Ford Transit I

Ford Transit
Valmistaja ja valmistusmaa	Ford, Iso-Britannia Saksa Belgia Alankomaat
Valmistusaika	1965–1986
Luokka	pakettiauto
Kori	pakettiauto, pick-up, minibussi, asuntoauto (Westfalia)
Suunnittelija
Pohjalevy
Moottori	V4, R4, V6, R6
Iskutilavuus	1288–2360 cm3
Teho	45–86 hv
Voimanvälitys	takaveto, neliveto
Kiihtyvyys	41,0 s (0–100 km/h)
Huippunopeus	100–116 km/h
Kulutus
CO2-päästöt	g/km
Hintaluokka	1.700–1.950 € (1968)
Edeltäjä	Ford Taunus Transit Ford Thames 400E
Seuraaja	Ford Transit mk2
Saman luokan autoja	VW Transporter T2 Mercedes-Benz L Bedford CF Citroën H

Ford Transit mk1 syntyi kun Fordin johto Detroitissa päätti, ettei Euroopan markkinoilla ole mitään järkeä pitää myynnissä kahta eri pakettiautomallia (Englannin ja Saksan Fordeilla). Näin ollen käynnistettiin Project Redcap -yhteiskehitysprojekti eurooppalaista pakettiautoa varten. Projektin tuloksena syntynyt auto korvasikin sekä Saksan että Englannin Fordien edelliset pakettiautot.

Transitin dieselversio valmistettiin ulkonäöltään hieman erilaiseksi bensiinimoottoriseen nähden, koska bensiinimoottorit olivat vähemmän tilaa vieviä V4-moottoreita ja dieselmoottorit puolestaan kooltaan suurempia rivimoottoreita. Näin ollen Transitin dieselversion erottaa pidemmästä keulasta ja maskissa olevasta ulkonemasta. Dieselmoottorilla varustettu Transit tuli markkinoille vuonna 1971 ja se oli varustettu Perkinsin 1,6-litraisella moottorilla. Moottori vaihdettiin ajanmukaisempaan ja tehokkaampaan 1,8-litraiseen jo heti seuraavana vuonna. Vuodesta 1974 alkaen Transitissa käytettiin Fordin itsensä valmistamaa 2,4-litraista dieselmoottoria. Fordin dieselmoottorit valmistettiin Yorkissa, mistä johtuen moottoritkin saivat lempinimekseen York-diesel. Samainen York-diesel oli käytössä myös vuonna 1978 markkinoille tulleessa facelift-mallissa aina vuoteen 1985 saakka, jolloin koko Transit-mallisto koki suuremman muutoksen.

Ford Transit 850 vm 1968

Ford Transit 850 rekisteröitiin Suomessa henkilöautoksi vuonna 1968. Autoon mahtuu 9 henkeä kolmelle penkkiriville. Oikealla on sivuovi, ei vasemmalla. Takana ovat pariovet. Tehdas valmisti myös 12-15 hengen Transiteja, joissa istuttiin neljällä tai viidellä penkkirivillä - näissä malleissa oli takana paripyörät. Suomessa 9 hengen Transitia sai ajaa henkilöauton ajokortilla, 10 hengen kuljetuskyky vaati jo linja-autokortin.

Ford Transit 850:ssä on tilaa runsaasti 9:lle ja heidän tavaroilleen. Myös kantavuus on riittävä. Istuimet ovat lyhyet (ilman pääntukia) ja muovilla päällystetyt. Suuntavakavuutta heikentää sivutuuliherkkyys sekä myös erilaiset raiteet. Ohjaus on hidas ja epätarkka. Kovassa jarrutuksessa taka-akseli tärisee.

Nelisylinterisen 1663 cm³ V4-moottorin suurin teho on 53,7 kW (73 hv), teho mitattu epätarkan ja liioittelevan SAE-bruttonormin mukaan - nettoteho (DIN) ei tiedossa. Vaihteita on neljä, jotka kaikki ovat synkronoituja. Ford Transit 850 painaa 1420 kiloa.

Tekniikan Maailma 6/1968 mittasi Ford Transit 850:n kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 7,0 sekuntia, 0–80 km/h 18,3 sekuntia ja 0–100 km/h 41,0 sekuntia. Huippunopeus on vain 116 km/h. Kulutus vaihtelee välillä 10,0–13,5 litraa /100 km. Polttoainesäiliö on melko pieni.

