Auto Union AG

Kohteesta AutoWiki
(Ohjattu sivulta Auto Union)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Auto Union AG
Auto Union -logo
Yrityksen perustuspaikka Auto Union AG, Chemnitz
kesäkuu 29. 1932
Auto Union GmbH, Ingolstadt, Flag of Germany.svg.png Saksa
syyskuu 3. 1949
Toiminnassa 1932 – 1969
Yhtiön kohtalo Alkuperäinen Auto Union AG poistettu Saksin yritysrekisteristä 1949. Uusi Auto Union GmbH perustettu Baijerin Ingolstadtiin 1949, toimintoja siirretty jo vuodesta 1945-46 lähtien.

10. 3. 1969 Auto Union GmbH, NSU Motorenwerke AG ja Volkswagenwerke AG solmivat sopimuksen jolla Audi ja NSU yhdistettiin Audi NSU Auto Unioniksi.

Vuonna 1985 yhtymän nimi muutettiin selkeämmäksi, syntyi Audi AG, Volkswagenin täysin omistama tytäryhtiö.
Kokonais valmistusmäärä
Suosituin malli 1000
Seuraaja Audi NSU Auto Union AG


Auto Union AG oli ensimmäinen saksalainen autoteollisuuden yhteenliittymä, joka syntyi kun Zschopauer Maschinenfabrik J. S. Rasmussen (DKW), sen zwickaulainen tytäryhtiö Audiwerke AG, zwickaulainen Horchwerke AG ja chemnitzlainen Wanderer-Werke AG:n autoteollisuus muodostivat Auto-Union Sächsischer Motorfahrzeugfabriken AG -nimisen yhtiön, jonka pääkonttori sijaitsi aluksi DKW:n tehtailla Saksin Zschopaussa. Vuonna 1936 yhtiön hallinto muutti Chemnitzin kaupunkiin, jonne se oli sitä perustettaessa kirjattu, sen hankittua omistukseensa ajoneuvovalmistaja Presto-Werke Günther & Co:n toimitilat.

Auto Unionin logossa neljä ympyrää kuvastaa neljää yhteenlittynyttä automerkkiä, jotka kuitenkin toimivat omina, itsenäisinä yhtiöinään. Vuosien 1934 ja 1939 välisenä aikana Horchwerke AG kehitti ja valmisti GP-kilpa-autoja, jotka kantoivat nimeä "Auto Union". Muutoin yhtiön nimeä ei käytetty autojen tuotemerkkinä, lukuunottamatta vuonna 1958 markkinoille tuotua Auto Union 1000 -mallia.

Ennen toista maailmansotaa Auto Union -yhtymä oli Saksan toiseksi suurin ajoneuvojen valmistaja, Adam Opel AG:n jälkeen.

Historia[muokkaa]

Auto Unionin synty[muokkaa]

Zschopauer Motorenwerke J. S. Rasmussen AG oli vuonna 1928 65 000:n yksikön vuosituotannollaan maailman suurin moottoripyörien valmistaja. Samana vuonna yhtiön pääomistaja Jørgen Skafte Rasmussen neuvotteli juuri perustetusta Saksin valtionpankista (Sächsische Staatsbank) itselleen rahoituksen, zwickaulaisen Audiwerke AG:n osake-enemmistön ostamista varten. 1930-luvun alussa maailmantalouden lama ajoi myös Rasmussenin konsernin taloudelliseen ahdinkoon ja Saksin valtionpankki, joka vuodesta 1929 lähtien oli omistanut 25 prosentin osuuden Zschopauer Motorenwerke AG:sta, epäsi Rasmussenin yhtiöiltä lisärahoituksen mahdollisuuden. Rasmussen ja pankin emoyhtiön hallitukseen nimittämä Richard Bruhn kehittivät suunnitelman, jossa Zschopauer Motorenwerke, sen tytäryhtiö Audi ja tuolloin ajelehtimistilassa ollut Horchwerke AG liitettäisiin yhteen. Samaan kompukseen oli mahdollista liittää vielä Wanderer-Werke, vuokraamalla yhtiön Siegmarissa, Chemnitzin liepeillä, sijaitseva autotehdas kymmenen vuoden sopimuksella. Keskusteluja käytiin myös mahdollisesta Hanomag- ja Brennabor-merkkien littämisestä samaan yhtymään, mutta nämä hankkeet eivät edenneet pidemmälle. Hanomag päätyi lopulta Daimler-Benzin haltuun, kuten Auto Unionkin joksikin aikaa, kunnes Volkswagen hankki sen itselleen.

