Mercedes-Benz W110

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mercedes-Benz W110
Mercedes-Benz 190D (W110).jpg
Valmistaja ja valmistusmaa Daimler-Benz AG,
Flag of Germany.svg.png Länsi-Saksa, Sindelfingen [1]
Flag of Venezuela.svg.png Venezuela, Barcelona [2]
Flag of Australia.svg.png Australia,
Port Melbourne [2]
Valmistusaika 19611968
Luokka Ylempi keskiluokka
Kori 4-ovinen sedan
Suunnittelija
Pohjalevy
Moottori R4, R6
Iskutilavuus 1897–2300 cm3
Teho 55–120 hv (DIN)
Voimanvälitys Takaveto
Kiihtyvyys
Huippunopeus
Kulutus
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka
Edeltäjä Mercedes-Benz W120 / W121
Seuraaja Mercedes-Benz W114 / W115
Saman luokan autoja

Mercedes-Benz W110, eli "pieni siipimersu" tuli markkinoille vuonna 1961, malleina 190 ja 190 D.

Yleistä[muokkaa]

Malli sai korinsa pari vuotta aiemmin markkinoille tulleelta, vuosina 1959–1968 valmistetulta, kuusisylinteriseltä W111:lta (220 / 220 S / 220 SE / 230 S). Lisäksi samaa koria käytti vuosina 1961–1965 valmistettu W112 (300 SE). 110-sarjan akseliväli on 50 mm lyhyempi kuin "isojen siipimersujen", keulaosa 145 mm lyhyempi.

110-sarjan mallit[muokkaa]

190 ja 190 D, 1961 – 1965[muokkaa]

W110 tuli markkinoille kesäkuussa 1961. Erotuksena "ponttooni-mersujen" 190- ja 190 D -malleihin, mallinumeron perässä saatettiin käyttää kirjainta "c" (190c ja 190 Dc). Malli erosi samaa peruskoria käyttävistä kuusisylinterisistä lähisukulaisistaan mittojensa lisäksi pyöreiden ajovalojen, pienempien takavalojen, vähäisemmän kiilto-osien määrän sekä yksinkertaisten puskureidensa osilta. Yhteisen korin ansiosta 110-sarjan tavaratilan vetoisuus oli hintaluokassaan aikansa parhaimmistoa.

Etusuuntavilkut ja pysäköintivalot perityivät "ponttooni-mersuilta" ja sijaitsivat lokasuojien päällä. Vuosimallista 1963 lähtien lisävarusteena oli tarjolla sumuvalot. Samana vuonna vasemman lokasuojan päällä sijainnut taustapeili siirrettiin kuljettajan oveen. 110-sarjan mittaristo sijoitettiin pystyasentoon ja nopeusmittrin nauhanäytön väri vaihtuu keltaisesta punaiseksi nopeuden kasvaessa.

Edessä on erillisjousitus kolmiotukivarsin, mutta ilman palloniveliä, joiden sijaan tukivarsien ja olkakappleen välinen kiinnitys on pultilla. Takana on heiluriakselit kierrejousilla ja kallistelua hillitsevällä keskiosan lisäjousella. Edessä ja takana oli rumpujarrut, jarrutehostimen sai tilauksesta. Kojelaudan alla sijaitseva seisontajarrun vetokahva vaikutti mekaanisesti takajrruihin. Elokuusta 1963 lähtien vakiovarusteena oli tehostetut kaksipiirijarrut etupyörien levyjarruilla.

Uuden korimallin voimanlähteet periytyivät edeltäneeltä sukupolvelta. 190c-mallissa oli 1,9-litrainen, yhdellä Solex 34 PJCB -kaasuttimella varustettu, 80-hevosvoimainen M121-moottori. 190 D:n keulalla oli 55-hevosvoimainen, 2-litrainen esikammiodiesel (OM621 III), Boschin nelimäntäisellä rivipumpulla.

Vaihteistona oli 4-portainen täyssynkronoitu manuaalivaihteisto rattivalitsimella. Elokuusta 1964 lähtien autoon sai halutessaan lattiavalitsimen. Elokuusta 1962 lähtien valinnaisvaihtoehtona oli Mercedes-Benzin oma 4-portainen automaattivaihteisto, joka tuli heinäkuussa 1963 myös dieselmallin optiolistalle. [1]

Tekniset tiedot[muokkaa]

