Ero sivun ”Mitsubishi Motors Corporation” versioiden välillä

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
(1970-luku)
(1970-luku)
Rivi 61: Rivi 61:
 
Tiedosto:Mitsubishi-Lancer-vm-1976.jpg|1976 Colt Lancer
 
Tiedosto:Mitsubishi-Lancer-vm-1976.jpg|1976 Colt Lancer
 
Tiedosto:Mitsubishi Celeste 1600 ST.jpg|1978 Lancer Celeste 1600 ST
 
Tiedosto:Mitsubishi Celeste 1600 ST.jpg|1978 Lancer Celeste 1600 ST
Tiedosto:Mitsubishi Galant Sigma 1600SL Super A131A.jpg|Galant Sigma 1600SL Super A131A
+
Tiedosto:Mitsubishi Galant Sigma 1600SL Super A131A.jpg|1978 Galant Sigma 1600SL Super A131A
 
</gallery>
 
</gallery>
  

Versio 9. tammikuuta 2022 kello 22.02

Mitsubishi Motors Corporation
Mitsubishi motors new logo.png
Yhtiömuoto Julkinen osakeyhtiö
Yhtiön kotipaikka Flag of Japan.svg.png Shiba, Minato, Tokio, Japani
Perustettu {{{perustettu}}}
Pääomistaja Nissan Motor Co., Ltd. (30.9.2021)
Yhtiön web-sivu https://www.mitsubishi-motors.com
Mitsubishi (merkki)
Mitsubishi logo.png
Yrityksen perustusmaa ja paikka Flag of Japan.svg.png Japani, Tokio
Tuotannon aloitus 1917
Autokonserni Mitsubishi Motors
Vuotuinen valmistusmäärä 1,4 milj. (2004)
Sijainti Suomen rekisteröintitilastossa 18. (2012)
19. (2011)
23. (2010)
22. (2009)
20. (2008)
23. (2007)
23. (2003)
21. (2001)
21. (2000)
15. (1998)
14. (1997)
17. (1996)
15. (1994)
12. (1993)
11. (1992)
10. (1990)
9. (1989)
9. (1988)[1]
11. (1984)
11. (1981)
Suomen maahantuoja Bergé Auto Nordics Oy
Suosituin malli Lancer

Mitsubishi Motors Corporation (MMC) on on japanilainen autovalmistaja. Vuonna 2003 kuorma- ja linja-autodivisioona erotettiin siitä omaksi yhtiökseen nimeltä Mitsubishi Fuso Truck and Bus Corporation. Lokakuussa 2016 Nissan Motorista tuli MMC:n suurin osakkeenomistaja, ja yhdessä ranskalaisen Renaultin kanssa ne muodostavat Renault-Nissan-Mitsubishi-allianssin.[2]

Heinäkuussa 2020 MMC ilmoitti, että se tulee vetäytymään Euroopan markkinoilta sitä mukaa, kun sen myynnissä oleva mallisto tulee tiensä päähän. Uusia malleja ei Euroopassa esitellä.[3]

Nimi Mitsubishi tarkoittaa kolmea vesipähkinää tai kolmea vinoneliötä, jotka on kuvattu logossa.

Historia

Mitsubishin autoteollisuus juontaa juurensa vuoteen 1917, jolloin Mitsubishi Shipbuilding Co., Ltd. esitteli Mitsubishi Model A:n, Japanin ensimmäisen sarjatuotantoauton. Täysin käsin rakennettu seitsenpaikkainen sedan, joka perustui Fiat Tipo 3:een, osoittautui kalliiksi verrattuna amerikkalaisiin ja eurooppalaisiin massatuotantokilpailijoihinsa, ja sen tuotanto lopetettiin vuonna 1921, vain 22 valmistuneen auton jälkeen.

Vuonna 1934 Mitsubishi Shipbuilding yhdistettiin Mitsubishi Aircraft Companyyn, joka oli perustettu vuonna 1920 valmistamaan lentokoneiden moottoreita ja muita osia. Yhdistynyt yritys tunnettiin nimellä Mitsubishi Heavy Industries (MHI), ja se oli Japanin suurin yksityinen yritys.[4] MHI keskittyi lentokoneiden, laivojen, junanvaunujen ja koneiden valmistukseen, mutta kehitti vuonna 1937 PX33:n, joka oli prototyyppi sotilaskäyttöön. Se oli ensimmäinen japanilaisvalmisteinen henkilöauto, jossa oli jatkuva neliveto.

