Mercedes-Benz LP (keskiraskas, pyöreä)

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mercedes-Benz
(LP, LPS, LPK)
Mercedes-Benz LP 710.jpg
Valmistaja ja valmistusmaa Daimler-Benz AG,
Flag of Germany.svg.png Länsi-Saksa
Valmistusaika 19551969
Luokka Hyötyajoneuvo (7–16 t)
Kori Alusta
Veturi
Suunnittelija
Pohjalevy
Moottori R6
Iskutilavuus 4600–10 800 cm3
Teho 74–127 kW
Voimanvälitys Takaveto
Kiihtyvyys
Huippunopeus
Kulutus
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka
Edeltäjä
Seuraaja
Saman luokan autoja

Mercedes-Benz LP oli Daimler-Benzin keskiraskaiden ja pyöreämuotoisten pystyhyttisten mallien sarja. Tätä sarjaa ei tule sekoittaa vuonna 1965 lanseerattuun keskiraskaaseen LP-sarjaan, joka valmistettiin kulmikkaamman muotoisille, oman aikansa moderneille ohjaamoille.

Historia[muokkaa]

Daimler-Benz pidätteli pitkään pystyhyttisten ajoneuvojen valmistamista ja pitäytyi pitkäkeulaisissa malleissa. Tällaisille ajoneuvoille oli kuitenkin kysyntää ja Wackenhutin, Schenkin, Kässbohrerin tai Kögelin kaltaiset koritehtaat olivat vastanneet siihen muuntamalla tilauksesta pitkäkeulaisia malleja pystyhytillisiksi.

1950-luvun puolivälissä pystyohjaamoiden kysyntä kasvoi suuremmaksi ja samoihin aikoihin Saksan liittotasavallassa muutettiin kuorma-autojen mittoja ja painoja koskevia säännöksiä. Kesäkuussa 1955 tuli myyntiin tehtaan ensimmäinen oma pystyhyttimalli, LP 315. Mallimerkinnän kirjain "L" tuli valmistajalle totuttuun tapaan sanasta "Lastwagen" ja siihen lisätty "P" tarkoitti Pullmania. Termi tulee amerikkalaisesta rautatiemaailmasta: innovaattori George Mortimer Pullmanin virtaviivaiset, teräspeltiset "Pullman Trains" -matkustajajunat olivat omana aikanaan edustaneet Yhdysvalloissa alansa huippua. LP 315:n perustana oli pitkäkeulainen L 315, jonka voimanlähteenä toimi 145-hevosvoimainen, 8,3-litrainen esikammiodiesel OM 315. 14,9 tonnin suurimalla sallitulla bruttopainolla LP 315 tarjosi 8,2 tonnia hyötykuormaa. Ohjaamot toimitti Wackenhut.

Vuonna 1957 LP 315 korvattiin LP 326:lla. Ulkoisesti LP 326 poikkesi edeltäjästään ohjaamoalueella sivuikkunoiden ja lyhyemmän etuylityksen osilta. Uusi OM 326 -moottori tarjosi tehoa nyt 200 hv. Tammikuussa 1958 LP 326:n oli väistyttävä 2+4×2-akselisen LP 333:n tieltä. Kuorma-autojen jyrkillä mitta- ja painorajoituksilla silloinen liittovaltion liikenneministeri Hans-Christoph Seebohm yritti rajoittaa nopeasti kasvavaa kuorma-autoliikennettä ja tehdä Deutsche Bundesbahnista jälleen kilpailukykyisemmän. 21. maaliskuuta 1956 annettiin uusi liittovaltion tieliikenneasetus, jota epävirallisesti kutsuttiin "Seebohmin laeiksi".

Seuraavat rajoitukset koskivat kuorma-autoja, jotka rekisteröitiin ensimmäisen kerran 1. päivä tammikuuta 1958:

  • 2-akselinen kuorma-auto: suurin pituus 11 metriä ja kokonaispaino 12 tonnia
  • 3-akselinen kuorma-auto: suurin pituus 12 metriä ja kokonaispaino 16 tonnia
  • Puoliperävaunuyhdistelmä: suurin pituus 14 metriä ja kokonaispaino 24 tonnia
  • Suurin akselipaino 8 tonnia
  • Moottorin vähimmäisteho kokonaispainon alkavaa tonnia kohti 6 hevosvoimaa

