Ero sivun ”British Touring Car Championship” versioiden välillä

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rivi 8: Rivi 8:
 
=== Alusta nykypäivään ===
 
=== Alusta nykypäivään ===
 
Sarjan kilpailut ajettiin pitkään moottorin iskutilavuuden mukaan jaoteltuina, eri luokkia sisältävinä lähtöinä. Tämän johdosta myös pienempien luokkien kuljettajilla oli mahdollisuus mestaruusvoittoon, vaikka heillä ei olisi ollut mitään mahdollisuutta yksittäisiin kisavoittoihin. Vuosina 1986 ja -87 mestaruuden voitti [[Toyota Corolla (E80)|Toyota Corolla GT Coupé AE86:lla]] ajanut [[Chris Hodgetts]]. Vuoden 1987 elokuussa Euroopan ratojen vakioautoluokkien kilpailuja ilmestyi dominoimaan [[Ford Sierra RS Cosworth#Sierra RS500 Cosworth|Ford Sierra RS500 Cosworth]], mutta BTCC-sarjan mestaruuden otti vuonna 1988 luokka B:n [[BMW M3|BMW M3 E30:lla]] ajanut [[Frank Sytner]] ja vuonna 1989 luokka C:n [[Opel Kadett E|Vauxhall Astralla]] ajanut [[John Cleland]].<ref name="btccalku">[https://web.archive.org/web/20160305075016/http://www.btcc.net/history/in-depth/1958-1990/ BTCC history 1958-1990 - btcc.net]</ref>
 
Sarjan kilpailut ajettiin pitkään moottorin iskutilavuuden mukaan jaoteltuina, eri luokkia sisältävinä lähtöinä. Tämän johdosta myös pienempien luokkien kuljettajilla oli mahdollisuus mestaruusvoittoon, vaikka heillä ei olisi ollut mitään mahdollisuutta yksittäisiin kisavoittoihin. Vuosina 1986 ja -87 mestaruuden voitti [[Toyota Corolla (E80)|Toyota Corolla GT Coupé AE86:lla]] ajanut [[Chris Hodgetts]]. Vuoden 1987 elokuussa Euroopan ratojen vakioautoluokkien kilpailuja ilmestyi dominoimaan [[Ford Sierra RS Cosworth#Sierra RS500 Cosworth|Ford Sierra RS500 Cosworth]], mutta BTCC-sarjan mestaruuden otti vuonna 1988 luokka B:n [[BMW M3|BMW M3 E30:lla]] ajanut [[Frank Sytner]] ja vuonna 1989 luokka C:n [[Opel Kadett E|Vauxhall Astralla]] ajanut [[John Cleland]].<ref name="btccalku">[https://web.archive.org/web/20160305075016/http://www.btcc.net/history/in-depth/1958-1990/ BTCC history 1958-1990 - btcc.net]</ref>
 +
 +
Esimerkkejä eri tehoisten ja -iskutilavuuksisten autojen yhteislähdöistä:
 +
* [https://www.youtube.com/watch?v=cawBXWWgqCI Crystal Palace "full version" 1971 British Saloon Car Championship]
 +
* [https://www.youtube.com/watch?v=kwIjhL1J2eg Production Touring Car Race, Warwick Farm Raceway, 1969]
  
