Mercedes-Benz S (140-sarja)

Mercedes-Benz W140

Valmistaja ja valmistusmaa	Mercedes-Benz, Saksa, Sindelfingen ^[1]
Valmistusaika	1991 – 1998 ^[1]
Luokka	F-segmentti
Kori	4-ovinen sedan
Suunnittelija	Bruno Sacco ^[2]
Pohjalevy
Moottori	R6, V8, V12
Iskutilavuus	2799–7055 cm³
Teho	110–300 kW
Voimanvälitys	Takaveto
Kiihtyvyys	5,2–13,1 s (0–100 km/h)
Huippunopeus	185–250 km/h
Kulutus	10,3–16,9 l/100 km (yhd. EU)
CO₂-päästöt	273–400 g/km
Hintaluokka	121.500–287.000 € (1998)
Edeltäjä	W126 / V126
Seuraaja	MB W220
Saman luokan autoja	Audi V8 / A8 BMW 7-sarja Jaguar XJ Cadillac Seville

Pääartikkeli: Mercedes-Benz S-sarja

Mercedes-Benz 140-sarja on S-sarjan kolmannen sukupolven malli, joka esiteltiin maaliskuussa 1991 Geneven autonäyttelyssä.^[1] Se on jäänyt historiaan koriltaan erittäin suurikokoisena mallina. Varsinaisesti mallisarjan valmistus päättyi vuonna 1998, mutta panssaroituja pitkällä akselivälillä varustettuja S500 ja S600 -malleja valmistettiin muutama kappale vielä vuoden 2000 puolella.^[2]

Sisällysluettelo

1 Yleistä
2 Kehitys
3 Brabus S 7.3S
4 Vertailu 1993
5 Moottorit
- 5.1 Bensiinimoottorit
- 5.2 Dieselmoottorit
6 Mitat
7 Suomessa
- 7.1 Rekisteröinti
8 Lähteet

Yleistä[muokkaa]

Mallin kehitystyö alkoi vuonna 1981 ja tuotannon oli alun perin tarkoitus alkaa lokakuussa 1989. Kehitystyön alussa kehitystyön oli suunniteltu olevan noin kolme miljardia Saksan markkaa. Pääsuunnittelijana toimi Bruno Sacco. Vuosina 1982–1986 laadittiin useita suunnitelmia, joista Olivier Boulay valitsi yhden joulukuussa 1986. Tämän jälkeen testattiin useita prototyyppejä, ja lopullinen tuotantosuunnitelma jäädytettiin vuonna 1987. Patentit uudelle mallille haettiin helmikuussa 1988.^[2]

Autosta oli aluksi saatavilla kaksi eri pituista versiota; tavallinen W140 ja 100 mm akseliväliltään pidempi V140.^[2]

400 SE
S 350 Turbodiesel

Kehitys[muokkaa]

1993[muokkaa]

Kesäkuusta 1993 lähtien valmistettujen autojen mallimerkinnät muuttuivat muiden Mercedeksien tapaan ja aikaisemmat nimet (esim. 300SEL ja 500SE) korvattiin S 320 L ja S 500 -nimillä.^[1]

1994[muokkaa]

Ulkoiset muutokset[muokkaa]

Maaliskuussa 1994 Geneven autonäyttelyssä esiteltiin kasvojenkohotuksen kokenut S-sarja. Auton ulkonäössä muutettiin monia pieniä kohtia, tehden siitä ulkonäöllisesti kevyemmän ja dynaamisemman ilman muutoksia mittoihin. Tämä saavutettiin erityisesti muokkaamalla puskurien ja kylkilistojen alaosia, jotka saivat voimakkaamman sisennyksen ja niiden pinnat jaettiin visuaalisesti vaakasuuntaisella linjalla. Myös ajovalojen ja jäähdyttimen säleikön uudistettu muotoilu korosti tätä vaikutelmaa.^[2]

