjärjestely, Supersonic-koria oli muutettava vastaavasti. Sivupintojen tarkempi tarkastelu verrattuna Fiat ja Jaguar Supersoniciin paljastaa tyylillisiä eroja.[8]

Willment 427 Coupe[muokkaa]

Kilpatallin omistaja ja tuolloin suurin brittiläinen Ford-jälleenmyyjä John Willment asensi Supersonic-korin AC 427 Cobra -alustalle vuonna 1965. Kori on ilmeisesti peräisin liikennekäytöstä poistetusta Fiat 8V Supersonicista ja alusta joko alunperin maanieliikenteeseen valmistetusta Cobra Mark III:sta tai vastaavasta kilpa-auton perustaksi tarkoitetusta versiosta. Korin asentamiseksi AC:n alustalle sen rakennetta on jouduttu muuttamaan huomattavasti. 1970-luvun myynti-ilmoituksen mukaan tällä tavalla luodussa super-urheiluautossa on noin 480 hv:n Holman-Moody -moottori ja sen huippunopeus on väitteen mukaan 320 km/h.[9]

Lähteet[muokkaa]

  1. Ghia Supersonic Alfa Romeo 1900 'Conrero' – COACHBUILD.COM, 30. toukokuu 2020. Viitattu: 24. toukokuu 2021.
  2. Stefan Fritschi: Ghia Supersonic - futuristisches Überschall-Design auf Schweizer Initiative – zwischengas.com, 4. kesäkuu 2013. Viitattu: 23. toukokuu 2021.
  3. Alfa Romeo – 1900 Sprint Conrero Supersonic – Carrozzieri-italiani.com, Viitattu: 24. toukokuu 2021.
  4. Fiat 8V Ghia Supersonic – The Most Beautiful Car Ever Made? – Silodrome, 25. syyskuu 2020. Viitattu: 24. toukokuu 2021.
  5. Henri Posa: Huutokauppahelmet – Fiat 8V Supersonic – Carrozzieri-italiani.com, 4. huhtikuu 2020. Viitattu: 24. toukokuu 2021.
  6. Mick Walsh: It’s an XK120 – but not as you know it – Classic & Sports Car, 10. maaliskuu 2020. Viitattu: 24. toukokuu 2021.
  7. 1954 Desoto Adventurer II – SuperCars.net, Viitattu: 24. toukokuu 2021.
  8. Jan Baedeker: Welcome to the Jet Age: Aston Martin DB2/4 MkII ‘Supersonic’ by Ghia – Classic Driver, 10. toukokuu 2013. Viitattu: 24. toukokuu 2021.
  9. Willment – 427 Coupé – Moottori, 4. huhtikuu 2020. Viitattu: 24. toukokuu 2021.