 
==== Super Touring -autot ====
 
==== Super Touring -autot ====
Vuonna 1990 BTCC esitteli ''"2 litre Touring Car Formula"'' -luokan, joka oli nimensä mukaisesti tarkoitettu iskutilavuudeltaan 2-litraisille autoille. Autourheilun kansainvälinen kattojärjestö [[FIA]] jalosti näiden sääntöjen pohjalta [[FIA Super Touring|Super Touring]] -luokan säännöstön, joka otettiin vuonna 1993 käyttöön eri mestaruussarjoissa ympäri maailman. Ensimmäisenä kautena Britanniassa 2-litraisten ohella ajettiin toista luokkaa, joka salli moottorin suuremman iskutilavuuden, mutta vuodesta 1991 lähtien 2-litraiset autot olivat ainoat sallitut kilpailuvälineet. Uusi yksiluokkainen järjestelmä sai suosiota valmistajien keskuudessa ja sen myötä mestaruussarjaan osallistui kuusi tehdasvalmistajaa: BMW, Ford, Mitsubishi, Nissan, Toyota ja Vauxhall. Ensimmäisten kausien aikana autoissa oli sallittu ainoastaan sellaiset aerodynaamiset avusteet, kuten vaakatasoinen etuilmanohjain tai takasiipi, joilla siviilimarkkinoiden luokitteluautot oli varustettu. Kun Alfa Romeo toi vuonna 1994 [[Alfa Romeo 155|155]]-mallinsa myötä kilparadoille säädettävät aerodynaamiset avusteet, siviiliautojen erikoispakettina, valituksien ja kanssakilpailijoiden omien erikoismallien myötä FIA hyväksyi muidenkin kuin vakiotuotantoisten, mutta kooltaan säädeltyjen, aerodynaamisten avusteiden käytön vuonna 1995. Tehdastiimien osallistuminen sarjaan tarkoitti autojen nopeaa kehittymistä, mutta sen vastapainona kustannusten nopeaa kohoamista. Tämä alkoi näkyä tiimien vetäytymisenä sarjasta, kunnes kaudella 2000 siihen osallistui enää kolme valmistajaa: Ford, Honda ja Vauxhall. Monet pitävät tätä "Super Touring" -aikakautta BTCC-sarjan kulta-aikana. Valmistajien tuki mahdollisti useiden kisatiimien osallistumisen sarjaan ja ominaisuuksiltaan tasaveroisten autojen ja kuljettajien kamppailu tarjosi yleisölle runsaasti mielenkiintoista nähtävää.<ref name="btcckeski">[https://web.archive.org/web/20160304041901/http://www.btcc.net/history/in-depth/1991-2000/ BTCC history 1991-2000 - btcc.net]</ref>
+
Vuonna 1990 BTCC esitteli ''"2 litre Touring Car Formula"'' -luokan, joka oli nimensä mukaisesti tarkoitettu iskutilavuudeltaan 2-litraisille autoille. Autourheilun kansainvälinen kattojärjestö [[FIA]] jalosti näiden sääntöjen pohjalta [[FIA Super Touring|Super Touring]] -luokan säännöstön, joka otettiin vuonna 1993 käyttöön eri mestaruussarjoissa ympäri maailman. Ensimmäisenä kautena Britanniassa 2-litraisten ohella ajettiin toista luokkaa, joka salli moottorin suuremman iskutilavuuden, mutta vuodesta 1991 lähtien 2-litraiset autot olivat ainoat sallitut kilpailuvälineet. Uusi yksiluokkainen järjestelmä sai suosiota valmistajien keskuudessa ja sen myötä mestaruussarjaan osallistui heti kuusi tehdasvalmistajaa: BMW, Ford, Mitsubishi, Nissan, Toyota ja Vauxhall. Ensimmäisten kausien aikana autoissa oli sallittu ainoastaan sellaiset aerodynaamiset avusteet, kuten vaakatasoinen etuilmanohjain tai takasiipi, joilla siviilimarkkinoiden luokitteluautot oli varustettu. Kun Alfa Romeo toi vuonna 1994 [[Alfa Romeo 155|155]]-mallinsa myötä kilparadoille säädettävät aerodynaamiset avusteet, siviiliautojen erikoispakettina, valituksien ja kanssakilpailijoiden omien erikoismallien myötä FIA hyväksyi muidenkin kuin vakiotuotantoisten, mutta kooltaan säädeltyjen, aerodynaamisten avusteiden käytön vuonna 1995. Tehdastiimien osallistuminen sarjaan tarkoitti autojen nopeaa kehittymistä, mutta sen vastapainona kustannusten nopeaa kohoamista. Tämä alkoi näkyä tiimien vetäytymisenä sarjasta, kunnes kaudella 2000 siihen osallistui enää kolme valmistajaa: Ford, Honda ja Vauxhall. Monet pitävät tätä "Super Touring" -aikakautta BTCC-sarjan kulta-aikana. Valmistajien tuki mahdollisti useiden kisatiimien osallistumisen sarjaan ja ominaisuuksiltaan tasaveroisten autojen ja kuljettajien kamppailu tarjosi yleisölle runsaasti mielenkiintoista nähtävää.<ref name="btcckeski">[https://web.archive.org/web/20160304041901/http://www.btcc.net/history/in-depth/1991-2000/ BTCC history 1991-2000 - btcc.net]</ref>
 +
 
 +
Esimerkki 2-litraisten tasaväkisestä kisalähdöstä:
 +
* [https://www.youtube.com/watch?v=rfmwdrDiAQw Oulton Park BTCC 1994]
  