Uusissa ajovaloissa hyödynnettiin parannettuja heijastinumpioita, jotka paransivat valotehoa 60 %. Lisäksi lähivaloalue ei enää ollut erotettu kaukovaloista keskisäleiköllä, mikä loi optisesti leveämmän ilmeen. Ajovalojen uudella pinnoituksella niistä saatiin kirkkaamman näköiset. Lisäksi etuvilkkujen suojalasit muuttuivat valkoisiksi. Kuusi- ja kahdeksansylinteristen mallien jäähdyttimen säleikkö uudistettiin hienosäikeiseksi ja sai keskelle pystysuuntaisen taitoksen. V12-malleille puolestaan suunniteltiin erillinen versio, jossa oli kromatut vaakasäleiköt ja huomattavasti leveämpi kromikehys.

Auton takaosassa tavaratilan luukun saumoja pyöristettiin vastaamaan Coupé-malleja, ja takavalojen alapuolella olevaa valonauhaa levennettiin, jolloin se sulautui paremmin nyt kelta-punaiseen takavaloyhdistelmään. Tämän ansiosta takaluukun korkeus vaikutti matalammalta, ja takaosa sai leveämmän ja matalamman yleisilmeen. Radioantenni poistettiin takalokasuojasta ja sijoitettiin nyt takapuskurin sisään (FM-radiolle) sekä takalasiin (lyhyille, keskipitkille ja pitkille radioaalloille). Uudet 15-puolaiset vanteet tulivat vakiovarusteeksi S 420- ja S 500 -malleihin.^[2]

Sisätilojen muutokset[muokkaa]

Kaikki mallit saivat nyt ilmastointiautomatiikan vakiovarusteena. Vakionopeudensäädin kuului nyt automaattivaihteisten mallien perusvarustukseen. Kaikki mallit varustettiin myös lämpöä eristävillä laseilla, ja takalasi on nyt laminoitu. Ovien säilytystaskut uudistettiin: aiempien kannellisten, kyynärnojiksi muotoiltujen säilytystilojen tilalle tulivat avoimet taskut. Lisäksi etu- ja takaovien käsinojat levenivät 32 mm. Lyhyellä akselivälillä varustetut versiot saivat takamatkustajille uudet avoimet säilytystaskut. Takakaiuttimet saivat tekstiilipäällysteiset kotelot. Etuovien sateenvarjotaskut sekä ovien lämmitys poistettiin varustuksesta.

Kuusisylinteriset mallit saivat vakiona automaattisen tasauspyörästön lukon (ASD), joka tarjosi 100 % lukituksen alle 25 km/h nopeuksissa helpottaen liikkeellelähtöä liukkailla teillä. Kahdeksansylinteriset mallit saivat, kuten aiemmin S 600, vetoluistoneston (ASR) ilman lisämaksua.^[2]

S 320

1995[muokkaa]

Pullman-versiot esiteltiin vuonna 1995.^[2]

1996[muokkaa]

Brabus S 7.3S[muokkaa]

Tunnettu Daimler-konsernin autojen virittäjä Brabus rakensi S600-malliin perustuvan auton, jossa oli muistakin Brabuksen projekteista tuttu 7.3-litrainen, 582-hevosvoimainen V12-moottori. Auto sai Brabuksen käsittelyssä myös uuden korisarjan ja lukuisia parannuksia ja uusia ominaisuuksia sisustaan. Auton huippunopeus oli 314 km/h ja se kiihtyi nollasta sataan 4.5 sekunnissa, joten tämä 2.3-tonninen edustusauto oli nopeampi kuin useimmat aikansa superurheiluautot. Auton hinta oli Saksassa noin 420 000 Saksan markkaa.

Vertailu 1993[muokkaa]

Mercedes-Benz 400 SEL oli TM-lehden 10/1993 vertailussa. Se maksoi Suomessa 1993 956 200 markkaa, muissa olleet lisävarusteet nostavat hinnan ryhmän kalleimmaksi, selvästi yli miljoonan.