Auto Union moottoriurheilussa[muokkaa]

Auto Union Typ D

Pääartikkeli: Auto Union GP-autot

Vuodesta 1934 vuoden 1937 loppuun Horch-tehtaiden Auto-Union kilpaosaston johdossa oli böömiläissyntyinen Ferdinand Porsche. Vuodesta 1938 eteenpäin, aina II maailmansodan puhkeamiseen asti, kilpailutoiminnasta vastaavan osaston johtajana oli itävaltalainen insinööri Robert Eberan von Eberhorst. Keskimoottoristen "Hopeanuolien" kultakaudella, vuosina 1934 – 1939 Auto Union oli käytännössä ainoa auto, joka antoi Mercedes-Benzin GP-autoille todellisen vastuksen. Auto Unionilla ajaneita aikauden nimekkäitä kuljettajia olivat: Bernd Rosemeyer, Hans Stuck, Ernst von Delius, Rudolf Hasse, Hermann Paul Müller sekä Tazio Nuvolari. Vuonna 1936 Bernd Rosemeyer voitti Auto Unionilla GP-autoilun Euroopanmestaruussarjan.

V16-moottorilla varustettu Auto-Union Typ A oli ensimmäinen keskimoottoriseksi suunniteltu kilpa-auto. Konsepti otettiin käyttöön ensimmäisen kerran vuonna 1934 ja se on käytössä kaikissa tämän päivän autourheilun huippuluokissa. Benz Tropfenwagen oli jo 1920-luvulla keskimoottorinen kilpa-auto, mutta perustui Rumpler Tropfenwageniin. Vuosina 1934 – 1939 suunnitellut Auto Union GP-mallit A – D olivat huomattavasti aikaansa edellä. Samalla ne olivat sen aikakuden renkailla ja jarruilla todella vaativia ajettavia.

Toinen maailmansota[muokkaa]

Sd-Kfz 222

Vuonna 1935 Auto Union perusti luoteis-Saksissa sijaitsevaan Tauchan kaupunkiin yhtiön nimeltä Mitteldeutsche Motorenwerke. Tehdas valmisti lisensillä Junkers-lentokonemoottoreita sekä, vuoden 1944 helmikuusta vuoden 1945 maaliskuuhun, maailman ensimmäistä sarjatuotantoista suihkumoottoria, Junkers Jumo 004:ää.

Auto Union-Horch valmisti Sd-Kfz 222 -panssariautojen alustoja. 3,8-litraisella 90-hevosvoimaisella Horch bensiini-V8 -moottorilla varustettuna se kykeni saavuttamaan maantiellä 80 km/h nopeuden. Lisäksi Horch-tehtaiden tuotantoon kuului puolitelavaunu Sd.Kfz. 11 sekä nelivetoiset Einheits-PKW der Wehrmacht eli Wehrmachtin ajoneuvokaluston yhtenäistämisohjelman mukaiset autot Horch 901 ja typ 801.

Vuoden 1944 alusta lähtien Auto Unionin laitokset Saksin alueella joutuivat jatkuvien pommitusten kohteeksi ja kärsivät tuntuvia vahinkoja. Yhdysvaltain sotavoimat miehittivät Zwickaun huhtikuussa 1945, mutta luovuttivat kaupungin venäläisten puna-armeijalle kesäkuun viimeisenä päivänä. Tämän jälkeen kaikki Auto Unionin laitokset olivat venäläisten hallinnassa.