Lähde:Engine Specifications - www.heckflosse.nl

Malli Valmistettu Mallikoodi Moottori Rakenne Polttoaine-
järjestelmä
Iskutilavuus Teho Kiihtyvyys
0-100 km/h
Huippunopeus Polttoaineen-
kulutus
190c 4/1961–8/1965 110.010 M 121.924 R4 Solex 34 PJCB 1897 cm3 80 hv @
5000 r/min
18 s
(auto 22 s)
150 km/h
(auto 145 km/h)
11,5 l/100 km
(auto 12,5 l/100 km)
190 Dc 4/1961–8/1965 110.110 OM 621.912 R4 Bosch-rivipumppu 1988 cm3 55 hv @
4200 r/min
29 s
(auto 30 s)
130 km/h
(auto 127 km/h)
9 l/100 km
(auto 10 l/100 km)

200 ja 200 D, 1965 – 1968[muokkaa]

Heinäkuussa 1965 110-sarjan autojen mallimerkinnnöiksi tulivat 200 ja 200 D. Dieselversio sai keulalleen paranellun OM 621 VIII -moottorin, jonka kampiakseli oli tuettu nyt viidellä runkolaakerilla, aiemman kolmen sijaan. Myös bensiinimoottori sai 5-laakeripukkisen kampiakselin ja sen iskutilavuus kasvoi kahteen litraan. Polttoaineensyöttö hoidettiin nyt kahden Solex 38 PDSJ -kaasuttimen voimin ja moottorin tehoksi ilmoitettiin 95 DIN-hevosvoimaa.

Uudistuksen yhteydessä pysäköintivalo ja suuntavikku siirrettiin etulokasuojan päältä ajovalojen alle. Samassa paketissa oli myös sumuvalo. Muita muutoksia olivat aiempaa suurempi polttoainesäiliö (65l, valinnaisena 85 l), c-pilarin kromikoristeltu ilmanpoistoventtiili sekä peräpeilin kaksi vaakatasoista kromilistaa. Takavalojen linssi muuttui sileäpintaiseksi, aiemman taitoksella varustetun sijaan ja takasuuntavilkut muuttuivat uusien eurooppalaisten säädösten mukaisesti väriltään oransseiksi.

Vuonna 1967 W110:n passiivista kolariturvallisuutta parannettiin törmäyksessä kokoonpainuvalla ohjausakselilla, ohjauspyörän keskiosan uudella pehmusteella sekä katkaisimien, ikkunaveivien sekä ovikahvojen uudella muotoilulla [1].

Tekniset tiedot[muokkaa]

Lähde:Engine Specifications - www.heckflosse.nl

Malli Valmistettu Mallikoodi Moottori Rakenne Polttoaine-
järjestelmä
Iskutilavuus Teho Kiihtyvyys
0-100 km/h
Huippunopeus Polttoaineen-
kulutus
200 7/1965–2/1968 110.010 M 121.940 R4 2 x Solex 38 PDSJ 1988 cm3 95 hv 15 s
(auto 16 s)
161 km/h
(auto 158 km/h)
12,5 l/100 km
(auto 13,5 l/100 km)
200 D 7/1965–2/1968 110.110 OM 621.918 R4 Bosch-rivipumppu 1988 cm3 55 hv 29 s
(auto 30 s)
130 km/h
(auto 127 km/h)
9 l/100 km
(auto 10 l/100 km)

230, 1965 – 1968[muokkaa]

Vuonna 1965 W110-korisarjaan lisättiin kuusisylinterinen 230. Mallin voimanlähteenä toimi 2,3-litrainen M180-rivikuutonen, jonka teho kahdella 2-kurkkuisella Solex 38 PDSI -kaasuttimella oli 105 hevosvoimaa. Heinäkuussa 1966 näiden tilalle tuli kaksi Zenith 35/40 INAT -rekisterikaasutinta ja moottorin teho nostettiin 120 hevosvoimaan. Malli oli nyt tekniikkansa osalta identtinen W111 230 S:n kanssa.

W110 230 oli ensimmäinen Mercedes-Benz, joka oli varustettu erillisellä jäähdytysjärjestelmän paisuntasäiliöllä. Koska 6-sylinterinen moottori sovitettiin lyhyempään, 4-sylinteriselle moottorille tarkoitettuun konehuoneeseen, jäähdyttimen kenno oli tuotava niin eteen kuin mahdollista. Koska jäähdytin oli nyt kokonaan lukkopellin alla, perinteistä yläsäiliön päällä olevaa täyttöaukkoa ei voitu soveltaa käyttöön ja moottori-insinöörien oli löydettävä uusi ratkaisu.

Ulkoisesti mallin erotti 4-sylinterisistä sisaristaan ainoastaan takaluukun mallitunnus "230". Sisätiloissa erona oli takaovien toiset vetokahvat ja takaistuimen selkänojan alaskäänettävä kyynärnoja keskellä. Pienemällä korilla toteutettu 6-sylinterinen versio oli ajateltu väliportaan malliksi 4-sylinteristen "pienten siipimersujen" ja 6-sylinteristen "isojen siipimersujen" väliseen hintaluokkaan.

