Lotus Elan (M100)

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lotus Elan (M100)
Lotus Elan 1962-1973
Valmistaja ja valmistusmaa Lotus,
Flag of the United Kingdom.svg.png Iso-Britannia
Valmistusaika 19891995
Luokka Urheiluauto
Kori 2-ovinen Avoauto
Suunnittelija
Pohjalevy
Moottori R4
Iskutilavuus 1588 cm3
Teho 97–123 kW
Voimanvälitys Etuveto
Kiihtyvyys 7–8,2 s
Huippunopeus 196–220 km/h
Kulutus 8–8,9 l/100km
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka
Edeltäjä Lotus Elan mk1
Seuraaja Lotus Elise
Saman luokan autoja Kia Elan

Pääartikkeli: Lotus Elan

Toisen sukupolven Elan (M100) esiteltiin elokuussa 1989 elvyttäen Elan -nimikkeen 14 vuoden tauon jälkeen. Auton kehitykseen sijoitettiin noin 35 miljoonaa puntaa, enemmän kuin mihinkään muuhun autoon Lotuksen historiassa.

Kehityshistoria[muokkaa]

M100 Elanin historia alkaa jo 80-luvun alusta, kun Lotuksen perustaja Colin Chapman halusi rakentaa uuden Elanin, joka olisi jatkoa kohtuullisen menestyneelle ensimmäisen sukupolven Elanille. Projekti aloitettiin koodinimellä M90 yhteistyössä Toyotan kanssa. Tarkoituksena oli rakentaa Lotukselle tyypillinen pieni roadster, jossa olisi takaveto, lasikuiturunko ja Toyotan valmistama 1,6-litrainen korkeaviritteinen vapaasti hengittävä moottori. Autoa alettiin jo kehittämään, mutta projekti tyssäsi Colin Chapmanin kuolemaan joulukuussa 1982.

Perustajansa kuoleman jälkeen Lotus horjui romahduksen partaalla, kunnes Lotuksen uusi toimitusjohtaja Mike Kimberley suostutteli Toyotaa ottamaan määräysvallan Lotuksesta. Kimberlyn toivomus ei kuitenkaan toteutunut, vaan BCA (British Car Auctions) osti 29 prosentin osuuden Lotuksesta, ja oli täten Lotuksen suurin osakkeenomistaja. Idea Lotuksen pienestä urheiluautosta jäi kuitenkin elämään, ja yrityksen uuden alun myötä projekti aloitettiin uudelleen koodinimellä X100. Uusien omistajien sekä rahoituksen puitteissa ensimmäinen prototyyppi saatiin valmiiksi. 80-luvun puolivälissä Lotuksen suurimmaksi osakkeenomistajaksi vaihtui General Motors. Toyota omisti yrityksestä edelleen pienen osan ja toimitti Lotukselle osia useisiin merkin autoihin. General Motorsin ja Toyotan välisten huonohkojen suhteiden vuoksi Toyota päätti purkaa kaikki yhteistyösopimukset Lotuksen kanssa. Sovittelun jälkeen päädyttiin lopputulokseen, jossa Toyota jatkaa nykyisten osien toimittamista Lotukselle, mutta Lotus ei saisi Toyotalta enää mitään uusia osia.

Tämä vaikutti uuden Elanin kehittämisprojektiin siten, että auto jouduttiin suunnittelemaan lähes kokonaan uudelleen hyödyntäen General Motorsin osia. Koodinimeksi vaihtui nyt M100. Moottoriksi valittiin tällöin GM:n alaisuudessa olevan Isuzun valmistama nelisylinterinen moottori, jonka vuoksi myös auton vetotapa piti muuttaa takavedosta etuvetoiseksi. Vaikeudet eivät kuitenkaan loppuneet tähän, sillä Lotuksen yksi tavoitteista uuden Elanin kanssa oli se, että sitä pystyisi myymään kaikilla markkinoilla. Autoon ei alun perin suunniteltu asennettavaksi turvatyynyjä, mutta sellaiset jouduttiin suunnittelemaan Yhdysvaltojen muuttuvan autojen turvallisuussääntelyn vuoksi.