Sodan jälkeen[muokkaa]

Itä-Saksa[muokkaa]

IFA F8
IFA F9 (typ 309/1)
1957 Horch Sachsenring P240

Sen jälkeen kun venäläinen sotilashallinto oli lokakuussa 1945 ottanut Auto Union -yhtymän tehtaat hallintaansa, yhtiön kaikki omaisuus ilmoitettiin takavarikoiduksi ja niiden siirto sotakorvauksina Neuvostoliittoon laitettiin käyntiin. Osana Itä-Saksan luomiseen tähtääviä poliittisia kuvioita, myös Saksin vapaavaltion alueella järjestettiin kommunistien masinoima "kansanäänestys", jonka tuloksena kaikki teollisuuslaitokset kansallistettiin. Lyhyen välivaiheen jälkeen heinäkuussa 1946 ajoneuvoteollisuuden päähallinoijaksi perustettiin Industrieverband Fahrzeugbau (IFA) -niminen organisaatio.

Vuonna 1948 Auto Union -yhtymän henkilöautojen valmistus keskitettiin VEB IFA-Kombinat Pkw Karl-Marx-Stadt -nimisen organisaation alle. (yhtiömuoto VEB = Volkseigener Betrieb, kansan omistama). Elokuussa 1948 Auto Union AG lakkasi juridisena yhtiönä olemasta ja samalla sen tuotemerkit vapautuivat. Tuotemerkkien käyttöoikeudesta kiisteltiin vielä tulevina vuosina, mutta käytännössä tämä avasi mahdollisuuden baijerilaisen Auto Union GmbH:n perustamiselle.

Alkuperäisen, itään jääneen Auto Union AG:n laitosten kohtalot:

  • Audiwerke AG:sta tuli VEB Kraftfahrzeugwerk Audi Zwickau, myöhemmin VEB Automobilwerk Zwickau (AWZ). Yhtiön valmistamia autoja olivat IFA F8, IFA F9 ja AWZ P70.
  • DKW-moottoripyörätehtaan koneet oli siirretty Neuvostoliittoon, Udmurtian Iževskiin, joten tehdas jouduttiin kalustamaan uudestaan. Tehdas oli kaksipyöräisten kulkuneuvojen valmistuksesta vastaavan VEB IFA-Kombinat für Zweiradfahrzeugen alaisuudessa ja se valmisti vuodesta 1952 lähtien VEB Motorradwerk Zschopau (MZ) -moottoripyöriä.
  • Horcwerke AG:sta tuli VEB Horch Kraftfahrzeug- und Motorenwerke Zwickau, vuonna 1957 yhtiön nimeksi muutettiin VEB Sachsenring Kraftfahrzeug- und Motorenwerke Zwickau. Vuonna 1958 yhtiö fuusioidaan VEB Automobilwerk Zwickau (AWZ):n kanssa ja niistä muodostetaan VEB Sachsenring Automobilwerke Zwickau -niminen yhtiö, jonka tärkeimmäksi tuotteeksi nousee Trabant-henkilöauto.
  • Wanderer-Werken Siegmarin autotehtaasta tuli työstökoneita valmistanut VEB Werkzeugmaschinenbau Chemnitz.
  • J.S. Rasmussenin DKW-yhtiöihin kuulunut Metallwerke Frankenberg, joka valmisti kevyitä, tavarankuljetukseen soveltuvia kolmipyöriä nimeltään Framo, muuttuu muutaman välivaiheen kautta pakettiautoja vamistavaksi yhtiöksi nimeltä VEB Barkas-Werke Karl-Marx-Stadt, jonka tärkein tuote on Barkas-pakettiauto..