Tyynenmeren sodan jälkeen

Tyynenmeren sodan päätyttyä Mitsubishi-konserni palasi takaisin siviilituotantoon. Vuonna 1932 ensimmäisen linja-autonsa valmistaneen Fuson hyötyajoneuvotuotanto saatiin käynnistettyä uudelleen ja ajoneuvojen huutavaan tarpeeseen MHI vastasi kehittämällä kolmipyöräisen, Mizushima-nimisen tavarakuljettimen ja "Silver Pigeon"-skooterin. Vuonna 1950 Japania miehittänyt Yhdysvaltain hallinto vaati että zaibatsut, eli eri sukujen hallitsemat finanssi- ja teollisuuskorporaatiot, oli hajotettava. Mitsubishi Heavy Industries pilkottiin kolmeksi pienemmäksi konserniksi, jotka muodostettiin niiden maantieteellisen sijainnin perusteella: West Japan Heavy-Industries, Central Japan Heavy-Industries ja East Japan Heavy-Industries. Näillä kaikilla kolmella moottoriajoneuvojen valmistukseen liittyviä toimintoja.

Vuonna 1951 East Japan Heavy-Industries aloitti amerikkalaisen Kaiser Motorsin edullisen Henry J -sedanin maahantuonnin CKD-sarjoina. Näitä autoja koottiin Japanissa kolmen vuoden ajan, ennen kuin mallin valmistus Yhdysvalloissa päättyi. Vuonna 1953 Central Japan Heavy-Industries solmi Willys-Overlandin kanssa (nyt Kaiser Motorsin omistama) sopimuksen Willys CJ-3B:n lisenssivalmistuksesta. Mitsubishi Jeepin valmistus päättyi vuonna 1998.[5]

Tultaessa kohti 1960-luvun alkua, Japanin talous oli vahvassa nousussa, samoin ihmisten tulotaso ja ostovoima. Tämä näkyi myös maan autoistumisen kasvuna. Central Japan Heavy-Industries, joka toimi nyt nimellä Shin Mitsubishi Heavy-Industries, oli Willys-lisenssivalmistuksen myötä perustanut automotive-osaston jo vuonna 1953. Nyt se oli valmis esittelemään pienen Mitsubishi 500 -sedanin ja aloittamaan sen massatuotannon, vastatakseen markkinoiden kysyntään. Tätä seurasi vuonna 1962 Minica-keicar ja vuonna 1963 Colt 1000, ensimmäinen merkin Colt-sarjan perheautoista. Vuonna 1964 Mitsubishi esitteli suurimman henkilösedaninsa, Mitsubishi Debonairin, joka oli pääasiassa Japanin yritysmarkkinoille suunnattu edustusauto.

West Japan Heavy-Industries (nyt nimellä Mitsubishi Shipbuilding and Engineering) sekä East Japan Heavy-Industries (nyt Mitsubishi Nihon Heavy-Industries) olivat 1950-luvun myötä myös laajentaneet automotive-osastojaan: Vuonna 1964 nämä kolme liitettiin toimimaan yhtenä organisaationa, jolle annettiin nimi Mitsubishi Heavy Industries. Tästä kolme vuotta eteenpäin, yhtlön tuotanto oli 75 000 autoa vuodessa. Vuonna 1969 tapahtuneen Colt Galantin menestyksekkään lanseerauksen ja hyötyajoneuvopuolen vahvan kasvun myötä, konsernijohto päätti keskittää kaiken automotive-toiminnan yhden yhtiön alle. 22. huhtikuuta 1970 perustettiin Mitsubishi Motors Corporation (MMC), josta tuli MHI:n sataprosenttisesti omistama tytärkonserni.[6]