Yleistä[muokkaa]

Lopulta Elan saapui markkinoille elokuussa 1989. Lotukselle poikkeuksellisesti auto oli etuvetoinen. Tiettyjä etuvedon tuomia haittoja ohjattavuudelle pienennettiin uudenlaisella kolmiotukivarsiin perustuvalla etujousituksella, jota Lotus kutsui "interaktiivisiksi tukivarsiksi". Auton käyttäytyvyyttä parantaa myös sen poikkeuksellisen pieni, hieman yli 1000:nen kilogramman omapaino. Colin Chapmanin filosofia näkyi Elanissa edelleen, sillä siinä oli lasikuitukori sekä keskusputkirunko, jotka olivat tulleet osaksi Lotus -brändin yrityskuvaa.

M100 Elanin kaarreajo-ominaisuudet olivat kiistattomat. Julkaisun aikaan Autocar-lehti kuvasi Elania "nopeimpana pisteestä pisteeseen kulkevana autona". Kriittisemmät arvostelijat kuvasivat ohjusta jopa liian turvallisena ja ennustettavana verrattuna takavetoiseen autoon.

Elanista ei kuitenkaan koskaan tullut myyntymenestystä: autoja tuotettiin kolme vuotta kestäneen tuotantoajan aikana vain 3855 kappaletta, joista 129 oli vapaasti hengittävällä moottorilla varustettuja. Myyntiä vaikeutti etenkin auton korkea hinta kilpailijoihin, kuten Mazda MX-5:een verrattuna. Elanin tuotanto lopetettiin vuonna 1992 ja sitä tuottanut henkilökunta erotettiin.

Series 2 (S2)[muokkaa]

Kaksi vuotta tuotannon lopettamisen jälkeen aikaisempaa mallia tuottaneet henkilöt palkattiin uudelleen tuottamaan S2 -mallia, jota valmistettiin rajoitetusti vain 800 kappaletta. Uusi tuotannon aloitus johtui siitä, että Lotuksella oli jäänyt aikaisemman mallin valmistuksesta yli noin 800 Isuzun valmistamaa moottoria. Tiukentuneiden päästömääräysten vuoksi nyt kaikki mallit jouduttiin varustamaan katalysaattorilla hiukkaspäästöjen pienentämiseksi, joka laski moottorin tehoa noin 10 hevosvoimaa. Samalla Lotus muokkasi auton ohjattavavuutta ja jousitusta hieman enemmän arvostelijoiden toivomaan suuntaan. Lopullisesti Elanin tuotanto lopetettiin loppuvuodesta 1995. Tämän jälkeen tuotantovälineet ja luvat myytiin korealaiselle Kia Motorsille, joka alkoi myymään omaa Kia Elan -malliaan vuonna 1996.

Tekniset tiedot[muokkaa]

1,6 1,6 SE Turbo 1,6 SE Turbo cat.
Valmistusaika 1989–1992 1989–1992 1991–1992
1994–1995
Moottori R4-ottomoottori, DOHC 16v, monipistesuihkutus R4-ottomoottori, DOHC 16v, monipistesuihkutus, IHI turbo 0.66 bar, välijäähdytin R4-ottomoottori, DOHC 16v, monipistesuihkutus, IHI turbo 0.66 bar, välijäähdytin, katalysaattori
Moottorin tunnus Isuzu 4XE1-UW Isuzu 4XE1WT
Iskutilavuus 1588 cm3
Suurin teho 97 kW (132 hv) /
7200 r/min
123 kW (167 hv) /
6600 r/min
116 kW (158 hv) /
6600 r/min
Suurin vääntö 142 Nm /
4200 r/min
201 Nm /
4200 r/min
200 Nm /
4200 r/min
Vetotapa, vakio Etuveto
Vaihteisto, vakio 5-port. manuaali
Huippunopeus 196 km/h 220 km/h
Kiihtyvyys 0–100 km/h 8,2 s 7,0 s 7,2 s
Kulutus (yhdistetty) 8,0 l/100km 8,9 l/100km

Mitat[muokkaa]

Malli Elan
Pituus 3803 mm
Leveys 1734 mm
Korkeus 1230 mm – 1240 mm
Akseliväli 2250 mm
Kääntösäde 10,7 m
Ilmanvastuskerroin 0.34

Lähteet[muokkaa]