Bayerischen Motoren Werken AG:n vuonna 1928 omistukseensa hankkima Automobilwerk Eisenach liitettiin osaksi VEB IFA-Kombinat Pkw Karl-Marx-Stadt -organisaatiota ja yhtiön nimeksi annettiin VEB Automobilwerk Eisenach (AWE). Yhtiö valmisti vuoden 1940 DKW F9 -mallin suunnitelmiin perustuvaa IFA F9 -mallia vuodesta 1953 vuoteen 1956 nimellä EMW 309.

Itä-Saksan ajoneuvoteollisuutta hallinnoineen VVB-Automobilbau:n (Vereinigungen Volkseigener Betriebe, Kansan omistamien yhtiöiden liitto) vuonna 1957 tehtyjen pitkäaikaissuunnitelmien mukaan VEB Sachsenring valmistaisi Sachsenring P240 -autoja ja AWZ-yhtiö Trabant P50 -autoja. VVB-Automobilbaussa kuitenkin tultiin siihen tulokseen, että tuotantotavoitteisiin ja myönnettyihin raaka-aineisiin ja rahoitukseen nähden, yhtiöt eivät kykenisi valmistamaan kahta automallia. Toukokuussa 1958 Saksan sosialistinen yhtenäisyyspuolue (SED, Sozialistische Einheitspartei Deutschlands) teki päätöksen yhtiöiden fuusioimisesta. Sachsenring P240 -mallin tuotanto ja kaikki siihen liittyvä kehitystyö lopetettiin vuonna 1959.

Auto Union AG oli suunnitellut tuovansa markkinoille 3=6-moottorilla varustetun DKW F9 -mallin vuonna 1940. Saksan sotatoimien johdosta mallin varsinaista sarjatuotantoa jouduttiin odottamaan vuoteen 1950 saakka, jolloin malli tuli DDR:ssä tuotantoon nimellä IFA F9. Itä-Saksassa valmistettu malli oli varustettu uudempaa kehitysastetta edustavalla kolmesylinterisellä moottorilla, kun taas Saksan liittotasavallan puolella samana vuonna esitelty ja samaan DKW F9 -malliin perustunut DKW "Meisterklasse" (F89) -malli sai voimanlähteekseen F8-mallista perityneen kaksisylinterisen moottorin.

DKW:n insinöörien kehittämä ja ensi kertaa vuosimallin 1931 DKW F1 -autossa käyttöön ottama kaksisylinterinen, pituussuuntaisesti asennettu kaksitahtimoottori oli käytössä eri Trabant-malleissa lähestulkoon niiden tuotannon lopettamiseen, vuonna 1990, saakka. Samoin DKW:n ennen II maailmansotaa kehittämä alusta oli käytössä F9-mallia seuranneessa Wartburg 311 -autossa 1960-luvun puoliväliin asti.

Länsi-Saksa ja Espanja[muokkaa]

DKW Autounion Logo.svg..png
1950 DKW Schnelllaster
1950-1954 DKW F89 "Meisterklasse"

Koska Auto Union -yhtymän tehtaat olivat kärsineet huomattavia vahinkoja pommituksissa ja ehjiksi jääneet koneet oli neuvostohallinnon toimesta takavarikoitu, yhtiön tulevaisuus ajoneuvojen valmistajana näytti olevan lopussa. Saksan sotavoimien ajoneuvoja koskeneet pakko-otot eivät olleet koskeneet pieniä ja kaksitahtisia DKW-autoja, eivätkä ne myöskään kelvanneet läntisen Saksan miehittäjille. Tästä johtuen, sodan päätyttyä läntisen Saksan alueella oli arviolta n. 65 000 DKW-autoa, joiden huolto ja varaosatoimitukset tuli saada järjestettyä kuntoon. Auto Unionilla oli ollut varaosien toimituskeskukset Münchenissa, Nürnbergissa, Hannoverissa sekä Baden-Württembergin Freiburg im Breisgaussa. Joulukuun 3. päivänä vuonna 1945 nämä toiminnot yhdistettiin, kun Baijerin Ingolstadtiin perustettiin Zentraldepot für Auto Union Ersatzteile GmbH -niminen yhtiö.