Pitkäakselivälisen SEL-mallin sisätilat ovat erittäin isot. Melutaso on alhainen ja auto hiljainen. Käsijarru kytketään polkimella.

Ajo-ominaisuudet ovat mainiot ja sopivat nopeaan ajoon. Iskunvaimennuksessa on 2 asentoa (lisävaruste 37 100 mk), mukava (K) ja urheilullinen (S): S-asennossa jousitus on kovempi ja saattaa täristä. Tavallisessa ajossa mukava K-asento on parempi, jopa huippunopeuteen saakka.

Kiihtyvyydeksi 0–100 km/h (210 kW, 1990 kg) valmistaja ilmoitti 7,9 sekuntia. Huippunopeus on valmistajan mukaan 245 km/h. ^[3]

Moottorit[muokkaa]

Bensiinimoottorit[muokkaa]

Malli	Moottori		Iskutilavuus	Teho	Vääntö	Valmistusaika	Valmistusmäärä
300 SE 2.8, S 280	R6	M104.944	2799 cm³	142 kW (193 hv) @ 5500 r/min	270 Nm @ 3750 r/min	9/1992–8/1998	?
300 SE/SEL	R6	M104.990	3199 cm³	170 kW (231 hv) @ 5800 r/min	310 Nm @ 4100 r/min	1/1991–5/1993	?
S 320	R6	M104.994	3199 cm³	170 kW (231 hv) @ 5800 r/min	310 Nm @ 4100 r/min	6/1993–9/1998	?
400 SE/SEL	V8	M119.971	4196 cm³	210 kW (286 hv) @ 5700 r/min	410 Nm @ 3900 r/min	8/1990–8/1992	?
S 420	V8	M119.971	4196 cm³	205 kW (279 hv) @ 5700 r/min	400 Nm @ 3900 r/min	9/1992–8/1998	?
500 SE/SEL, S500	V8	M119.970	4973 cm³	235 kW (320 hv) @ 5700 r/min	470 Nm @ 3900 r/min	7/1990–8/1992	?
500 SE/SEL, S500	V8	M119.970/M199.980	4973 cm³	235 kW (320 hv) @ 5600 r/min	470 Nm @ 3900 r/min	9/1992–8/1998	?
600 SE/SEL	V12	M120.980	5987 cm³	300 kW (408 hv) @ 5200 r/min	580 Nm @ 3800 r/min	10/1990–8/1992	?
600 SE/SEL, S 600	V12	M120.980/M120.982	5987 cm³	290 kW (394 hv) @ 5200 r/min	570 Nm @ 3800 r/min	9/1992–7/1998	?
S70 AMG	V12	M120.980/M120.982	7055 cm³	365 kW (525 hv) @ 5900 r/min	720 Nm @ 3900 r/min	?	18

Vanhojen lehtileikkeiden mukaan malliin harkittiin moottoriksi myös 8-litraista V16:a sekä jopa W18:a (M216).

Dieselmoottorit[muokkaa]

Malli	Moottori		Iskutilavuus	Teho	Vääntö	Valmistusaika
S 300 Turbo-D	R6	OM606.961	2996 cm³	130 kW (177 hv) @ 4400 r/min	330 Nm @ 1600 r/min	6/1995–8/1998
S 350 Turbo-D	R6	OM603.971	3449 cm³	110 kW (150 hv) @ 4000 r/min	310 Nm @ 2000 r/min	9/1990–8/1996

Mitat[muokkaa]

Malli	Sedan	Lang
Pituus	5113 mm	5213 mm
Leveys	1886 mm
Korkeus	1492 mm(S 600 1480 mm)	1485 mm (S 600 1480 mm)
Akseliväli	3040 mm	3140 mm
Raideleveys (edessä / takana)	1602 mm / 1574 mm
Omamassa	1890–2180 kg	1900–2190 kg
Tavaratila	525 l
Polttoainesäiliö	90 l