1970-luku

MMC:n johdon luomaan laajentumisstrategiaan kuului viennin lisääminen, solmimalla liittoutumia vakiintuneiden ulkomaisten yritysten kanssa. Tähän strategiaan nojaten MHI möi vuonna 1971 15 prosentin osuuden MMC:stä amerikkalaiselle Chrysler-konsernille. Osakekaupan yhteydessä tehtyjen sopimusten myötä Chrysler Corporation alkoi myydä Colt Galanteja Yhdysvalloissa nimellä Dodge Colt, ensimmäisenä Chrysler-tuotemerkin alla myytynä Mitsubishi-valmisteena. nostaen MMC:n vuosituotannon yli 250 000:n auton. Toukokuussa 1971 MMC:n ja Chrysler International S.A:n välillä tehdyn jatkosopimuksen mukaan Chrysler International toimii Mitsubishi-merkkisten autojen myyjänä maailmanlaajuisesti, Japania, USA:ta ja Kanadaa lukuunottamatta. Vuonna 1977 Chrysler Australia aloitti Galantien tuotannon ja myynnin Australiassa nimellä Chrysler Sigma.

Vuonna 1974 MMC ja Chrysler International pääsivät neuvotteluissaan tulokseen, joka antoi MMC:lle oikeuden myydä ja markkinoida autojaan Euroopassa itsenäisesti.[7] MMC:n vuosituotanto kasvoi vuoden 1973 500 000:stä autosta vuoden 1978 965 000:ään autoon. Suurin vientimaa oli Yhdysvallat, jossa Chrysler oli aloittanut Galant Lambdan myynnin nimillä Dodge Challenger ja Plymouth Sapporo. Yhteistyö kahden valmistajan välillä ei ollut täysin kitkatonta. Chrysler koki että joillain markkina-alueilla Mitsubishi syö sen markkinaosuuksia ja MMC taas koki, että amerikkalaiset pyrkivät vaikuttamaan liikaa yhtiön päätöksentekoon.[8]

1980-luku

Mitsubishi saavutti miljoonan vuodessa myydyn auton rajapyykin vuonna 1980, mutta samaan aikaan sen yhteistyökumppani kamppaili vakavien talousongelmien kanssa. Chrysler karsiessa toimintojaan se myi Australian tuotantolaitoksensa MMC:lle. Uuden omistajansa myötä yhtiö sai nimen Mitsubishi Motors Australia Ltd. (MMAL).

Vuonna 1982 Mitsubishi-tuotemerkki esiteltiin ensimmäistä kertaa Amerikan markkinoille. Tredia-sedan sekä Cordia- ja Starion coupét tulivat myyntiin alun perin 70 jälleenmyyjän kautta 22 osavaltiossa, ja niiden määrä oli 30 000 ajoneuvoa. Tämä kiintiö, jota rajoitettiin maiden hallitusten yhteisellä sopimuksella, oli sisällytetty Chryslerille varattuihin 120 000 autoon. Mitsubishin ja Chryslerin keskinäisessä sopimuksessa oli lisäksi klausuuli, että Chryslerillä oli niin katsoessaan oikeus hylätä kaikki Mitsubishin autot Yhdysvaltain markkinoilla vuoteen 1990 asti. 1980-luvun lopulla, kun MMC aloitti merkittävän pyrkimyksen lisätä läsnäoloaan Yhdysvalloissa, se esitti ensimmäisen kansallisen televisiomainontakampanjansa ja suunnitteli laajentavansa verkkoaan 340 jälleenmyyjään.

Vuonna 1986 Mitsubishi pääsi kiinalaisen Liuzhou Automotiven kanssa sopimukseen, jonka perusteella Minicab-kei van ja -truck -malleja koottaisiin Kiinassa paikallisille markkinoille. Sopimus teki Mitsubishista Daihatsun ja Suzukin jälkeen kolmannen japanilaisen valmistajan, joka pääsi aloittamaan autojen kokoonpanon Kiinassa. Vuoteen 1989 mennessä Mitsubishin maailmanlaajuinen tuotanto, mukaan lukien sen ulkomaiset tytäryhtiöt, oli saavuttanut 1,5 miljoonaa autoa.

Mitsubishi aloitti vuonna 1994 autojen valmistamisen Hollannissa NedCar BV:n autotehtaalla Hollannin valtion ja Volvon kanssa. NedCarin tehtaalla valmistettiin Mitsubishi Carismaa ja Volvo 40-sarjaa yhteiselle pohjalevylle. Hollannin valtio vetäytyi yhtiön omistuksesta. Kun Ford osti Volvon henkilöautotoiminnan, Volvon ja Mitsubishin yhteistyö päättyi ja Mitsubishi aloitti yhteistyön Smartin kanssa. Mitsubishi Coltissa ja Smart Forfourissa on paljon yhteisiä ominaisuuksia.