Kun itäisen Saksan hallintoviranomaiset elokuussa 1948 poistivat Auto Union AG -yhtiön Saksin yhtiörekisteristä, se samalla vapautti nimen "Auto Union". USA:n Morgenthau-suunnitelman vaihduttua Marshall-avuksi, suoran avun ja Baijerin osavaltiolta saadun lainoituksen myötä voitiin perustaa uusi, Auto Union GmbH -niminen yhtiö. Länsiliittoutuneiden (UK, USA, Ranska) politiikka oli muuttunut ja 1940-luvun lopulla alettiin sallia pakolaisten siirtyminen Saksan itäisistä osista länteen. Ingolstadtiin löysivät tiensä, aiempien Zschopaun, Zwickaun ja Chemnitzin tehtaiden työntekijöiden lisäksi myös "vanhan" Auto Unionin johtajistoa ja teknistä henkilöstöä.

Vuonna 1949 Ingolstadtissa aloitettiin uuden DKW Schnellaster -pakettiauton ja DKW RT 125 W -moottoripyörän valmistus. Sodanjälkeisessä Saksassa ajoneuvojen kysyntä oli kova ja saadakseen tuotannolleen lisäkapasiteettia yhtiö vuokrasi Düsseldorfista pommituksissa pahoin vaurioituneen Rheinmetall-Borsig -yhtiön vanhan tehtaan. Korjausten ja uudelleenvarustelun jälkeen Düsseldorfin tehtaasta tuli 1950-luvulla Auto Union -yhtiön päätoimipiste. Ensimmäinen "uusi" henkilömalli oli ennen II maailmansotaa esiteltyyn DKW F9:ään perustuva, vuonna 1950 markkinoille tuotu DKW F89. Uusia malleja kehitettiin ja kaksitahtiset Schnelllaster, DKW Sonderklasse, "Großer DKW" 3=6, Bundeswehrille kehitetty maastoauto Munga siivittivät yhtiön vahvaan nousuun, joka oli osa Saksan sodanjälkeistä talousihmettä (Wirtschaftswunder).

1950-luvun alussa Auto Union GmbH perusti Espanjan Baskimaahan, Vitorian kaupunkiin, tytäryhtiön nimeltä Industrias del Motor S.A. (IMOSA), joka alkoi valmistaa DKW Schnellaster -tavara-autoja. Vuonna 1963 yhtiö alkoi valmistaa omaa suunnitteluaan edustavaa DKW-IMOSA F 1000 L -mallia. DKW:n espanjalainen tytäryhtiö ja sen tuotteet ovat sikäli merkityksellisiä, että näiden mallien kautta kehittyi myöhemmin Mercedes-Benz Vito.

Daimler-Benz AG:n omistuksesta...[muokkaa]

1959-1963 DKW Junior
1964-1966 DKW F102

1950-luvun viimeisinä vuosina Auto Union GmbH:n suurimmat osakkeenomistajat, saksalainen teollisuusmies Friedrich Flick ja uuden Auto Unionin synnyttämistä rahoittanut svetsiläinen teollisuusmies Ernst Göhner myivät omistamansa 41 prosentin osuuden yhtiöstä Daimler-Benz AG:lle. Mainittakoon, että Flick omisti tuolloin Daimler-Benzista 88 % ja lukeutui Saksan varakkaimpien henkilöiden joukkoon. Auto Union GmbH oli Saksan viidenneksi suurin henkilöautojen valmistaja, Volkswagenwerke AG:n, Adam Opel AG:n, Daimler-Benz AG:n ja Ford-Werke GmbH:n jälkeen. Joulukuussa 1959 Daimler-Benz oli Auto Unionin ainoa omistaja.