 
== Tehdassarjan voittajat ==
 
== Tehdassarjan voittajat ==

Versio 8. elokuuta 2017 kello 19.46

2016 BTCC LOGO.jpg

British Touring Car Championship on Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuosittain järjestettävä vakioautojen kilpasarja. Nykyisin (2017) sarjaa ja sen oikeuksia hallinnoi yhtiö nimeltä BARC (TOCA) Ltd. Sarja perustettiin vuonna 1958 nimellä British Saloon Car Championship, nykyisen nimensä se sai vuonna 1987.[1] Historiansa aikana mestaruussarjaa on ajettu aluksi Britannian kansallisten- ja myöhemmin useiden kansainvälisten sääntöjen alaisena. Näitä ovat mm. FIA Ryhmä 2, FIA Ryhmä 5, FIA Ryhmä 1, FIA Ryhmä A, FIA Super Touring ja FIA Super 2000. Vuosien 2000 – 2003 välisenä aikana sarjassa oli mukana myös edullisempi tuotantoautojen FIA Ryhmä N.

Autojen historia

Vakioautojen BTCC-sarjan tilannekuva, Brands Hatch, huhtikuu 2011

Alusta nykypäivään

Sarjan kilpailut ajettiin pitkään moottorin iskutilavuuden mukaan jaoteltuina, eri luokkia sisältävinä lähtöinä. Tämän johdosta myös pienempien luokkien kuljettajilla oli mahdollisuus mestaruusvoittoon, vaikka heillä ei olisi ollut mitään mahdollisuutta yksittäisiin kisavoittoihin. Vuosina 1986 ja -87 mestaruuden voitti Toyota Corolla GT Coupé AE86:lla ajanut Chris Hodgetts. Vuoden 1987 elokuussa Euroopan ratojen vakioautoluokkien kilpailuja ilmestyi dominoimaan Ford Sierra RS500 Cosworth, mutta BTCC-sarjan mestaruuden otti vuonna 1988 luokka B:n BMW M3 E30:lla ajanut Frank Sytner ja vuonna 1989 luokka C:n Vauxhall Astralla ajanut John Cleland.[2]

Esimerkkejä eri tehoisten ja -iskutilavuuksisten autojen yhteislähdöistä:

Super Touring -autot

Vuonna 1990 BTCC esitteli "2 litre Touring Car Formula" -luokan, joka oli nimensä mukaisesti tarkoitettu iskutilavuudeltaan 2-litraisille autoille. Autourheilun kansainvälinen kattojärjestö FIA jalosti näiden sääntöjen pohjalta Super Touring -luokan säännöstön, joka otettiin vuonna 1993 käyttöön eri mestaruussarjoissa ympäri maailman. Ensimmäisenä kautena Britanniassa 2-litraisten ohella ajettiin toista luokkaa, joka salli moottorin suuremman iskutilavuuden, mutta vuodesta 1991 lähtien 2-litraiset autot olivat ainoat sallitut kilpailuvälineet. Uusi yksiluokkainen järjestelmä sai suosiota valmistajien keskuudessa ja sen myötä mestaruussarjaan osallistui heti kuusi tehdasvalmistajaa: BMW, Ford, Mitsubishi, Nissan, Toyota ja Vauxhall. Ensimmäisten kausien aikana autoissa oli sallittu ainoastaan sellaiset aerodynaamiset avusteet, kuten vaakatasoinen etuilmanohjain tai takasiipi, joilla siviilimarkkinoiden luokitteluautot oli varustettu. Kun Alfa Romeo toi vuonna 1994 155-mallinsa myötä kilparadoille säädettävät aerodynaamiset avusteet, siviiliautojen erikoispakettina, valituksien ja kanssakilpailijoiden omien erikoismallien myötä FIA hyväksyi muidenkin kuin vakiotuotantoisten, mutta kooltaan säädeltyjen, aerodynaamisten avusteiden käytön vuonna 1995. Tehdastiimien osallistuminen sarjaan tarkoitti autojen nopeaa kehittymistä, mutta sen vastapainona kustannusten nopeaa kohoamista. Tämä alkoi näkyä tiimien vetäytymisenä sarjasta, kunnes kaudella 2000 siihen osallistui enää kolme valmistajaa: Ford, Honda ja Vauxhall. Monet pitävät tätä "Super Touring" -aikakautta BTCC-sarjan kulta-aikana. Valmistajien tuki mahdollisti useiden kisatiimien osallistumisen sarjaan ja ominaisuuksiltaan tasaveroisten autojen ja kuljettajien kamppailu tarjosi yleisölle runsaasti mielenkiintoista nähtävää.[3]

Esimerkki 2-litraisten tasaväkisestä kisalähdöstä:

Tehdassarjan voittajat

Yksityissarjan voittajat

Tuotantosarjan voittajat

Lähteet