Mitsubishi Motors Pohjois-Amerikan pääkonttori siirretään Yhdysvaltojen Kaliforniasta, Cypressista Nashvillen Tennesseehen, Frankliniin vuoden 2019 loppuun mennessä [9].

Suomessa

Mitsubishi aloitti viennin Suomeen keväällä 1976. Ensimmäinen Suomeen tuotu malli oli takavetoinen Lancer, joka oli pitkään ainoa maahantuotu malli. Myöhemmin alkoi Colt- ja Galant-mallien maahantuonti, v. 1980 rekisteröitiin 1347 Colt-mallia.

Mitsubishin asema dieselautojen markkinoilla on ollut vahva. Vuonna 1990 Mitsubishin dieselautoja myytiin Suomessa toiseksi eniten, 1548 kappaletta. (Edellä oli vain Mercedes-Benz 1672, kolmantena Toyota 1114 ja neljäntenä VW 1013 myytyä dieselautoa).

Mitsubishiä Suomeen maahantoi Vemic Auto Oy Ab (VEHO Mitsubishi Cars) vuosina 20032011. Vuosina 2011–2018 maahantuojana toimi Delta Motor Group Oy. Vuodesta 2018 eteenpäin maahantuojana on toiminut Bergé Auto Nordics Oy [10].

Nykyään Suomeen tuodaan Mitsubishin maastoautoja, katumaastureita ja avolava-autoja, mutta ei muita (varsinaisia) henkilöautoja (2017).

Rekisteröinti

Mitsubishin malleja rekisteröitiin Suomessa seuraavasti:

Vuosi 1970 1975 1976 1977 1978 1979 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991
Määrä (kpl) 5 3 427 887 539 959 2994 3447 4084 4384 4863 5629 6918 7391 9021 8355 6002 4415

Vuosina 19711974 ei rekisteröity yhtään Mitsubishia, vuonna 1970 rekisteröitiin Colt-merkkisinä. [11]

Automallit, Japani

Mitsubishi ASX
Mitsubishi GTO

Maasturit/SUVit

Mitsubishi Pajero

Automallit, Australia

Automallit, Yhdysvallat

Kuorma-automallit, Japani

Lähteet

  1. Tekniikan Maailma Automaailma 20B/1988, s. 9
  2. Joshua Warner: Understanding the Renault-Nissan-Mitsubishi Alliance – IG, 4. huhtikuu 2019. Viitattu: 2. tammikuu 2022.
  3. Mitsubishi luovuttaa Euroopassa – Moottori, 29. heinäkuu 2020. Viitattu: 2. tammikuu 2022.
  4. The origin of MHI can be traced all the way back to 1884 – Mitsubishi Heavy Industries, Ltd. Global Website - History, Viitattu: 2. tammikuu 2022.
  5. Matthew Skwarczek: When Mitsubishi Made a Classic Jeep – MotorBiscuit, 16. joulukuu 2019. Viitattu: 8. tammikuu 2022.
  6. Milestones (pdf) – MMC, Viitattu: 8. tammikuu 2022.
  7. Mitsubishi Motors 40 years in Europe – the reference market – Automotive World, 4. maaliskuu 2014. Viitattu: 9. tammikuu 2022.
  8. Patrick George: The Hot, Torrid, Turbocharged Romance Between Chrysler And Mitsubishi – Jalopnik, 24. marraskuu 2012. Viitattu: 9. tammikuu 2022.
  9. MITSUBISHI MOTORS NORTH AMERICA TO RELOCATE U.S. HEADQUARTERS TO FRANKLIN, TENNESSEE – Mitsubishi Motors, mitsubishi-motors.com, Tokio: 26. heinäkuu 2019.
  10. Jalovaara, Toni: Yksi aikakausi päättyy: Kian ja Mitsubishin maahantuonti Suomeen siirtyy espanjalaisomistukseen – Tekniikan Maailma, tekniikanmaailma.fi, 24. tammikuu 2018.
  11. Jalovaara, Toni; Kärkkäinen, Hannu: Autoinen aurinko nousi idästä. Tekniikan Maailma, 16. syyskuu 1992, 48. vsk, nro 15, s. 6-11. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet Oy. ISSN 0355-4287. Artikkelin verkkoversio TM:n arkistossa (maksullinen).