Vuonna 1958 markkinoille tuotiin 34-hevosvoimaisella (DIN), kolmesylinterisellä 2T-moottorilla varustettu DKW Junior, jonka kotelopalkkirungon päälle asennettu kori oli varustettu aikaudelle tyypillisillä peräevillä. Vuonna 1961 sitä seurasi lähes identtisellä korilla ja moottorilla varustettu Junior de Luxe, jonka varusteisiin kuului "Frischöl-Automatik" eli tuoreöljyvoitelu. Järjestelmä vapautti käyttäjänsä 2T-polttoaineseoksen tekemiseltä, vaan öljy kaadettiin nyt erilliseen säiliöön. Vuonna 1963 esitelty Juniorin seuraaja, DKW F12 oli luokassaan ensimmäinen auto, joka oli varustettu levyjarruin. Mallin moottorin teho oli 40 hv (DIN). Kesällä 1964 markkinoille tuotiin "budjettimalli" DKW F11/64, joka oli kokoonpantu F12:n suuremmalla korilla ja Junior de Luxen mekaniikalla ja varustuksella. Markkinoille tuotiin vielä vuonna 1965 F12/65-malli, jonka voimanlähteenä oli F12 Roadsterin 45-hevosvoimainen moottori. Kyseinen malli oli tämän korisarjan viimeinen iteraatio. Viimeiseksi uudeksi 2T-moottoriseksi DKW:ksi jäi vuosina 1964 – 1966 valmistettu DKW F102.

Vuoden 1962 tienoilla VW-pomo Heinrich Nordhoff ilmaisi Volkswagenwerke AG:n mahdollisen kiinnostuksen hankkia Auto Union GmbH yhtiön omistukseen. Daimler-Benzin toimesta yhtiön Ingolstadtin laitoksilla oli aloitettu uuden, nelitahtisella moottorilla varustetun mallin kehittäminen ja vuonna 1964 tapahtuneen yrityskaupan seurauksena tämä hanke seurasi uuden omistajan hoteisiin. Daimler-Benz piti itsellään Auto Unionin Düsseldorfin tehtaan ja siitä muodostettiin Mercedes-Benz -tavara-autoja tuottava laitos. Tehtaalla oli jo vuodesta 1961 lähtien valmistettu Mercedes-Benz L319 -mallisarjan autoja.

Volkswagen AG:n omistukseen[muokkaa]

Taempana DKW F102, edustalla Audi F103.

Vuodenvaihteessa 1964/65 Volkswagenwerk AG osti Auto Unionin osakekannasta 50,3 %:n osuuden – vuoden 1966 loppuun tultaessa Auto Union GmbH oli kokonaisuudessaan Volkswagenwerken hallinnassa.

Daimler-Benz -omistuksen aikana aloitettu nelitahtisen, 1,7-litraisen Mitteldruck-Motor -keskipainemoottorin kehitys saatiin Ingolstadtissa valmiiksi ja se esiteltiin vuonna 1965, uuden, DKW F102:sta kehitetyn mallin voimanlähteenä. Moottorin nimi juontaa sen suhteellisen korkeasta puristussuhteesta, 11,2:1, joka asettuu keskiarvoisten otto- ja dieselmoottorien välimaastoon. DKW F102 jäi viimeiseksi länsisaksalaisvalmisteiseksi 2T-moottorilla varustetuksi henkilöautoksi ja samalla se oli viimeinen DKW-nimeä kantanut henkilöauto. Uudistetun nelitahtimallin nimeksi annettiin "Audi", koska nimi "DKW" assosioitui ihmisten mielissä hyvin vahvasti 2T-teknologiaan. Yhtiön historiasta löytyi käyttökelpoinen ja vapaana oleva nimi, joka oli jo aiemmin edustanut Auto Union -yhtymän mallien yläkastia. Auton tunnuksena pysyi silti Auto Unionin neljä toisiinsa limittyvää rengasta. Uuden mallin yhtiön sisäisenä koodina oli F103, markkinoilla sitä myytiin aluksi pelkällä "Audi"-nimellä, mutta kun saman korimallin moottorivalikoimaa alettiin laajentamaan, tämä ensimmäisenä esitelty malli sai tunnuksen Audi 72. Alkuun F103-sarjan mallien numerotunnus määräytyi moottorin DIN-hevosvoimaluvun mukaan.