Kolmiakselisen kuorma-auton pystyi toteuttamaan myös rakenteella, jossa on kaksi etu- ja yksi taka-akseli. Tällöin saatiin aikaan 16 tonnin kuorma-auto, joka kuitenkin oli takatelillistä versiota näppärämpi käsiteltävä. Täysperävaunuyhdistelmässä oli tärkeää, että vetäjä saatiin rekisteröityä suuremmalle kokonaispainolle, koska perävaunun kokonaispaino oli sidoksissa siihen. Kolmiakselinen ajoneuvo, jonka sallittu kokonaispaino oli 16 tonnia ja perävaunu 16 tonnia, pystyi muodostamaan maantiejunan, jonka kokonaispaino oli 32 tonnia. Perävaunun oli kuitenkin oltava rakennettu ennen tammikuuta 1958. Tyypillinen esimerkki tästä on Mercedes-Benz LP 333, joka sai Saksassa lempinimen "Tausendfüßler" eli "tuhatjalkainen".

Vientimallistossa LP 332 seurasi LP 326:tta. Vuodesta 1957 alkaen Daimler-Benz tarjosi kaksiakselisten 12-tonnisten luokkaan mallia LP 329, jossa käytettiin edelleen 145 hv:n OM 315 -esikammiodieselmoottoria. Kun kaksiakseliset 16 tonnin mallit sallittiin Saksassa jälleen vuodesta 1960, myyntiin tuli LP 334, joka oli LP 326:n jatkokehitysversio. Ensimmäinen kevyt pystyhytti tehdasohjaamolla oli LP 321 vuodelta 1957.

Mallit[muokkaa]

  • LP = pystyhytti, kuorma-auton vakioalusta
  • LPK = pystyhytti, alusta kippilaitevalmiudella
  • LPS = pystyhytti, rekkaveturi

Vuosina 1954–1963 mallitunnus vastasi valmistajan sisäisiä suunnittelunumeroita (esim. LP 315), jotka eivät perustuneet painoon ja motorisointiin. Kaikkien Mercedes-Benz-kuorma-autojen mallinimitykset muuttuivat 12.9.1963. Uudessa tavassa kolminumeroisen tunnuksen ensimmäinen tai nelinumeroisen kaksi ensimmäistä numeroa ilmaisivat kokonaispainon, kaksi jälkimmäistä numeroa moottorin tehon hevosvoimina, pyöristettyinä kymmenyksinä.

Vuoteen 1963 Vuodesta 1963 Moottori Suurin teho Suurin vääntö
LP 315 OM 315.I 107 kW (145 hv) / 2100 r/min 55 mkp / 1300 r/min
LP 323 LP 710 OM 321 74 kW (100 hv) / 3000 r/min 27 mkp / 1600 r/min
LP 321 LP 911 OM 321 74 kW (100 hv) / 3000 r/min 30,5 mkp / 1600 r/min
LP 328 OM 312
OM 321
74 kW (100 hv) / 3000 r/min
81 kW (110 hv) / 3000 r/min
27 mkp / 1600 r/min
30,5 mkp / 1600 r/min
LP 322 LP 1113 OM 321
OM 322
81 kW (110 hv) / 3000 r/min
93 kW (126 hv) / 2800 r/min
30,5 mkp / 1600 r/min
36 mkp / 1600 r/min
LP 327 LP 1413 OM 321
OM 322
81 kW (110 hv) / 3000 r/min
93 kW (126 hv) / 2800 r/min
30,5 mkp / 1600 r/min
36 mkp / 1600 r/min
LP 329 OM 315.I
OM 326.IV
107 kW (145 hv) / 2100 r/min
127 kW (172 hv) / 2200 r/min
55 mkp / 1300 r/min
58 mkp / 1300 r/min
Muutkin kokoonpanot mahdollisia

Lähteet[muokkaa]

  • Tim Cole: Mercedes-Benz Lastwagen, Bechtermünz Verlag, 1999


Mercedes-Benz-logo 1926.png Daimler-Benz AG:n valmistamat hyötyajoneuvot 1950–1980
Kokonais-
painoluokka
1950-luku 1960-luku 1970-luku
0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9
Pakettiauto N 1000 / N 1300
L-sarja (pakettiauto) T 1
Kuorma-auto, kevyt L 319
T 2
LP (kevyt)
Kuorma-auto, keskiraskas LP (keskiraskas, pyöreä)
LP (keskiraskas) NG "Neue Generation"
Kuorma-auto, raskas LP 333 NG "Neue Generation"
LP (raskas)