Tekniset tiedot[muokkaa]

Lähde:Engine Specifications - www.heckflosse.nl

Malli Valmistettu Mallikoodi Moottori Rakenne Polttoaine-
järjestelmä
Iskutilavuus Teho Kiihtyvyys
0-100 km/h
Huippunopeus Polttoaineen-
kulutus
230 5/1965–6/1966 110.011 M 180.945 R6 2 x Solex 38 PDSI-2 2306 cm3 105 hv @
5200 r/min
14 s
(auto 16 s)
168 km/h
(auto 165 km/h)
15,5 l/100 km
(auto 16,5 l/100 km)
230 7/1966–2/1968 110.011 M 180.949 R6 2 x Zenith 35/40 INAT
-rekisterikaasutin
2306 cm3 120 hv @
5400 r/min
13 s
(auto 15 s)
175 km/h
(auto 172 km/h)
16 l/100 km
(auto 16,5 l/100 km)

Farmarimalli[muokkaa]

Tammikuussa 1965 pidetyssä Brysselin autonäyttelyssä esiteltiin farmarikorinen Mercedes-Benz 190 D Universal. Version valmistuksesta vastasi belgialainen I.M.A. (Importateur des Moteurs et d'Automobiles). Autot myytiin Mercedes-Benzin virallisen verkoston kautta. Universal oli Mercedes-Benzin ensimmäinen farmarikorinen malli ja siten myös nykyisten T-mallien esi-isä. Varsinaiset tehdasvalmisteiset farmariautot tulivat tuotantoon vasta 123-sarjan yhteydessä.

Universal, sekä ulkopuolisille korittajille toimitetut aihiot, oli varustettu 15-tuumaisilla pyörillä, tiheämmällä perävälityksellä sekä vahvistetuilla takajousilla. Lisäksi henkilömallen valinnaisvarusteena ollut, korin kallistelua hillinnyt hydropneumaattinen vastajousi, oli vakiovaruste.

IMA valmisti Universal-malleja 2754 kappaletta ja niitä tehtiin 190 D:n lisäksi 200- ja 230-malleista sekä lisäksi suurempikorisesta W111 230 S:stä.[1]

Mercedes-Benzin ylemmän keskiluokan malleja oli koritettu mm. sairas- ja hautausautoksi jo "Ponttooni"-sukupolven aikana. Näiden valmistajia olivat mm. saksalaiset Binz- ja Miesen -koripajat.

Pitkät versiot[muokkaa]

Vuoden 1965 muutosten myötä valikoimaan lisättiin pitkäakselivälinen versio, joka palveli erityisesti sairaankuljetus- ja hautausautojen valmistajien tarpeita. Vakiomalliin verrattuna akseliväliä kasvatettiin 400 mm, jolloin sen pituudeksi tuli 3100 mm.

Huhtikuussa 1967 tuli myyntiin 3350 mm:n akselivälinen 200 D -versio, jossa oli kuljettajan lisäksi istuinpaikat seitsemälle henkilölle.

Kuusi ja puoli vuotta kestäneen valmistushistoriansa aikana Sindelfingenin tehtaalta lähti 622 453 valmista ja 5859 osittain valmista W110-korimallin autoa.[1]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]

  1. 1,0 1,1 1,2 1,3 1,4 Enter the small "Tailfin": 110 series (1961 to 1968) – Daimler Global Media Site, Viitattu: 21. huhtikuu 2018.
  2. 2,0 2,1 A. J. Jacobs: The New Domestic Automakers in the United States and Canada: History, Impacts, and Prospects, Comparative International Development – Lexington Books ISBN 9780739188262, Viitattu: 21. huhtikuu 2018.
Luokka Korimalli 1940 1950 1960 1970
5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9
Ylempi keskiluokka Sedan /
Farmari
W136 W120 / W121 W110 W 114 / W115 123-sarja
W136 / W191 W105
Coupé / Avoauto W136 W114 C123
Suuri auto Sedan W187 W180 W111
W128 W112 W108 W116
V116
W109
W186 W189 W100
Coupé /
Avoauto
W187 W 180 W111
W188 W128 W112
Urheiluauto Coupé / Roadster W121 B II W113 R107
W198 C107
Kevyt
hyötyajoneuvo
Minibussi / Pakettiauto N1000 / N1300
L206 D / L207 /
L306 D / L 307
601- / 602- /
611 -sarja
L319 309- / 310- / 313 -sarja