Uudet tuulet puhalsivat ja samalla ne tarkoittivat 2T-moottorien aikakauden loppua länsieurooppalaisessa henkilöautojen valmistuksessa. Ainoastaan maastoajoneuvo Munga pysyi uskollisena kaksitahtimoottorille, tuotantonsa loppuun, vuoteen 1968 saakka. Samana vuonna markkinoille tuotiin ensimmäinen Audi 100 -malli, joka oli samalla viimeinen puhtaasti DKW-Auto Union -perustainen korimalli.

Audi AG[muokkaa]

Vuonna 1969 emoyhtiö päätti fuusioida Auto Union GmbH:n, omistukseensa hankkiman Neckarsulmer Motorenwerke AG -yhtiön kanssa ja näistä muodostettiin Audi NSU Auto Union AG. Vuonna 1985 yhtiön pääkonttori siirrettiin Neckarsulmista Ingolstadtiin ja samalla yhtiön nimi muutettiin yksinkertaisempaan muotoon Audi AG. Ympyrä oli nyt sulkeutunut, koska alkuperäinen, August Horchin perustama, ja osan historiallisesta Auto Union -yhtymästä muodostanut Audi oli jälleen omalla nimellään toimiva yhtiö.

Aiheesta muualla[muokkaa]

Auto Union -aiheisia videoita

Lähteet[muokkaa]

Auto Union AG:n muodostuminen
Merkki 1880 1890 1900 1910 1920 1930
5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9
Horch August Horch & Cie.
(Köln ja Reichenbach)
August Horch & Cie. Motorwagenwerke AG (Zwickau) Horchwerke AG Zwickau Auto Union AG Chemnitz
Audi August Horch Automobilwerke GmbH Audi Automobilwerke GmbH Zwickau Audiwerke AG Zwickau Audiwerke AG
DKW Rasmussen und Ernst Zschopauer Maschinenfabrik J.S. Rasmussen Zschopauer Motorenwerke J.S. Rasmussen AG (DKW)
SB Slaby-Beringer Automobilgesellschaft
Wanderer Chemnitzer Velociped Depot Winklhofer & Jaenicke, (Chemnitz) Wanderer Fahrradwerke AG, Schönau bei Chemnitz Wanderer-Werke AG, Schönau Wanderer-Fahrzeugwerk, Siegmar
Auto Union-, DKW-, NSU- ja Audi-mallien ja niistä johdettujen Volkswagen-mallien aikajana vuodesta 1949 vuoteen 1979
Auto Union Auto Union GmbH, itsenäisenä Auto Union GmbH, emoyhtiönä Daimler-Benz AG Auto Union GmbH, emoyhtiönä Volkswagenwerk AG Audi NSU Auto Union AG,
emoyhtiönä Volkswagenwerk AG
NSU NSU Werke AG, itsenäisenä NSU Motorenwerke AG, itsenäisenä
Luokka Koriversio 1940 1950-luku 1960-luku 1970-luku
9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9
Pieni auto Viistoperä Audi 50 (Typ 86)
VW Polo (Typ 86)...
Porrasperä NSU Prinz (Typ 40) NSU Prinz 4 (Typ 47) VW Derby (Typ 87)...
NSU Prinz 1000 / 1000 TT (Typ 67)
Coupé NSU Sport-Prinz (Typ 41)
Pieni auto / Alempi keskiluokka Porrasperä NSU Typ 110 / NSU 1200 (Typ 77)
DKW Junior DKW F11 / F12
Cabriolet NSU Wankel-Spider (Typ 56)
DKW F12 Roadster
Keskiluokka Cabriolet DKW F89 F DKW F91 DKW 3=6 (F93)
Sedan / Porrasperä DKW F89 P DKW F91 DKW 3=6
(F93/F94)
Auto Union 1000 / 1000 S DKW F102 Audi / Audi 60/75/80/ Super 90 (F103) Audi 80
(B1; Typ 80/82)
Audi 80
(B2; Typ 81/85)...
Kombi DKW F89U DKW F91U DKW 3=6 (F94U) Auto Union 1000 U Audi / Audi 60 / 75 / 80 (F103) VW Passat (B1; Typ 33)...
Viistoperä / Coupé DKW F91 DKW 3=6 (F93) Auto Union 1000 / 1000 S VW Passat (B1; Typ 32)...
Porrasperä VW K 70 (Typ 86; VW Typ 48)
Ylempi keskiluokka Porrasperä Audi 100 (C1) Audi 100 (C2)...
Viistoperä Audi 100 Coupé S (C1) Audi 100 (C2)...
Porrasperä NSU Ro 80 (Typ 80) Audi 200 (C2; Typ 43)...
Urheiluauto Coupé DKW 3=6 Monza Auto Union 1000 SP NSU TT / TTS (Typ 67)
Cabrio Auto Union 1000 SP
Maastoauto DKW Munga
Pakettiauto Umpipaketti, avolava, pikkubussi DKW-Schnellaster (F 89 L / Typ 30 / Typ 3 )
Flag of Germany.svg.png Saksalaiset automerkit vuodesta 1945