Kehitys

Facelift-malli (1984)

Vuonna 1971 Transit sai kasvojenkohotuksen, jossa etumaski muuttui huomattavasti leveämmäksi. Kasvojenkohotuksen jälkeisiä malleja valmistettiin 1200000 kappaletta.

Vuonna 1971 ensimmäisen sukupolven Transitin viimeistä valmistusvuotta ennen kasvojenkohotusta juhlittiin Super Transitilla, joka oli Ford GT40 -superauton tekniikka yhdistettynä Transitin koriin. Tässä juhlakappaleessa on 5,0-litrainen V8-moottori ja sen huippunopeus on 240 km/h.

Vuonna 1984 keulan muoto muuttui hieman kulmikkaammamksi sekä ohjaamossa tapahtui pieniä muutoksia uudistetun version myötä. Maski muuttui muoviseksi ja lisäksi autoa oli saatavana 2,5-litraisella suorasuihkutus dieselillä, joka olikin tulevien "vinokeula" transittien voimanlähde vuoteen 1999 asti.

Mallit

• FT 600 - 600 kg (1965–1971)
• FT 900 - 900 kg (1965–1971)
• FT 1000 - 1 tonni (1956–1971)
• FT 1750 - 1,75 tonnia (1965–1971)
• FT 75 - 750 kg (1971–1978)
• FT 175 - 1,75 tonnia (1971–1978)

Moottorit

Bensiinimoottorit

Malli	Moottori		Iskutilavuus	Teho	Vääntö	Vuosimallit
600	60° V4 OHV 8V	Cologne	1288 cm3	33 kW (45 hv) @ ? r/min	? Nm @ ? r/min	1965–1971
1000	60° V4 OHV 8V	Cologne	1498 cm3	44 kW (60 hv) @ ? r/min	? Nm @ ? r/min	1965–1971
75	R4 OHV 8V	Kent	cm3	48 kW (65 hv) @ ? r/min	? Nm @ ? r/min	1972–1979
1.6	R4 OHC 8V	Pinto	1593 cm3	48 kW (65 hv) @ 4750 r/min	? Nm @ ? r/min	1979–1986
850	60° V4 OHV 8V	Essex	1663 cm3	54 kW (73 hv) @ 4750 r/min	126 Nm @ 3000 r/min	1965–1971
1.7	60° V4 OHV 8V	Cologne	1699 cm3	? kW (? hv) @ ? r/min	? Nm @ ? r/min	1965–1972
2.0	60° V4 OHV 8V	Essex	1996 cm3	64 kW (86 hv) @ 4750 r/min	157 Nm @ 2750 r/min	1965–1977
2.0	R4 OHC 8V	Pinto	1993 cm3	58 kW (78 hv) @ 4500 r/min	? Nm @ ? r/min	1978–1986
2.8	60° V6 OHV 12V	Cologne	2792 cm3	? kW (? hv) @ ? r/min	? Nm @ ? r/min
3.0	60° V6 OHV 12V	Essex	2994 cm3	74 kW (100 hv) @ 4650 r/min	? Nm @ ? r/min
3.3	R6		3277 cm3	? kW (? hv) @ ? r/min	? Nm @ ? r/min	(Australia)
250 cid	R6		4100 cm3	? kW (? hv) @ ? r/min	? Nm @ ? r/min	(Australia)

Dieselmoottorit

Malli	Moottori		Iskutilavuus	Teho	Vääntö	Vuosimallit
1.6 D	R4 OHV 8V	Perkins 4.99	1621 cm3	32 kW (43 hv) @ 4000 r/min	? Nm @ ? r/min	1971–1972
1.8 D	R4 OHV 8V	Perkins 4.108	1760 cm3	38 kW (52 hv) @ 4000 r/min	? Nm @ ? r/min	1972–1974
2.4 D	R4 OHV 8V	York	2360 cm3	46 kW (62 hv) @ 3600 r/min	? Nm @ ? r/min	1974–1984
2.5 DI	R4 OHV 8V	York 4AB	2496 cm3	50 kW (68 hv) @ ? r/min	? Nm @ ? r/min	1984–1986

Lähteet

• Tekniikan Maailma 6/1968, koeajo