Nykyisiä merkkejä: Aaglander | Abt Sportsline | Alpina | Arden | Audi | Benarrow | Bitter | BMW | CityEL | CN | E-Wolf | Ford | German E-Cars | Gumpert | Hauser | Irmscher | Isdera | Jetcar | Karabag | Kurek | Lotec | Luis | Mercedes-Benz | Mia | Michalak | Opel | Porsche | Roding | Rudolph | RUF | Rush | Scheib | Smart | Volkswagen | Weineck | Wiesmann | Yes

Entiset BRD:ssä valmistetut: ADI | AFM | AHK | AHS | Albert | Albrecht | Alpha Shark | Amphicar | Artega | ATW | Aumann | Auto Union | AWS | AWS Shopper | Bancroft | Bauer | Baur | Bieber | Böhler | Bohse | Borgward | Brütsch | Bug | Burgfalke | CAM | CCS (1983–2003) | CCS (1990–1993) | Champion | Colani | Comminication | Comtesse | D & S | Dauer | Delta | Deserter | DKW | Dornier | Dugatto | Dyna-Veritas | EAM | Econom | Elisar | Espenlaub | Fend | FESC | Fiberfab | FMR | Fuldamobil | Gepard | Glas | Gnom | Goggomobil | Goliath | Gorgus | Grewe & Schulte-Derne | Gutbrod | Hanomag | Hansa | Hardy | HAT | HAZ | Hazard | Heinkel | Hermsen | Hieber | Hoffmann | Höffner | Hotzenblitz | HSA | Hurst | Indy | IVM | Janßen | Jurisch | Keinath | Kersting | Kleiner Wolf | Kleinschnittger | Kodiak | Kohlmus | Kroboth | Kuhn | Leggatti | Leonhardt | Libelle | Lloyd | Lorenz & Rankl | Lorico | Mada | Maico | Maybach | MCA | Merkur | Messerschmitt | Meyra | Mohr | MW | Neckar | NSU | NSU-Fiat | Nova | PCS | Petri & Lehr | Phoenix-Cobra | Pinguin | Pöhlmann | Rahn-Fox | RH | RMA | Saier | Saxxon | Sebring-Spyder | Seibt | Serengeti | Solo | Spatz | Stallion | Staunau | Steinwinter | Strohm | Sun Car | Sunroad | Thurner | Tiger | Treser | Trippel | Verona | Veritas | Victoria | VM | VW-Porsche | Wax | Weidner | Wektor | Wendax | Westfalia | Zato | Zündapp

Entiset DDR:ssä valmistetut Zwickau | EMW | IFA | Melkus | Sachsenring | Trabant | Wartburg